Kaarle Erkki Kivijärvi oli kirjailija ja lehtimies, joka toimi päätyönään Helsingin Sanomien toimittajana ja toimitussihteerinä. Hän kirjoitti HS:n ohella lukuisiin suomalaisiin julkaisuihin ja keskittyi erityisesti kultuuritarjontaan. Kivijärvi toimi uransa aikana neljä vuotta Viipurin maaseututeatterin johtajana ja toimi teatterikriitikkona, joka muiden arvostelun ohella loi kahdeksan näytelmää. Suomen Kuvalehteen tämä armoitettu sanamies kirjoitti nimimerkillään Bagheera palstaa nimeltä “Saako? Sopiiko?”, joka keskittyi tapakulttuurin hienouksien erittelyyn ja ohjeisiin sopivasta pukeutumisesta. Aikalaisten kirjallisten luonnehdintojen perusteella Erkki Kivijärvi oli melkoinen dandy aikakaudella, jolloin miehet yhä kilpailivat siitä, kuka pukeutuisi, käyttäytyisi ja ottaisi toiset huomioon taitavimmin. Nykyisin on kaikki toisin.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Vuonna 1927 julkaistu “Luomakunnan Herra: Miehisen Pukeutumisen Laki- ja Ohjekirja” on hurmaavan vanhakantainen paitsi kieleltään, myös maailmankatsomukseltaan. 2000-luvun kulkija hyötyy teoksesta lähinnä kultuurihistoriallisena aikakapselina, joka todistaa myös suomesta löytyneen herrasmiehiä, joille jalkineiden ja pukujen teettäminen oli arkipäivää ja etiketin tuntemus osa sydämen sivistystä. Lisäksi herkullisen tarkkoja ovat Kivijärven pohdinnat esimerkiksi siitä, kuinka olisi sopivaa pukeutua tilaisuuteen, joka alkaa kello neljän tai viiden aikaan. Tämä on sikäli tärkeä eronteko, koska aikanaan kello kuuden jälkeen päiväasu tuli vaihtaa ilta-asuun, eikä kukaan pitänyt tätä pikkutarkkaa lisävaivannäköä turhana. Kivijärven teoksessa myös huokaillaan Savile Row’n Henry Poolen taitavuudelle, pelätään jatkuvasti löysentyvien pukeutumissääntöjen tuomaa tapakultuurin rappeutumista ja todetaan seuraavaa: “Oikea gentlemanni ei osta alusvaatteitaankaan valmiina, vaan teettää ne, samoin kuin pukunsakin vartavasten itselleen, mitan mukaan.”

Harvinaiseksi käynyt teos on suorastaan pakollinen lisä vintage-intoilijoille, tapakulttuurista kiinnostuneille sekä klassista miesten tyylikirjallisuutta keräileville. Muille Luomakunnan Herra on ainoastaan ehdottoman suositeltava.