Vuonna 1851 Mayfairissa räätäliliikkeensä avasi muuan John Emary. Englannin surullisenkuuluisa ilmasto asetti suuret vaatimukset päällysvaatteille, ja Emary halusi alusta pitäen keskittyä uusien materiaalien kehittämiseen. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli saanut patentin uudelle vedenkestävälle kankaalle, ja uusia tilauksia suorastaan satoi liikkeeseen. Samaisena vuonna hän muutti nimeään kantavan yhtiön Aquascutumiksi, joka on yhdistelmä latinan kielen sanoista aqua (vesi) ja scutum (kilpi). Epätavallinen nimi herätti kovasti kiinnostusta asiakkaiden keskuudessa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Vuonna 1870 John Emary ja poikansa John Ledbury lähtivät Regent Streetiltä, myyden Aquascutumin Scantlebury&Commin -yhtiölle. He pitivät yllä korkeaa tasoa, ja jättivät jälkensä vaatehistoriaan luomalla liituraitapuvun sekä parantamalla raglanhihaa. Juuri S&C:n alaisuudessa yhtiö saavutti korkean maineen vedenkestävien, miellyttävien vapaa-ajan vaatteiden valmistajana. Heidän tuotteistaan nauttivat niin ratsastajat, metsästäjät, golfaajat kuin retkeilijätkin. Menestys oli suurenmoinen. Vuonna 1914 yhtiö kohtasi suurimman haasteensa Ensimmäisen Maailmansodan myötä. Upseerit tarvitsivat erittäin kestävän päällysvaatteen mutaa, sadetta ja kylmyyttä pitämään. Yhtiön vastaus oli trenssitakki, jossa oli erikoisuutena irroitettava puuvillavuori. Burberry oli ensimmäinen, mutta Aquascutum seurasi erittäin pikaisesti perässä monipuolisemmalla takilla, joka soveltui sekä lämpimään että viileään ilmastoon.

1920-luku oli suuren toiveikkuuden, joie de vivren sekä eleganssin vuosikymmen. Aquascutumilla meni rakettimaisen lujaa, erityisesti sen jälkeen kun legendaarinen Windsorin herttua soi heille hovihankkijan sinetin. Hänen vierailtuaan Japanissa, paikalliset soivat markkina-aseman myös Aquascutumille sillä englantilainen muodollisuus kiinnosti heitä kovin. Vuonna 1932 yhtiö siirtyi herrasmies Isidore Abrahamsille. Hänen poikansa Sir Charles ja Gerald M. Abrahams, erittäin menestyksekkäitä liikemiehiä molemmat, puolestaan vastasivat liki 50 vuoden ajan Aquascutumin eleganteista mallistoista. Vuosikymmenen lopulla yhtiöllä oli yksi saarivaltion vaatevalmistajien korkeimmista asemista. Sitten saapui Toinen Maailmansota. Säännöstely vaikeutti suuresti vapaa-ajan vaatetuotantoa, mutta sotilaiden päällysvaatettaminen toi tuloja.

50-luku kului uusia materiaaleja kehittäessä, julkaistessa ja retkikuntia sponsoroidessa. 60-luvun peacock revolution (riikinkukkovallankumous) toi mukanaan kirkkaat värit, räikeät kuviot ja valtaisat pukukaulukset. Aquascutumin mallistot olivat niin suosittuja, että kuningatar palkitsi yhtiön vientinsä ansiosta. Vuonna 1966 sen johtaja Gerald M. Abrahams sai C.B.E.-palkinnon panoksestaan brittiläisen muodin ja tyylin hyväksi. Kuningattaren vientipalkinto suotiin vielä 1971, 1976 ja 1979, kasvu oli hurjaa. 80-luvulla syntyi täysi naisten mallisto ja urheilumallisto. Aquascutumin ruutukuvion täysi hyödyntäminen asusteissa sekä vaatteiden yksityiskohdissa oli myös aikakauden myötä uusi ilmiö.

Uusi vuosituhat otettiin vastaan 150-vuotista olemassaoloa juhlistaen erikoiskokoelmilla ja mainoskampanjoilla. Vuonna 2006 Kim Winser nimitettiin yhtiön johtoon ja hänen myötään synkemmät ajat ovat saapuneet. Winser nimittäin pyrkii luomaan Aquascutumista maailmanlaajuisen luksusmuotimerkin, joka on vastoin hiljaisen eleganssin olemusta sekä brittiläisen understatementin perinteitä. Satavuotinen perinne on hiipumassa Armanimaisen joka suuntaan designaamisen myötä, ja oletettavasti tulevaisuudessa sekä merkki että ruudukkokuvio kohtaavat samat ongelmat mistä Burberry on jo saanut tuta. Toistaiseksi Aquascutumin puvut ja päällystakit ovat erinomaisen laadukkaita ja varteenotettavia vaihtoehtoja, saapa nähdä miten ajan myötä hinta-laatusuhteen käy.