Solmioneula (eng. tie clip) on useimmiten jalometallinen solmion asuste. Se kiinnitetään kauluspaidan nappilistan ja solmion ympäri, jolloin solmioneula toimii sekä koristeena että hyödyllisenä asusteena, joka pitää solmion paikallaan takin ollessa auki. Näin herkkä kaulan komistus ei roiku tiellä, uppoa lounaaseen tai heilu vauhkona tuulessa. Samalla neula säilyttää solmun kaarella, hieman kohonneena paidankaulusten alta. Valtaosa kauppojen neuloista on kullattuja tai hopeaa, ja vanhan käytännön mukaan asusteiden värin on hyvä sointua yhteen: yhtenäinen ilme tuo asuun harmoniaa, josta ihmissilmä nauttii. Siispä hopeinen neula tarvitsee kaverikseen hopean väriset kalvosinnapit tai rannekellon, vaikka asusteiden materiaali ei olisikaan samaa. Jostakin kumman syystä asusteen suomenkieliseksi nimeksi on vakiintunut solmioneula, vaikka koriste on muodoltaan kaukana neulasta. Solmiohaka tai -solki on nöyrä ehdotukseni sanaksi, joka on kuvaavampi.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Ennen kuin solmiohaka saapui näyttämölle, miehet kiinnittivät kaulan asusteensa solmiopinnillä. Nykyisen muotoinen solmio syntyi vasta 1800-luvun loppupuolella, tätä ennen suurin osa kaulan koristeista oli plastroneja. Neulamainen solmiopinni kuitenkin vaati plastronin tai solmion sekä paidan lävistämistä, eikä jokainen silkkilaatu kuro umpeen kerran lävistettyä pintaa. Pinni on yhä kaunis, mutta tuhoisa asuste. Tyylihistorioitsija Alan Flusserin mukaan varhaisimmat solmiohaat ilmestyivät Amerikassa 1920-luvulla. Asustetta on käytetty samanlaisena yhteenkuuluvuuden tunnuksena kuin klubisolmiota tai kalvosinnappeja. Haan kultakaudella, noin vuosien 1920-1980 aikana, moni yritys ja yhdistys valmistutti asusteen omalla logollaan. Presidentit Hooverista Bush nuorempaan ovat kiittäneet tukijoitaan kampanjahaoilla.

Art Decon taivaita tavoittava Chrysler Building haan muodossa

Kaiketi Casual Friday -ilmiön, työpaikkojen pukukoodin rapistumisen ja vapaa-ajan asun kevenemisen myötä solmiohaka on harvinaistunut. Myös harva mies käyttää liivipukuja, joten liivikään ei hoida entistä tehtäväänsä solmion pitäjänä. Pukineen vaarantunut asema on sääli, sillä mikään toinen asuste ei pidä solmiota yhtä hyvin paikallaan ja poissa ruoasta. Toki helpommalla pääsee, jos takkinsa pitää aina kiinnitettynä, sillä takki pitää kyllä solmion aisoissa. Sopivin sijainti solmiohaalle on takin napitusnapin yläpuolella: tällä paikalla se hoitaa samalla tehtäväänsä solmion vartijana sekä koristeena. Alemmas sijoitettuna haka ei näkyisi, lähellä solmion solmua se veisi huomion itseensä ja pois käyttäjän kasvoilta, johon katseet kuuluvat. Vaakasuora kiinnitys on kovin jäykkä ja tylsä, kun vino ja alaspäin suunnattu kulma tuo eloa. Niin kauan kuin solmio on yhä käytössämme, haalle on paikkansa.