Keikari.com

“Sure, confidence is appealing. I give you that. A little audacity is often a good thing. But confidence can be misplaced as well. The secret to really rocking something, IMO, is knowing when and where to draw the line. Confusing confidence with a license to wear anything is how fashion victims are born.”

~ DocHolliday (SF)

Alexander von Schönburg on aito kreivi. Hänen sukunsa on kuitenkin menettänyt rahansa satoja vuosia sitten ja kreivi-polon lapsuus oli taloudellisesti haastavaa aikaa. Tämän myötä hän on miettinyt vuosien saatossa paljon rahan, titteleiden, koulutuksen, ökyilyn ja nykyisen talousjärjestelmän olemuksia. Seurauksena on vuonna 2005 julkaistu “Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird”, jonka suomenkielinen laitos kantaa nimeä “Tyylikkään köyhäilyn taito”. Teos sai seitsemän vuotta sitten yllättävän suosion saksankielisessä Euroopassa, sillä järkevän rahankäytön ja elämänsä mielekkääksi kokemisen sanoma vetosi. Oman pienen kiehtovan osansa kaiketi lisäsi Schönburgin maineikas sukuhistoria sekä vastakohta kreivin tittelin ja köyhyyden välillä. Schönburg toimi Saksassa vuosia journalistina, kunnes sai tylysti kenkää WTC-iskujen jälkeisessä hermostuneisuudessa. Tämä pysäytti nousukiitoa viettäneen miehen pohtimaan elämänmenoa. Hän arvioi elämänarvonsa uudelleen, sillä erityisesti työttömyyskorvauksen nostaminen veti mielen maahan.

Jotten liiaksi paljastaisi teoksen sisältöä, kirjaan vain Schönburgin pääteesit. Hän kirjoittaa sukunsa ja tuttaviensa asennoitumisesta köyhyyteen, johon Schönburgit ovat vuosisatojen kuluessa tottuneet. Suuri omaisuus haihtui aikaa sitten ja suku on kehittänyt eurosentin venytyksestä taiteenlajin. Hän kertoo kiehtovia anekdootteja tapaamistaan persoonista, jotka loisivat taidolla esimerkiksi taidenäyttelyiden avajaisissa ilmaista apetta nauttien. Schönburg painottaa vapaa-ajan merkitystä sekä kodin tärkeyttä ja ruoskii ilkeästi ulkona syömistä, auton omistamista, lomamatkoja sekä muita kurjia rahaa vieviä tapoja vastaan. Oma pieni osuus on omistettu myös uusköyhälle pukeutumiselle. Kaikkia teesejä yhdistää selvä, järkevä periaate: osta laatua, käytä sitä niin kauan kuin suinkin mahdollista ja etsi paras mahdollinen hinta-laatusuhde. Tämä vie aikaa, mutta lopputuloksena säästää sekä rahaa että resursseja – aina. Sama ydinviesti löytyy myös Keikarista.

Myös kengännauhat voivat olla osa kokonaisuutta. Mikä tahansa pari saa uuden ilmeen vain nauhat vaihtamalla, mutta suotuisinta on valita nauhansa parin reunoksen värissä. Tämä sen vuoksi, koska tällöin nauhat ja reunos ovat harmoniset. Jos popot ovat vaikkapa tummanpunaiset, reunos keskiruskea ja nauhat vaaleanruskeat, kokonaisuus on vähemmän harmoninen kuin verrokkinsa. Jos päällismateriaali on sävyltään vaalea, nauhat myös näkyvät paremmin ja niiden värillä on väliä. Myös nauhoja löytyy lukuisia tyyppejä: litteitä, pyöreitä, vahattuja, vahaamattomia, paksuja, ohuita, monivärisiä tai yksivärisiä. Valinta on lopulta oman maun varassa, mutta itse suosin reunoksen väriä.

Strawfut on malli, jolla on kiinnostava historia. Amerikkalainen vintage-harrastaja Matt Deckard löysi vanhan Allen-Edmonds -parin käsiinsä vuoden 2009 puolella ja siirsi muutaman kuvan Styleforumin puolelle. Siellä mallin äkkäsi AE:n toimitusjohtaja, joka välittömästi halusi ne käsiinsä. Deckard lähetti ne tehtaalle pientä kunnostusta varten ja AE:n väki tarkasti mallin, joka oli peräisin 40-luvulta. Se päätettiin lisätä tehtaan tuotantoon ja kahden vuoden kehittelyn tuloksena Strawfut oli kauppojen hyllyllä. Pelinavaus oli rohkea veto, sillä verkkorakenteiset spectator-jalkineet eivät ole tietääkseni yhdenkään toisen suurtehtaan valikoimissa. Vuosikymmeniä sitten ne olivat kevät- ja kesäajan ehdottomasti oleellisin hankinta, sillä verkon ansiosta pieninkin tuulenvire viilensi jalkoja, mutta tyylistä ei tarvinnut tinkiä. Strawfut on yhä tarjolla verkkorakenteella joko musta-mustana, ruskea-ruskeana tai ruskea-sinisenä, näiden lisäksi myös pellava-nahka -malli on valikoimassa beige-ruskeana.

Strawfutin lesti 5-65 on yllättävän siro ja voimakkaasti muotoiltu, sopiva koko on todennäköisesti puoli numeroa suurempi kuin yleensä. Kärki on pyöreä ja sisäpohja erikoisesti nupukkipintainen. Pari tuoksuu voimakkaasti kasviksilta, joilla nahka on parkittu. Kantakupin tuki saisi olla vahvempi ja ompeleet pienempiä, mutta nämä ongelmat vaivaavat kaikkia AE:n pareja. Myös koron kumi on kiinni ainoastaan liimalla ja reunos turhan kookas. Nämä seikat on silti helppo sivuuttaa: verkko on vahvaa tekoa ja pari on ilman muuta ilmavin edustava valinta hellepäiville. Vintage-harrastajalle Strawfut on verraton hankinta, sillä tyyli on autenttinen palautus 40-luvun esikuvasta, ainoastaan lesti on vaihtunut. Malli on kuin onkin Allen-Edmondsia parhaimmillaan ja alennusmyynnin aikana selvästi huokea löydös.