Daks
2September 17, 2009 by Ville Raivio
Vuonna 1894 herrasmies nimeltä Simeon Simpson perusti nimeään kantavan räätäliliikkeen Lontooseen. Vuoteen 1917 mennessä kauppa oli käynyt niin hyvin, että hän kykeni perustamaan vaatetehtaan samaiseen kaupunkiin. Kasvu oli vahvaa, ja vuonna 1929 edessä oli muutto suurempiin tiloihin Stoke Newingtoniin. Kolme vuotta myöhemmin Simeon oli valitettavasti kuollut, mutta hänen Simpson-liikkeestään oli ehtinyt kasvaa Englannin kuudeksi suurin miesten vaatteiden valmistaja, joka vei korkeaa laatua myös ympäri maailman.
Yhtiön johtoon astui Alec Simpson, joka päätti viedä sen uusille urille. Tilaus- ja mittatilausvaatteiden lisäksi yhtiö ryhtyi tuottamaan myös valmisvaatteita, ja vuonna 1933 rekisteröitiin DAKS-tavaramerkki. Tämän nimikkeen uskotaan olevan yhdistelmä sanoista “dad” ja “slacks” – siis isähousut. Vuotta myöhemmin DAKS patentoi melko mullistavan uutuuden housurintamalla: lantiokiristimen, jonka ansiosta yhtiön housut eivät tarvinneet vyötä tai housunkannattimia. Samana vuonna myös valmistettiin ensimmäiset naisten vaatteet. Alec Simpson myös osti vanhan geologisen museon rakennuksen, johon hän avasi vallankumouksellisen tavaratalo Simpsonin.
Kauppa kukoisti siihen malliin, että Stoke Newingtonin tehdas kävi ahtaaksi ja DAKS muutti valmistustilansa Skotlannin Larkhalliin. Uusi kookas tehdas avattiin vuonna 1948. Kova työ palkittiin vuonna 1956 kun Simpson sai Edinburghin herttuan kuninkaallisen hovinhankkijan sinetin. Neljä vuotta myöhemmin kuningatar myönsi yhtiölle toisen mokoman. Vuonna 1976 edessä oli uusi aluevaltaus. Yhtiön toimitusjohtaja Johnny Mengers suunnitteli DAKSin House Check -tartaanikuvion, joka koristi tästä lähtien lukuisia vaatteita joko suoraan kankaassa taikka sitten vuoressa. Kamelin ja vikunjan värit valittiin tietoisesti kuvaamaan erittäin hienoja materiaaleja, musta päällisraita puolestaan toi eleganttia kontrastia.
80-luvun puolella DAKS keskittyi tarkemmin asusteisiinsa, ja 1983 yhtiö sai peräti kolmannen hovihankkijan sinetin, tällä kertaa Walesin prinssiltä. Esimerkiksi Barbourin ja John Lobbin ohella DAKS on harvoja peräti kolminkertaisella kunnialla tunnustettuja yhtiöitä. Vuonna 1994 juhlittiin koreasti DAKSin satavuotista olemassaoloa, ja pari vuotta myöhemmin julkaistiin yhtiön kauppakeskuksen kunniaksi kirja “The British Tradition – Simpson, A World Of Style”. Tästä huolimatta vuonna 1999 yhtiön johtoryhmä päätti lakkauttaa ostoskeskuksen ja suunnata DAKSin voimavarat merkin vahvistamiseen. Simpson (Piccadilly) sulki ovensa viimeisen kerran saman vuoden tammikuussa.
Vuonna 2000 yhtiö avasi uuden lippulaivamyymälänsä osoitteessa 10 Old Bond Street. Esittely- ja myymälätilaa löytyy tuhansien neliömetrien verran, ja kolme vuotta myöhemmin pienempi miesten myymälä avasi ovensa kunniakkaalla Jermyn Streetillä. Vuonna 2005 suunniteltiin naisten luksusmallisto, miesten vastaava vuotta myöhemmin. Lippulaivamyymälä koki täyden uudistumisen ja avautui ehompana 2007.
Tänä päivänä DAKS on yksi Britannian maineikkaimmista vaatetoimijoista, jonka miesten ja naisten vaatteita sekä asusteita viedään ympäri pallon. Tähän mennessä yhtiön tunnustartaani ei ole kokenut Burberryn House Checkin kaltaista arvonlaskua, ja kolme kuninkaallisen hovinhankkijan sinettiä ovat yhä tae korkeasta panoksesta. DAKSin suurimmat ulkomarkkinat ovat Kauko-Idässä, joskin saarivaltio suhtautuu omaan yhtiöönsä kovin lempeästi.
Category Kuninkaalliset hovihankkijat, Laatuvalmistajat | Tags:
Päiviä, W.
Kiitos muistutuksesta. Laitoin artikkelin talteen ja naputtelen sen pohjalta jotakin kipakkaa lähiaikoina.
Tähän teemaan sopiikin hyvin Hesarin uunituore uutinen:
“Vaatteet maksavat Suomessa 23 ja jalkineet 21 prosenttia EU:n keskiarvoa enemmän. Edullisempia vaatteita haikailevien kannattaa tehdä ostosmatka Britanniaan, sillä Eurostatin mukaan saarivaltiossa on Euroopan halvimmat vaatteet.”