Keikari.com

“I can only tell you this: I would rather have taste than either love or money.”

~ William Haines

“Kauneus pelastaa maailman.”

~Dostojevski

Ivy League on periamerikkalainen klassiseen painottuva pukeutusmistyyli, joka sai suurimman suosionsa 50-luvulla koillis-rannikon yksityisissä yliopistoissa, joihin viitataan kollektiivisesti Ivy League -nimikkeellä. Tähän harvojen ja etuoikeutettujen joukkoon lukeutuvat Brown University, Columbia University, Cornell University, Dartmouth College, Harvard, Princeton, University of Pennsylvania sekä Yale. Ivy League -tyyliä voisi luonnehtia rennoksi ja edustavaksi pukeutumiseksi, joka toimii luonnollisena siirtymänä yliopistosta työelämään. Suorat flat front -housut, madras-kankaat, klubitakit, 3-to-2 -kaulukset, käsintehdyt jalkineet, tweed-takit, nappikauluspaidat sekä periamerikkalainen sack suit -leikkaus ovat vain pieni, erottamaton osa Ivy Look -kaanonia. Oman jälkensä ovat myös jättäneet amerikkalaiset jazz-muusikot, joista erityisesti Miles Davis aloitti uransa hyvin tyylikkäänä Ivy-miehenä. Näin siis aikakaudella, jolloin miehet valitsivat puvun vapaaehtoisesti.

Vaatettajista erityisesti J. Press sekä Brooks Brothers ovat vaikuttaneet tyylisuunnan evoluutioon. Kaksi neljästä J. Pressin myymälästä on yhä Ivy League -yliopistojen lähialueella. Pukua suosineet opiskelijat valitsivat omansa Ivy-leikkauksella, jossa on luonnollinen hartialinja, yksirivinen 3-to-2 -miehusta, yksi takahalkio sekä väljä sack-mallinen istuvuus. Puvuntakin kauluksessa on tällöin kolme nappia, joista vain keskimmäinen kiinnitetään ja ylin asettuu kauluksen kohdalle. Sack-leikkauksessa takissa ei ole lainkaan kaventavia saumoja sisä- tai takapuolella. Tätä mallia markkinoi vahvasti Brooks Brothers, joka myi vuosina 1957 ja 1958 liki 70% puvuistaan Ivy-tyylisinä. J. Press puolestaan ei ole koskaan hylännyt tai suuresti muuttanut mallistoaan, joka säilyy ajattomana. Valmistaja myös luo usean Ivy League –yliopiston miesten vaatteet asianmukaisin värein sekä logoin.

50- ja 60-luvuilta on säilynyt loputtomasti mainoskuvia, vaatekaavoja sekä valokuvia joihin amerikkalaiset vaatevalmistajat palaavat mallisto toisensa perään. Erityisenä opuksena mainittakoon vuonna 1965 Japanissa ilmestynyt Take Ivy, joka sai Japanissa aikaan suunnattoman Ivy-kiinnostuksen. Teruyoshi Hayashidan valokuvat maineikkaiden yliopistojen silloisesta polvesta ovat arkipäiväisiä kuvia opiskelijoista jokapäiväisissä tilanteissa. Alkuperäiset painokset ovat yhä haluttuja keräilykappaleita maailman ympäri, mutta nuoremman Ivy-väen iloksi teoksesta on otettu uusi kansainvälinen painos vuonna 2010. Verkon tyylisivustoja säännöllisesti koluava on huomannut viime vuosina nousseen kiinnostuksen Ivy-tyyliä kohtaan – eikä syyttä. Ivy League on puhtaan amerikkalaista klassista tyyliä, joka tarjoaa rauhoittavan muuttumattoman ilmeen, vaikka yhteiskunnassa kuinka kuohuisi.

Osa Hayashidan kuvista GQ:n sivuilla: http://www.gq.com/style/wear-it-now/201008/take-ivy-best-prep-style-book-photos#slide=1

Huomattavasti enemmän Ivy-tyylistä osoitteessa http://www.ivy-style.com/.

Vielä 40-luvulla Italiassa ei ollut modernia vaateteollisuutta. Valtaosa jokaisen tarvitsemista vaatekappaleista valmistettiin pienissä räätäliliikkeissä tai ompelimoissa tilausten perusteella, ja käsityön arvostus oli suuri. Firenze oli englantilaisten ja amerikkalaisten turistien sekä kauppiaiden suuresti suosima keskus, jonne hiljalleen kerääntyi yhä useampi vientiin keskittynyt jälleenmyyjä. Yksi näistä monista oli Giovanni Battista Giorgini, jonka lumoavassa Villa Torrigianissa pidettiin Italian ensimmäinen ulkomarkkinoille suunnattu vaatteiden myyntinäytös helmikuun 12. vuonna 1951. Yleisö koostui amerikkalaisista naisista, jotka toimivat joko sisäänostajina tai muotijournalisteina. Menestys oli huikea ja uusia näytöksiä järjestettiin lukuisia. Kenties suureellisimmat puitteet tarjosi Firenzen oma Palazzo Pitti, jonka rakennustyöt alkoivat hyvissä ajoin vuonna 1458.

Suurempien markkinoiden toivossa sai syntynsä vuonna 1954 Centro di Firenze per la Moda Italiana -järjestö, joka ryhtyi ajamaan järjestelmällisesti Italian vaatevalmistajien asiaa. Näin Italia sai Milanon, Rooman ja Napolin lisäksi yhden tärkeän tyylikeskuksen lisää: Firenzen. Tänä päivänä CFMI toimii holding-yhtiönä, joka omistaa merkittävät osuudet seuraavista nimihirviöistä: Stazione Leopolda, Fondazione Pitti Discovery, Pitti Immagine, Fiera Digitale, EMI, EFIMA, Polimoda ja EDIFIR. Järjestöt toimivat yhdellä tai useammalla tyylin alalla, kaikki tukien Italian huomattavaa osaamista vaate- ja materiaalivalmistuksessa, mutta lukijalle hyödyllisintä on tuntea Pitti Immagine. Tämä järjestö on pitänyt vuodesta 1972 lähtien kaksi suurta vuosittaista messutapahtumaa, Pitti Immagine Uomoa, Firenzessä. Kokoontuminen on tuttavallisemmin vain Pitti Uomo, josta on muodostunut tärkein miesten klassiseen tyyliin painottunut tapahtuma. Verkon tyylisivustot seuraavat tarkoin PU:n tarjontaa sekä messujen jälkeen verkkoon ilmestyviä tyylikuvia, joissa vaatealalla työskentelevät tai muutoin innokkaat tyyliveikot todistavat suurta luovuutta pukeutumisessa.

http://www.pittimmagine.com/en/corporate/fairs/uomo.html

Kuvat: © Tommy Ton