Keikari.com

Kaarle Erkki Kivijärvi oli kirjailija ja lehtimies, joka toimi päätyönään Helsingin Sanomien toimittajana ja toimitussihteerinä. Hän kirjoitti HS:n ohella lukuisiin suomalaisiin julkaisuihin ja keskittyi erityisesti kultuuritarjontaan. Kivijärvi toimi uransa aikana neljä vuotta Viipurin maaseututeatterin johtajana ja toimi teatterikriitikkona, joka muiden arvostelun ohella loi kahdeksan näytelmää. Suomen Kuvalehteen tämä armoitettu sanamies kirjoitti nimimerkillään Bagheera palstaa nimeltä “Saako? Sopiiko?”, joka keskittyi tapakulttuurin hienouksien erittelyyn ja ohjeisiin sopivasta pukeutumisesta. Aikalaisten kirjallisten luonnehdintojen perusteella Erkki Kivijärvi oli melkoinen dandy aikakaudella, jolloin miehet yhä kilpailivat siitä, kuka pukeutuisi, käyttäytyisi ja ottaisi toiset huomioon taitavimmin. Nykyisin on kaikki toisin.

Vuonna 1927 julkaistu “Luomakunnan Herra: Miehisen Pukeutumisen Laki- ja Ohjekirja” on hurmaavan vanhakantainen paitsi kieleltään, myös maailmankatsomukseltaan. 2000-luvun kulkija hyötyy teoksesta lähinnä kultuurihistoriallisena aikakapselina, joka todistaa myös suomesta löytyneen herrasmiehiä, joille jalkineiden ja pukujen teettäminen oli arkipäivää ja etiketin tuntemus osa sydämen sivistystä. Lisäksi herkullisen tarkkoja ovat Kivijärven pohdinnat esimerkiksi siitä, kuinka olisi sopivaa pukeutua tilaisuuteen, joka alkaa kello neljän tai viiden aikaan. Tämä on sikäli tärkeä eronteko, koska aikanaan kello kuuden jälkeen päiväasu tuli vaihtaa ilta-asuun, eikä kukaan pitänyt tätä pikkutarkkaa lisävaivannäköä turhana. Kivijärven teoksessa myös huokaillaan Savile Row’n Henry Poolen taitavuudelle, pelätään jatkuvasti löysentyvien pukeutumissääntöjen tuomaa tapakultuurin rappeutumista ja todetaan seuraavaa: “Oikea gentlemanni ei osta alusvaatteitaankaan valmiina, vaan teettää ne, samoin kuin pukunsakin vartavasten itselleen, mitan mukaan.”

Harvinaiseksi käynyt teos on suorastaan pakollinen lisä vintage-intoilijoille, tapakulttuurista kiinnostuneille sekä klassista miesten tyylikirjallisuutta keräileville. Muille Luomakunnan Herra on ainoastaan ehdottoman suositeltava.

Vuonna 1750 John Ross perusti ruoskaverstaan Piccadillyn kadun varrelle. Herrasmies nimeltä James Swaine osti hänen kauppansa vuonna 1798, jahka oli ensin joitakin vuosia toiminut toisen ruoskia valmistavan verstaan pomomiehenä. Hän laajensi tuotevalikoiman kattamaan myös sateenvarjot, nahkatuotteet sekä vaatteet. Kuningas Yrjö kolmannelta saatu kuninkaallisen hovihankkijan sinetti takasi suuren menestyksen, jota pönkitti entisestään Yrjön poikien suoma suitsutus. Liike tuli tunnetuksi nimenomaan korkean laatunsa vuoksi.

Vuonna 1835 James Swaine muutti liikkeensä Piccadillyn varrelle. Kun hänen poikansa Edward otti avukseen sisarenpoikansa, Swaine Adeney oli syntynyt. Lontoon Crystal Palacessa pidetty suuri maailmannäyttely vuonna 1851 houkutti SW:n asettamaan tuotteitaan näytteille. Useita kultamitaleja satoi heidän suuntaansa, ja menestys sai yhtiön lähtemään myös 1900 pidettyyn Pariisin maailmannäyttelyyn. Lisää ylistystä seurasi, ja tällöin Swaine Adeney tunnettiin maailman korkealuokkaisimpana nahkatuotteiden valmistajana kautta Euroopan.

Thomas Brigg and Son’s -niminen liike perustettiin vuonna 1836. Se erikoistui hienoimpien metsästyskeppien, sateenvarjojen ja kävelykeppien valmistukseen, ja tilat sijaitsivat kivenheiton päässä SW:n puodista. Yhtiön liiketoiminta rullasi mainiosti, kunnes Toinen Maailmansota huonosti käyttäytyvine saksalaisineen aiheutti Pariisin myymälän tuhon. Swaine Adeney päätti toimia, ja esitetty tarjous johti vuonna 1943 Swaine Adeney Brigg & Sons -nimisen sanamonsterin syntymiseen. Sittemmin yhdistelmä on pysynyt, joskin Swaine Adeney on yleisin kutsumanimi.

Kaksisataaviisikymmenvuotiset perinteet elävät vahvasti tänä päivänä: monet mallit ovat pysyneet samoina yli sadan vuoden ajan, ja alusta loppuun käsityönä tehdyt tuotteet ovat niin mestarillista laatua kuin alalla vain voi saavuttaa. St. Jamesin kadun varrella sijaitseva ainoa myymälä on historiallisella paikalla. Sateenvarjonheiton päässä on aina yhtä mainio Ritz-hotelli, liki vastapäätä Jermyn Street ja likellä useita perinteisiä herrain klubeja, joiden jäsenet asioivat parhaimmillaan liikkeessä useamman sukupolven aikana. SW:n verstas lähellä Cambridgea on yksi Englannin viimeisistä korkealaatuisten nahka-artikkeleiden valmistamoista, ja asiakkaat voivat lähettää sinne tavaransa korjaukseen. Asiakaspalvelu on kunnia-asia.

SW:n kaltaiset liikkeet ja instituutiot ovat hyvin harvinaisia. Lähin vertauskohta nahkatuotteissa lienee Louis Vuitton, mutta tämä ranskansarjalainen on ajautunut logoineen mauttoman ökyilyn suohon. Niinpä Swaine Adeney lienee ainoa varteenotettava valinta äärimmäistä laatua ja eksklusiivisuutta arvostavalle herrasmiehelle, joka toivoo salkkunsa olevan elämän kestävä sijoitus, rakas apulainen ja hillityssä asussaan täydellinen. Liikkeen tarjoamille sateenvarjoille ei ole vertauskohdetta, ne ovat yksinkertaisesti maailman laadukkaimmat. Harmi kyllä käsintehdyille sateenvarjoille kertyy vähintään 200 euron hintalappu, ja salkut lähtevät noin 850 eurosta.

SW on myös suunnitellut Indiana Jones -hahmon kuuluisan huopahatun, sekä James Bondin useassa filmissä kantaman salkun. Nämä artikkelit ovat perusvalikoimassa melko korkeaan hintaan, jos fani moista haluaa. Myös mittatilauksia vastaanotetaan, jos asiakkaalla on aikaa odottaa valmista tuotetta. Salkkujen ajaton kauneus sykähdyttää. Erityisesti harvinainen Gladstone-laukku kuuluisi pikemminkin jalustalle kuin käsipuoleen keikkumaan.

http://www.swaineadeney.co.uk/

Savile Row’n nuorempaa, rennompaa polvea edustavan Timothy Everestin verstas tarjoaa pienen kurkistuksen modernin englantilaisen tilausvalmistuksen kulisseihin.

Timothy Everest: British Style Genius – A Cut Above from Timothy Everest on Vimeo.

Xavier Aubercy, 41, toimii perinteikkään ranskalaisen jalkineyhtiö Aubercyn toimitusjohtajana. Yhtiön kahdeksan jalkinemestaria toimivat Aubercyn kahdessa liikkeessä, joissa tarjonta on ensisijaisesti käsintehdyissä jalkineissa, joita luodaan myös naisille, mutta lisäksi nahka-asusteet ja mittatilaus- ja tilausparit luonnistuvat. Hankalajalkaisten iloksi perheyhtiö tarjoaa mallinsa peräti kahdeksalla eri lestin leveydellä. Näiden lisäksi nahkaiset laukut, salkut sekä asusteet voi saada tilaustöinä. Vastoin koneiden, kiireen ja tasapäistämisen maksiimeja Aubercy valmistaa kaikki jalkineensa täysin käsityönä: vuodat leikataan, päälliset lestataan, randit kiinnitetään ja pohjat ommellaan käsityönä, jolla taataan ylivertainen laatu. Valmisjalkineet teetetään Italiassa, muut mallit valtaosin yhtiön tiloissa. Mestari itse vastasi huutoon hyvin innostunein, tunteikkain rivein.

Aubercy kasvoi lapsuutensa perheyhtiön vasaran paukkeessa, lestien kopinassa ja asiakkaita seuraten. Hän kertoo koko elämänsä olleen jalkineiden oppimista, parantamista ja perheyhtiön kautta ajattelua. Isoisältään hän oppi rakkauden viiniin ja tasokkaaseen ruokaan. “Opiskeluni oli hyvin monipuolista, koska olen aina ollut hyvin kiinnostunut aivan kaikesta. Kävin kauppakorkeakoulua, mutta seurasin myös intohimojani sekä sydäntäni. Kuten perheelleni jalkineiden valmistajina on omaleimaista, seuraamme sydämen ääntä ja tunteita, jotka parhaiten ohjaavat käsien työtä. Siispä jätin opiskeluni talouspuolella kesken ja opiskelin sen sijaan gemmologiaa ja psykologiaa. Eniten minua on kuitenkin ohjannut koulutus verstaassamme, asiakkaamme kaikkialta maailmasta, fanien päivittäinen kohtaaminen, heidän kuuntelunsa 41 vuoden ajan. Työni on yrittää antaa mielihyvää kauniita esineitä rakastaville luomalla kauniita jalkineita.”

Xavierilla ei vaimonsa kera ole vielä lapsia, mutta tähän hän kertoo syynä ennen kaikkea rakkauden perheyhtiötä kohtaan. Hän on Aubercyn kolmannen polven edustaja, isoisän perustaessa verstaan vuonna 1935 Pariisin pörssin liepeille, jossa tilat yhä sijaitsevat. “Jokainen sukupolvi on vahvistunut edeltävistä polvista ja työskennellyt samoin menetelmin, mutta ammatista riippumatta yksi asia on ollut korvaamaton. Rakkaus. Rakkaus käsityöhön; arvojemme puolustamiseen; tarkkuuteen; kauniisiin materiaaleihin, rakkaus asiakkaisiin, joita kunnioitamme ja jotka osoittavat meille luottamuksensa jokaisella ovenavauksella; rakkaus, joka yhdisti isoisäni isoäitiini; rakkaus, joka yhdisti isäni äitiini; rakkaus jokaista luomaamme paria kohtaan. Asiakkaittemme hymyt, heidän ihmetyksensä, totuuden hymy, vaikuttaa meihin silti eniten ja saa meidän heräämään joka aamu innoissamme, jotta pyrkisimme eteenpäin, jotta kohtaisimme heidät yhä paremmin. Asiakkaiden joukossa on miehiä, joilla on kirjaimellisesti kaikkea, mutta Aubercyn verstas kykenee silti yllättämään heidät ja saamaan heidät hymyilemään.”

Liikkeensä tärkeimmiksi arvoiksi Xavier kertoo asiakkaiden, perheen, käsityöläisten ja asiakkaiden kuuntelun sekä kunnioittamisen. Kaikki ideat jaetaan, mielipiteitä kuunnellaan ja jokainen jalkinepari on ryhmän saavutus. Isä opetti pojalleen luksuksen olevan yksinkertaista. Jos siitä tehdään monimutkaista, tosiasiassa tuotteen keskiössä on jotakin mikä täytyy yrittää peittää koristein. Sama koskee jalkineita, joissa koristeet tai pohjan väri eivät ole tärkeitä, vaan sisin. Tällä hän viittaa yli 350 työvaiheeseen käsintehtyjen jalkineiden luonnissa, joista tärkeimmät jäävät silmiltä piiloon: vahvikkeet kantakupissa ja kärjessä, reunoksen kiinnitys ja pohjan ompelu. Esimerkkinä yksinkertaisuudesta Xavier mainitsee lukemattomat maineikkaat asiakkaansa. Presidentit, filmitähdet, muusikot, rautaiset ammattilaiset, joista suurimmat ovat luonnossa kaikkein selkeimpiä ja empaattisia. Suunnittelutyyliään jalkineissa Xavier kuvaa sekoitukseksi Englannin ja Italian parhaita paloja ranskalaisella kosketuksella. Kaikki ympärillä oleva inspiroi häntä, esimerkiksi joidenkin parien syntyyn on vaikuttanut autokirja, purjeveneen purje tai vanhat kirpputorijalkineet.

Xavierin omia suosikkimalleja ovat Ellipse (yksinkertaisuuden ja omaperäisyytensä vuoksi), Lawrence (nappisaappaat, joissa on käsin ommellut napinreiät), Le Crazy Lace (joissa on hullunkuriset nauhat satunnaisessa järjestyksessä) sekä Lupin (mokkasiinit, joiden keskiosa on suunniteltu muistuttamaan Arsene Lupinin rosvonaamaria). Muista ranskalaisista valmistajista Aubercy poikkeaa huomattavasti, sillä he ovat Xavierin mukaan Pariisin viimeinen täysin käsintehtyjä jalkineita tarjoava yritys. He tarjoavat asiakkaalle mahdollisuuden mittatilaamiseen ja ovat säilyneet perheomistuksessa 75 vuoden ajan. Jalkineiden ohella haastateltavan intohimoja ovat lukeminen, musiikki, valokuvaus sekä tasokas ruoka ja juoma. “En salli itseni antavan neuvoja lukijoillesi, jotka tuntevat tahtonsa ja makunsa paremmin kuin minä. Voin ainoastaan kehottaa heitä kuuntelemaan sydäntään ja intohimojaan, seuraamaan intuitiotaan ja uskaltamaan epäonnistua. Jalkineiden suhteen kannattaa etsiä valmistajia, jotka yhä luovat pareja käsin ja sydäntään seuraten. Umberto Econ sanoin: ‘Let your heart speak, question faces, do not listen to tongues.'”

Lisäinfoa liikkeestä pienen kuvakierroksen kera The London Loungessa.

Kuvat: © Aubercy