Aikanaan vaatteet Suomessa koettiin sen verran tärkeäksi, että Iltalehti ja muut aviisit julkaisivat pitkiä mielipidetekstejä aiheesta. Toki räätälillä näytti olleen oma lehmä – tai neula – ojassa tämän tekstin kanssa, mutta niin vain lehden sivuille hänen kynänsä pääsi. On vaikea kuvitella samaa nyt 2025-vuoden Suomessa. Päivälehtien sivuja nykyisin dominoivat maitorauhaset, urheilukisat, julkkisten sekoilut, pelolla ratsastavat terveysjutut, ja kestoaiheena naapurin palkan kyräily. Katsokaamme sen sijaan, mikä mestari Niskaa harmitti lähes vuosisata sitten.

Pukimo Raivion tuotteita

Corneliani, tumma puku, koko 54, liituraita, kuin uusi
Louis Copeland, vihreä tweedtakki, koko 50, upea kangas

Pukimistamme ja pukeutumisesta

Iltalehdelle kirjoittanut vaatturimestari L. Niska

Iltalehti 5.6.1930

Ken tahtoo käydä sivistyneestä — ja kukapa sitä ei tahtoisi, jolla vähänkin siihen on edellytyksiä — hänen tulee käyttäytyä ja esiintyä kaikissa suhteissa ja kaikissa tilaisuuksissa tavalla, joka osoittaa hänen olevan sivistyskansan jäsen. Tämä edellyttää, paitsi sisäisen sivistyksen ilmennystä, myös ulkoasuunsa nähden sivistysvaatimusten varteenottoa. Pukeutuminenhan muun käyttäytymisen ohella muodostaa ennen kaikkea ihmisen ulkoasun, johon yleensä ennen muuta kiinnitetään huomiota. Ei siis ole yhdentekevää, miten on pukeuduttava todella näyttääkseen siltä, jota hän tahtoo olla, ja jollainen sivistyskansan jäsenen tulee olla ihmisenä ja kansalaisena.

Tämä ei eisällä sitä, että tulisi esim. pukeutua ylellisen komeasti. Eihän köyhän kansan kokonaisuudessaan yhtä vähän kuin sen yksilöidenkään kannata kovin ylellisesti pukeutua tai elää, vaan tarkoitus on ennen kaikkea, että itse kunkin tulee pukeutua siististi ja tilaisuuksien mukaisesti. Tämä on asian ydin. Tulee osata pukeutua siististi, aistikkaasti mutta kuitenkin vaatimattomasti.

Kaikilla niillä aloilla, joilla on tarkoitus tyydyttää ihmisiä hyödyn ja käytännön kannalta, on myös samalla tarkoitus somistaa, tyydyttää kauneusaistia ja lisätä kauneusarvoja. Valistuneen kansan keskuudessa pyritäänkin niin paljon kuin mahdollista taiteellisuuteen kaikissa suhteissa tai ainakin silä tavoitellaan. Samoin on laita pukeutumisessa. Siinäkin on kysymyksessä hyöty ja käytännöllisyys, mutta samalla kauneusaistin palveleminen, s.o. taiteellisuuteen pyrkiminen.

Tahdottaneen väittää, ettei pukeutuminen ole taidetta, Eihän se sitä semmoisenaan lienekään, mutta pukeutua tilaisuuksien mukaisesti ja sopusuhtaisesti, muodon, värin ja yksilöllisyyden mukaan – tämä ainakin vivahtaa taiteellisuuteen ja siihen on sivistyskansan jäsenen pyrittävä.

Mutta ken on viime aikoina kaupungissamme vähänkin silmäillyt varsinkin miespuolisten kansalaistemme pukeutumista, on varmaankin saanut panna merkille, että edellä viitattuja arvoja ulkoasuun nähden ei näytä nykyään meillä paljonkaan noudatettavan. Tällä tarkoitamme — yksinomaan — päällysvaatteiden käyttöä, lähemmin sanottuna kevät- ja kesäpäällystakkien käyttöä. Asianlaita näyttää olevan nimittäin niin, että suurin osa, etenkin mieshenkilöistä, käyttää päällystakkeinaan kaikissa tilanteissa nykyään yksinomaan ulkolaisia sadetakkeja ja silloinkin, kun on mitä aurinkoisin ja helein poutasää. Ja lisäksi useilla on vielä puheena oleva päällysviitta urheilumallinen sadeviitta, jossa on mm. remmimäiset olkapoletit, jotka lienevät tarkoitetut etupäässä metsästysmatkoille, tai yleensä sellaisille retkille, jolloin kiinmitetään selkäreppu näiden olkaremmien lävitse.

Tälläiset urheilu-sade-viitat käytettynä kaikissa tilaisuuksissa ja mm, kuten mainittiin, aurinkoisina päivinä kävelyllä kaupungin keskustassa, tekevät kantajansa omituisen näköiseksi, ellemme sanoisi hullunkuriseksi. Tämä ei osoittane gentlemannia, vaan päinvastoin jotain muuta.

Mahtaneeko tämä merkitä tietämättömyyttä pukeutumisen tavoista, tai varattomuutta tänä kireänä aikana. Luulisimme molempien osaksi olevan syynä päättäen siitä, että tätä pukeutumistapaa näyttävät noudattavan varakkaammatkin henkilöt, ja sen vuoksi olemmekin ottaneet tämän asian puheeksi.

Tästä pukeutumistavasta johtuu, että kaduillamme kävelevistä henkilöistä päätellen näyttää kaupunkimme muodostuvan ikäänkuin urheilu- ja metsästäjämatkustajain keskipisteeksi, lukuunottamatta tavallisia turisteja, joita tähän vuoden aikaan kylläkin paljon liikkuu kaduillamme.

Ikävin puoli asiassa on se, että nämä tusina-sadeviitat ovat yksinomaan ulkolaista tehdastuotetta, niin että kansantaloudelliseltakin kannalta tämä »muoti» on varsin arveluttava. Näissä menee valuttaamme ulkomaille ei ainoastaan aineissa, vaan sen lisäksi myöskin työpalkkain muodossa. Ja siihen sijaan kotimaiset vaatturimme saavat kärsiä työnpuutetta.

Kun ruvetaan tusinatavaraa käyttämään, silloin aistikkuus ja taiteellisuus tulee kokonaan syrjäytetyksi, ne saavat kovan korvapuustin. Tällöin ei yksilöllisyys eikä mikään »oma-minä» tule huomioon otetuksi, puhumattakaan ihmisen vartalo-ominaisuuksista ja niiden vaatimuksista.

Ken siis tahtoo gentlemannista käydä ja vaatii käytökselleen ja pukeutumiselleen arvonantoa, älköön käyttäkö pukiminaan varasto- tai tehdastuotteita, joita tusinoittain >>lyödään kokoon kuin rukkasia<<, vaan valmistuttakaa pukimenne tilauksesta todella taitavasti tunnetulla tilaus-vaatturilla vartalon ja yksilöllisen maun mukaan. Silloin hänen pukimensa tuottavat hänelle tyydytystä. Silloin hän on niissä kuin kotomaan. Ja lopulta tämä on taloudellisestikin kannattavampaa, sillä todellinen tilaustyö puheena olevalla alalla tehdään aina parhaista priima-aineista napista alkaen, samalla kun valmistus suoritetaan aivan toisella tavalla kuin varasto- ja tehdastuotteet. Tilaustyö pitää ryhtinsä loppuun asti ja kestää myös kauemmin. Näin menetellen pukeutumis-probleemi tulee järkevimmin ratkaistuksi.