Nippanappa

5

October 30, 2008 by Ville Raivio

Liisankadun ikielävässä katujalassa, aivan kourallisen kivenheittoja Säätytalolta sijaitsee vaatimattoman julkisivun takana Nippanapan tehtaanmyymälä. Kyltti kertoo nahkatavaroista, näyteikkuna esittelee käsityön tuotoksia. Sisällä paljastuu kymmenien hanskojen, laukkujen ja asusteiden maailma, josta väriä ei puutu. Erityisesti lompakoita on silmiinpistävän paljon, takahuoneen pajassa nakuttaa yli 100-vuotias satulasepänkone ja vanha komea kassakone nököttää kunniapaikalla. Näkymä on kovasti omaleimainen.

Nippanappaa on vuodesta 1978 pitänyt Jussi Neirtamo vaimonsa Anjan kanssa. 54-vuotias Jussi kävi nuorena lukion, jonka jälkeen hän opiskeli hieman lakia. Nahkatyöt hän opiskeli käytännön kautta, ja vaimonsa kera siirtyi alalle 70-luvun lopulla. Alussa he korjasivat nahkatavaroita, ja oppivat tämän myötä kuinka nahkatuotteita ei missään nimessä tule tehdä. Alalle hänet ajoi halu tehdä työtä käsillään ja rakkaus nahkamateriaaleihin, joita voi käyttää miltei rajattomasti.

Liikkeessä on kaksi tyypillistä asiakasryhmää: keski-ikäiset nahkatuotteiden ystävät sekä alle 30-vuotiaat yksilöllistä käsityötä arvostavat nuoret. Jussin mielestä asiakkaan tulee valita Nippanappa, jos “hän haluaa tuotteita joita ei tarvitse vuoden jälkeen heittää pois, ja jotka eivät kävele vastaan joka kadunkulmassa”. Edustettuja tehdasvalmistajia on vain yksi, Sakari Sauso, joka on ajoittain valmistanut erikoiseriä vain Nippanapan tarjolle. Kaikki muu tehdään itse, myös laukkujen suunnittelu. Korkealaatuisimmat miesten tuotteet tällä hetkellä ovat villisiannahkaiset käsineet sekä käsinvärjätystä nahkasta valmistetut olkalaukut, joissa on nahkavuori.

Ihastuin Nippanappaan, sillä liike edustaa suomalaista käsityötaitoa aidoimmillaan. Tuotteet ovat kaukana teollisesti massavalmistetusta moskasta ja niistä huokuu rakkaus. Liikkeesta voi tilata mittatilauksena vöitä, laukkuja, salkkuja, liikelahjoja, lompakoita ja kaikkea nahkaista mitä mieleen juolahtaa. Erilaisia nahkalaatuja ja -värejä on pitkälti yli 150, myös suomalainen strutsinnahka on vaihtoehto. Nippanappa voi myös tehdä hansikkaat kenkiesi tai salkkusi sävyjen mukaan – miltei kaikki onnistuu takahuoneen pajassa. Hinnatkaan eivät hirvitä: mittatilausvyö maksaa 40 euroa, kun jonkin italialaisen sedän nimeä kantavasta “laatuvyöstä” saa maksaa reilusti päälle satasen.

Jussi kertoi asiakkaasta, joka kävi hänen luonaan tämän vuoden puolella. Tämä oli ostanut Clas Ohlsonista nahkalompakon 10 eurolla ja kuukauden normaalikäytössä se oli ratkennut kolmesta eri kohdasta. Hän myös esitteli liikkeestään 15 vuotta sitten ostetun salkun, jonka oli juuri huoltanut, korjaustarvetta kun ei ollut. Silmiini luomus näytti korkeiltaan pari vuotta vanhalta. Nippanapan vahvuuksia on, ettei asiakas maksa merkistä penniäkään – ainoastaan laadusta.

Videoesittely.

Verstas ja myymälä Nippanappa
Liisankatu 19

http://www.nippanappa.fi/


Sametti

0

October 28, 2008 by Ville Raivio

Samettia kudottiin historiallisten lähteiden mukaan ensi kerran 1300-luvulla Kashmirissa. Materiaalin pehmeys, kyky imeä itseensä väriaineita ja heijastaa valoa kauniisti tekivät siitä suuresti arvostetun. Sametti oli erittäin kallista ja aristokraattien suosiossa.

Materiaali valmistetaan niin, että kangasta kudottaessa siihen jätetään silmukoita, jotka sitten auki leikkaamalla saadaan aikaan nukkapinta. Sametti on yllättävän kestävää kamaa, ja monasti materiaalin ulkonäkö vain kohenee iän myötä.

Jokaisella miehellä tulisi olla yksi tai kaksi samettitakkia. Jos sinulla on enemmän, kyseenalaistan miehuutesi. Farkut ja mainio samettibleiseri on yksi eroottisimmista yhdistelmistä, joita mies voi ylleen vetää.


Allen-Edmonds

4

October 28, 2008 by Ville Raivio

Elbert E. Allen perusti vuonna 1922 Wisconsinin osavaltiossa nimeään kantavan jalkineyhtiön. Pari vuotta myöhemmin hän sai yhtiökumppanikseen William Edmondsin, ja Allen-Edmonds oli muodostunut. Heidän työtään seuranneet totesivat kumppanuuden sujuvan erinomaisesti, sillä Allen oli mahdottoman intoisa yrittäjyydessä, Edmonds taas kovan luokan myyjämies. Elbertin idea pukukengästä, joka oli sekä tyylikäs että mukava, tuli kantamaan pitkälle.

30-luvulla miehet saivat seuraa Elbertin pojista, jotka tulivat mukaan perheyhtiön toimintaan. Tästä kymmenen vuotta eteenpäin, ja kaksi nuorempaa poikaa lisäsivät vettä myllyyn liittymällä isänsä palvelukseen. Toisen Maailmansodan aikana hallitus antoi firmalle töitä sotilaiden kengittäjänä. Rintamalta molempijalkaisena palanneista taistelijoista moni suosi vapaa-ajallakin AE:n kenkiä, ja yhtiö kukoisti.

50-luvulla kansantalous kukoisti. Yhä useammat nuormiehet pääsivät yliopistoon, ja onnistuivat jopa valmistumaan sieltä työelämään. Allen-Edmonds oli huikean suosittu bisnesmiesten keskuudessa. 60-luku jatkui entiseen menoon, mutta hippien vuosikymmenenä USA:n talous oli hankaluuksissa. Yhtiö pysyi kuitenkin kasassa monien muiden kaatuessa, koska asiakaskunta oli hyvin uskollinen. Samaisella 70-luvulla johtajat päättivät panostaa vientiin.

1980-luvulla tulipalo tuhosi yhtiön alkuperäisen Wisconsinin tehtaan, ja uuden rakentaminen oli edessä. Taloudellisesta takapakista huolimatta yhtiön uusi pomomies John Stollenwerk sai Allen-Edmondsin kasvamaan erinomaisesti 90-luvulla. Firma osti Maine Shoe -yhtiön, perusti Woodlore-firman setripuisten lepolestien yms. tuottamiseksi, sekä avasi lukuisia omia myymälöitä USA:n ympäri. Suuri mediahuomio ja lukuiset palkinnot seurasivat, sillä tuotavuus oli huipussaan.

2000-luvun suurtrendi Aasiassa tuottamiseen ei saanut tukea AE:n johtokunnalta. He päättivät panostaa Amerikan tehtaiden kehittämiseen. Fantastinen tuki medialta ja uusien asiakkaiden kiinnostuminen tekivät satsauksesta erittäin kannattavan. Yhä tänä päivänä Allen-Edmonds valmistaa jalkineensa käsityönä USA:ssa – noin 212 eri tuotantovaihetta ja parhaat nahkamateriaalit takaavat kenkien korkean laadun. AE:n kengät ovat maailman parhaimmiston joukossa, sija kärkikymmenikössä vain makukysymys.

Virtuaalikierros AE:n tehtaalla tämän linkin takana.

http://www.allenedmonds.com/


Lanificio di Tollegno

0

October 28, 2008 by Ville Raivio

Lanificio di Tollegnon perustettiin vuonna 1900, ja vuoteen 1908 mennessä kutomon työntekijöiden lukumäärä oli miltei kymmenkertaistunut. Vuoteen 1925 mennessä yhtiö oli saavuttanut erinomaisen maineen, ja heidän kankaitaan pidettiin esimerkkeinä korkeimmasta laadusta.

Toinen Maailmansota haittasi bisnestä jokusen vuoden, mutta Biellan myllyt säilyivät taistelun yli miltei vahingoittumattomina. LdT lähti taas vyöryttämään erinomaisesti menestyen, ja vuonna 1946 se pystyi ostamaan kilpailijansa Lanificio Rosazzan.

Tänä päivänä LdT on yksi Biellan maakunnan suurimmista kangasvalmistajista, ja työllistää yli 1200 henkeä.

http://www.tollegno1900.it/italiano/frame.htm


Raglanhiha

0

October 28, 2008 by Ville Raivio

Raglan on päällystakin hihatyyppi, jossa olkapäillä ei ole toppausta, vaan hiha sukeltaa vapaasti alaspäin. Takin vinot saumat jatkavat hihaa kaulalta alas ranteeseen. Nimitys periytyy brittiläiseltä sotamarsalkka Lordi Raglanilta. Raglanhiha on rennompi ulkonäötään, mutta riittävän edustuskelpoinen. Perfektionistille tämä ei kuitenkaan riitä, vaan hän valitsee joko villakangastakin, jissa olkatoppaus takaa edustavamman ulkomuodon.




Copyright © 2023 Ville Raivio









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.