Smokkisäännöt
0September 1, 2012 by Ville Raivio
“For me, a tuxedo is a way of life. When an invitation says black tie optional, it is always safer to wear black tie. My basic rules are to have shirt cuffs extended half an inch from the jacket sleeve. Trousers should break just above the shoe. Try not to sit down because it wrinkles the pants. If you have to sit, don’t cross your legs. Pocket handkerchiefs are optional, but I always wear one, usually orange, since orange is my favorite color. Shine your Mary Janes [Sinatra lempinimi ooppera-avokkaille] on the underside of a couch cushion.”
THE RULES
1. It takes two hands to put on a hat the right way: Back brim curled up, front tugged down to a couple of inches above the right brow.
2. Never wear brown at night. Never.
3. There’s no excuse for brown shoes past sundown…. Or white shoes. Or anything gray, unless it’s deep charcoal. Or blue, unless it’s midnight blue. In fact, let’s keep it simple: after dark, men should wear black.
4. Ties should be silk. And conservative.
5. Cuff links always. But leave the fancy jewelry to Sammy.
6. When dressing formally, a vest is better than a cummerbund.
7. Don’t wear a tuxedo on Sunday.
8. Having messy closets is like putting on clean clothes over dirty underwear.
9. The shower is a great place to steam out the wrinkles in your dinner jacket.
10. Orange is the happiest color.
11. Don’t hide your scars. They make you who you are.
12. When it comes to pockets, everything should have its own place.
13. A pocket handkerchief is essential, but it needs to be perfectly folded.
14. Shine your shoes.
15. Trim. Buff. Clean.
16. Take your hand off the suit, creep.
~ Frank Sinatra
Category Aforismit ja lainaukset
Joe Ades
0August 31, 2012 by Ville Raivio
Joseph “Joe” Ades on yksi New Yorkin aitoja urbaanilegendoja. Hän syntyi 1934 Manchesterissa nuorimpana perheensä seitsemästä lapsesta. Jätettyään koulunkäynnin taakseen 15-vuotiaana, hän ryhtyi toimistoapulaiseksi ja kiinnostui paikallisen torin kauppiaista, joita Toisen maailmansodan jälkeinen Britannia oli pullollaan. Hän ryhtyi tällöin kauppaamaan vaihtelevin erin sarjakuvia, vuodevaatteita, tekstiilejä, koruja sekä leluja kaduilla. Vuonna 1956 nuori Joe meni naimisiin ja tuli muutamassa vuodessa kolmen lapsen isäksi. Perhe muutti Australiaan 1969, jossa Joe jatkoi kauppamiehen tointa myymällä vaihtelevia tavaroita kuorma-auton tavaratilasta. Vuonna 1980 koitti avioero ja vetreä Joe meni pian uudelleen naimisiin, eroten toisen kerran. Kolmannessa avioliitossaan hän sai vaimoltaan lahjaksi journalisti Henry Mayhew’n teoksen “London Labour and the London Poor”, johon on kirjattu Viktoriaanisen Englannin katukauppiaiden elämää. Kirjassa mainituista kauppiaista yksi ryhmä, patterers, veto Joen mieleen ja hän muutti itsensä näiden herrasmiesten elkeitä ja asua matkivien kauppiden kaltaiseksi.
Erottuaan kolmannen kerran velmu Joe seurasi tytärtään New York Cityn vilinään, hankkien asunnon Manhattanilta. Vuodesta 1993 eteenpäin Joe kauppasi viiden dollarin hintaisia perunankuorimaveitsiä New Yorkin kaduilla yllään noin tuhannen euron valmispukuja Savile Row’lta ja kauluspaitoja Jermyn Streetiltä. Hän ei koskaan vaivautunut hankkimaan myyntilupia, jonka vuoksi kaupungin poliisi ahdisteli Joen toimia jatkuvasti. Loputtomasti höpöttelevä, perunoita kuoriva pukumies oli erikoinen näky, joka poiki artikkeleita lehdissä ja lopulta teki joesta paikallisen legendan. Asemansa ansiosta Joe onnistui myymään kymmeniätuhansia perunaveitsiä, joista saaduilla rahoilla hän nautti makeasta elämästään Pierre Hotelin tiloissa ja neljännen vaimonsa seurasta. Katukuva muuttui hitusen köyhemmäksi, kun elämää suurempi kauppias kuoli vuonna 2007. Legenda elää kaupungin asukkaiden muistoissa ja Youtube-taltioinneissa.
Category Eksentrisyydet
Kuvakokoelma Facebookissa
0August 31, 2012 by Ville Raivio
Olen usean vuoden aikana kerännyt melko kookkaan kuvakokoelman verkon ehtymättömästä annista. Lähipäivien aikana lisään sen Keikarin FB-ryhmän sivuille, jossa kuvista pääsevät nauttimaan myös satunnaiset selaajat. Tämä on yksi hyvä syy lisää liittyä ryhmään, jossa tarjoan sisältöä joka ei Keikari.comiin asti päädy.
Category Linkkikokoelma
Krikettineule
2August 29, 2012 by Ville Raivio
Krikettineule (eng. cricket sweater) on paksu neulemalli, joka kudotaan palmikkopunottuna joko hihojen kera tai ilman. Malli syntyi Englannissa, jossa hienosto on aina kehittänyt yksilöllisen asun kutakin harrastetta ja sosiaalista tilannetta varten. V-aukko on syvään leikattu ja sitä kehystävät joukkueen värit, jotka löytyvät myös helmasta sekä ranteista. Krikettiottelussa voi kertyä jonkin verran seisoskelua ja juoksut ovat lähempänä pyrähdyksiä kuin hikilenkkiä, joten krikettineule on useimmiten karheaa villaa. Lämpimiin maihin istuva malli on puuvillaa. Krikettineuleen pääväri on joko puhtaanvalkoinen, luonnonvalkoinen tai kermanvärinen, koristevärit vaihtelevat yliopiston, joukkueen tai maan mukaan. Istuvuus on löysä ja neule on vähintään 4-ply -kudosta, joka tuo siihen suuren muhkeuden.
Luonnollisesti krikettineule on monin verroin yleisempi näky krikettimaissa. Tästä huolimatta J. Pressin ja Ralph Laurenin kaltaiset jenkkivalmistajat tarjoavat sen miltei jokaisessa mallistossaan, vaikka USA ei ole tunnettu krikettikulttuuristaan. Urheilun myötä neule on levinnyt myös vapaa-ajan käyttöön, kuten kaikilla vaatteilla on ajan myötä tapana. Muhkun kokonsa ja urheilusyntynsä puolesta krikettineule soveltuu parhaiten farkkujen kera käytettäväksi. Minun on vaikea kuvitella sitä suorien housujen tai solmion kera pidettäväksi, vaikka jotkut näin toimivat.
Category Neuleet
Copyright © 2023 Ville Raivio
