2000-luvun vaatemarkkinoita piinaavat liian heikot kankaat. Vielä 50-luvulla kankaat olivat hyvin kestäviä ja nykyisiin verrattaessa kovin paksuja, mutta sittemmin ilmastointi ja parantuneet rakennustavat ovat poistaneet tarpeen tukevammille kankaille. Samoin vaatevalmistajat haluavat myydä mahdollisimman paljon tykötarpeitaan, joten ne mieluummin käyttävät heikkoja kankaita, jotta vaate hajoaa nopeammin. Tämä on sääli. Esimerkiksi yleinen super 100 -luokkainen villakangas on mukavan ilmavaa ja miellyttävän sileää, mutta käyttöä se ei kestä yhtä hyvin kuin menneiden aikojen verrokit. Ensimmäisenä kankaaseen ilmaantuu epäesteettistä kiiltoa (eng. sheening) kohtiin, jotka kokevat eniten kulutusta: kyynärpäihin, hihansuihin, reisiin, nappien ympärille ja kainaloihin. Kuta kauemmin samat kohdat kokevat hankausta, sitä nopeammin kankaaseen ilmenee pieniä reikiä, jotka muuttuvat ongelmksi. Kirpputoreilla hypistelemäni super 100+ -tasoiset pukukankaat ovat ulkoasunsa perusteella usein kestäneet alle viisi vuotta ahkeraa käyttöä, enkä voi suositella näin ohuita kankaita kellekään oikeasti kestävää vaatetta etsivälle.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Ohuilla pukukankailla on myös toinen kehno ominaisuus: ne eivät laskeudu kauniisti. Jokainen tuulenpuuska saa housunlahkeet läpättämään kuin tuuliviirit ja heittää napittamattoman pikkutakin selkää kohden. Pienikin käden tai jalan liike sinkoaa ohuen kankaan liikkeelle kuin silkkiliinan. Juuri laskeutuvuus (eng. drape) on yksi tärkeimmistä vaatteen ulkoasua säätelevistä tekijöistä, eikä se turhan usein ole kunnossa ohuiden kankaiden kanssa. Ne ovat usein niin ohuita, ettei siluetti pysy kasassa liikkeen myötä. Jokainen perintöfrakin, -smokin tai -puvun omistava huomaa hypistelyn aikana ensimmäisenä vaatteen painon. Seuraavaksi silmä etsii luomuksesta kulumaa, jota harvemmin löytyy, vaikka ikää olisi jo vuosikymmeniä. Selityksenä voi olla harvaksi jäänyt käyttö, mutta useimmiten syynä on waka wanha paksunkarhea kangas.

Jokaiselle kestävää pukua etsivälle en suinkaan suosittele keinokuitu-villa -sekoitteita, vaan joko kudonnaltaan astetta karheampaan tai sitten paksumpaan kankaaseen siirtymistä. En väitä, etteikö myös ohuilla kankailla olisi paikkansa vaatekaapissa ja käyttäjän yllä, mutta niiden suhteen kestävyydestä on hyvin vaikea sanoa etukäteen. Huonossa tapauksessa päätyy maksamaan satoja euroja luomuksesta, jonka hyväksyttävä käyttöikä jää pariin vuoteen. Tällainen ostos ei ole liioin ekologinen eikä taloudellinen, mikäli näillä tekijöillä on omistajalle mitään painoarvoa. Edes räätäliluomusten joukossa kestävyys ei voi olla vuosikymmenten luokkaa mikäli kangas ei siedä kulumaa. Länsimaiden merkittävimmät tyyli-ikonit, kuten Fred Astaire, Clark Gable, Douglas Fairbanks Jr. ja Windsorin herttua, ovat kaikki eläneet aikana, jolloin tukevammat kankaat olivat arkipäivää, ja tämä seikka on yksi niistä tekijöistä, jonka vuoksi heidän hahmonsa sykähdyttävät yhä tänä päivänä.

Vahvemmat kankaat ovat oikea askel.