Keikari.com

Tuli ostettua kauluspaita, jonka kankaassa on panamakudos. Vasta oston jälkeen sain kaveriltani kuulla, että moiset paidat ovat herkkiä repeämään – ja eikös omanikin revennyt heti ensimmäisessä pesussa. Reikä oli pieni, ja tuttu räätäli paikkasi sen pikaisesti, mutta pelkään tehneeni huonon valinnan paidan suhteen. Tämä siis varoituksena kaikille lukijoille, joista osalla kenties on vastaavia kokemuksia.

Autenttinen Tattersall check -paita on väriltään villanvalkoinen tai beesiin vivahtava. Sen kuviointina on ruudukko, jonka värit koostuvat mustista, tummanruskeista, vihreistä, viininpunaisista tai sinisistä päälleikkäin kulkevista raidoista. Nimensä se on saanut erään Richard Tattersallin hevosmarkkinoista, joissa maaseudun hevosten peitot olivat kuvioitu samoin.

Mikään muu kauluspaita ei kieli maaseudun eleganssista ja vapaa-ajan rentoutumisesta kuin Tattersall. Erityisessä suosiossa malli on USA:n lukeneiston, sekä Oxfordin ja Cambridgen älyköiden keskuudessa.

Koska paidan alkuperä on maaseudulla, se tulee yhdistää maan väreihin. Vakosametti-, tweed- ja molskihousut ovat ihanteellisia neuleiden ohella. Tattersall check on ainoa oikea valinta tweed-takin kumppaniksi, joko button down -versiona ilman solmiota tai metsästysaiheisen solmion ja kovan kauluksen kera. Jälleen kerran suomalainen joutuu ongelmiin yrittäessään vaatettaa itsensä, sillä ainoa varteenotettava maahantuoja on Kapteenska, joka pitää korkeaa hintatasoa Barbourin Tattersall-paidoille. Englannissa noin 30 puntaa maksava paita kustantaa Suomeen maahantuotuna 100 euroa.

Jälleen pieni kuva maalaiseleganssista. Kukonaskelkuvioinen takki, vakosamettiliivit maan väreissä, taskuliina, villasolmio ja paksumpi kauluspaita. Koska pikkutakki ei ole tweediä, kauluspaidan ei tarvitse olla ruutukuvioinen tai tattersall check -kuvioinen.

Kolmiosaisessa puvussa (three piece suit) niin pikkutakki, housut kuin liivitkin on tehty samasta kankaasta. Vielä 1930-luvulla se oli aivan arkinen vaate herrasmiehelle, sillä kauluspaitaan suhtauduttiin aluspaitana jonka näkyminen ei ollut sopivaa. Sittemmin ilmastointi, henkilöautot ja yleinen huolettomuus on lisääntynyt siinä määrin, että kolmiosainen puku on jäänyt valitettavan harvinaiseksi. Oikein toteutettuna se on yhä juhlallisin puku johon mies voi änkeytyä arkipäivänä.

Liivin malli on aivan yhtä tärkeä kuin pikkutakin, sillä se on suotavaa pitää näkyvillä kun kerran kolmiosaisen on päättänyt hankkia. Mikäli taskukellon hankkii, se on kätevintä asettaa oikeaan taskuun, sillä napinreiät ovat auki tähän suuntaan. Vitja kiinnitetään yhteen napinrei’istä tai vaihtoehtoisesti kuljetetaan toiseen taskuun vatsan poikki. Alin nappi jätetään aina auki, sillä tästä on muodostunut pikemminkin sääntö kuin poikkeus sen jälkeen kun Englannin kuningas Edvard VII ryhtyi näin pukeutumaan. Useimmat Savile Row -valmistajat leikkaavat liivit siten, ettei alinta nappia edes pysty kiinnittämään. Liivit ovat joko yksi- tai kaksiriviset, edellisen ollessa arkisempi ja jälkimmäisen ollessa harvinen ja juhlallisempi.

Useimmiten liiveissa on alhaalla tasku molemmin puolin, joissain lisäksi yksi tai kaksi rintataskua. Taskunsa voi valita aivan samoin kuin pikkutakkinsa taskut, mallit ovat samat: kahden kantin tasku kannella, päällitasku tai kahden kantin tasku. Liivien vuori ja selkäosa on joko ohutta silkkiä, keinokuitua tai samaa kangasta kuin edustakin. Silkki ei vuosien käyttöä kestä, keinokuitu saattaa hiostaa, viimeinen valinta taas takaa kantajan näyttävän mainiolta myös ilman pikkutakkia. Allaolevista kuvista löytää mainiosti inspiraatiota.

Yleisin malli, jossa liivien molemmat puoliskot ovat koristelemattomia.

Sir Anthony Edenin kolmiosainen puku jossa korkealle napitetut perusliivit ja pikkutakissa pystykaulukset.

Kaksiriviset liivit joissa erittäin reilu ja rohkea shaalikaulus, sekä vinot taskut.
Kaksiriviset liivit, joissa pystykaulus.

Yksiriviset korkealle napitetut liivit, joissa pienet shaalikaulukset.

Liivityyliä vuodelta 1907.

Liivimalleja vuodelta 1876.