Keikari.com

Plus fours on jokaisen aikakausielokuvan pakkoilmestys. Niitä on pidetty urheiluvaatteina 1860-luvulta lähtien, erityisesti golfin yhteydessä. Tyyli-ikoni Windsorin herttua puolestaan toi ne Amerikkaan 1924. Nämä väljät pussihousut olivat erittäin suositut vuosien 1920-1930 aikana, ja ne ulottuvat noin neljä tuumaa polvien alapuolelle, mistä housujen nimikin. Yleisin golfasu on ollut plus fours, Argyle-sukat, silkkisolmio maan väreissä, neule tai ruutukauluspaita, joskus jopa kokonainen plus fours -puku. Pienimuotoisen renessanssin ne kokivat kun ammattilaispelaaja Payne Stewart käytti niitä PGA-kiertueella. Toinen kuuluisa pitäjä on Tintti.

Kumma termi, jota olen viljellyt aiemmin ja johon paneudun yksityiskohtaisesti vasta nyt. Toki yhdistelmä selittää itsensä, mutta tarkka se ei ole ilman määritelmiä.

Retro-eksentrikko on mies, joka pukeutuu kuin olisi matkalla historialliseen tapahtuman uudelleenlämmittelyyn. Vintage-vaatteet, -asusteet ja tyylit ovat täysin hakoteillä, jos herrasmies haluaa olla kunnioitettava ilmestys. Tämä tarkoittaa nilkkaimien, monokkelien, lievetakkien, kävelykeppien ja muiden aikansa ilmiöiden käytöstä kieltäytymistä jokapäiväisessä elossa. Suomenmaalla näitä RE-ihmisiä ei juuri näy, heidän sijastaan meillä on Gootti- ja Heavy-estettiikkaa seuraavia kundeja, jotka näyttävät goottinovelleista taikka kauhuelokuvista karanneilta. Heiluvat ketjut, pitkät viitat ja silinterit heille sallittakoon, koska eivät pyrikään näyttämään herrasmiehiltä. Harmillista RE-miesten kanssa on se, että kaikesta näkee heidän todella panostavan pukeutumiseensa. Tämä vaiva vain menee hukkaan, sillä lopputulos on liian eksentrinen.

Jos sinulta tiedustellaan usein, oletko menossa naamiaisiin tahi historiapäiville, on tyylisi epäonnistuma. Miehen tulee pukeutua kuin muut aikansa ihmiset, mutta tämä ei tarkoita etteikö vielä 1900-luvun puolivälistä voisi hakea innoitusta. Taskukellot, liivipuvut, hatut, mahtikiillotetut jalkineet ja yli polvien pituiset päällystakit eivät ole RE-ilmiö. Vaikka niitä ei joka päivä näe, ne eivät ole pudonneet pois länsimaisesta miesten pukeutumisesta. Ylipäätään klassista miesten tyyliä tuntuvat eri ihmisryhmien joukossa eniten vastustavan koko nuoriso, äijätyötä tekevät, epäesteettiset henkilöt sekä vaatimattomuutta syleilevät ihmiset.

Pari linkkiä, joista voit kurkistaa retro-eksentrikoiden elämään:

http://www.livejournal.com/allpics.bml?user=dr_bathybius

http://dandy-gregory.livejournal.com/

http://www.fogeygentleman.co.uk/

http://community.livejournal.com/teddyboys/60048.html

Herran vuonna 1919 Anthime Mouley perusti Geneveen solmioliikkeen, jonka missiona oli luoda puhtaan eleganssin kiteytymiä, äärimmäisen korkealaatuisia solmioita erittäin vaativille asiakkaille. Vuosien saatossa Mouleyn korkea taso on herättänyt ihastusta, ja yhtiö on valmistanut alihankkijana solmioita muiden muassa Cerrutille, Nina Riccille ja Lanvinille. Tällä hetkellä yhtiö valmistaa 5% kaikista maailman luksussolmioista ja työllistää 170 käsityöläistä, jotka on koulutettu omassa tehtaassa. Jokainen Mouley-solmio on 28 tuotantovaiheen tulos ja äärimmäisen laadukas esimerkki ranskalaisesta eleganssista.

http://www.anthimemouley.com/

Vuonna 1957 Gianluca Isaian isoisä perusti räätäliliikkeen Casalnuovoon. Tämä pikkukylä Napolin lähistöllä tunnetaan hykerryttävästi räätäleiden kaupunkina: 50-luvulla asukkaita oli noin 14 000 ja heistä noin puolet toimi räätälin ammatissa. Isoisän jälkeen Isaian toiminnasta vastasivat hänen kolme poikaansa, heidän jälkeensä kolmas polvi, Gianluca sisarensa ja parin serkkunsa kera. He vastaavat yhdessä yhtiön mallistoista. 90-luvulla Isaian linja oli hyvin klassinen ja lähes poikkeuksetta mitään ei valmistettu vientiä varten. Gianluca matkasi laajalti Amerikassa ja huomasi markkinoilla olevan kysyntää juuri hänen yhtiönsä kaltaiselle toimijalle. Linjaa muokattiin ja se vakiintui nykyiseksi klassisen ja muodin sulautumaksi, joka otettiin ilolla vastaan.

Isaia jää laadullisesti Brionin ja Kitonin alapuolelle, mutta muutoin se on erittäin varteenotettava vaihtoehto italialaista pukua arvostaville. Kaikki tuotteet valmistetaan käsityönä napolilaisia räätäliperinteitä kunnioittaen. Pehmeä, pyöristetty hartialinja on selkeän omaleimainen. Yhtiön pukuja myydään vain valikoiduissa liikkeissä, ja Gianluca on suunnitellut kolme uutta linjastoa romuluisempia amerikkalaisia varten: The Adrianon, The Maximin ja the Giotton. Materiaalit ovat taattua parhaimmistoa, viimeistely erinomainen. Erityisesti hinta-laatusuhdetta kiitellään.

http://www.isaia.it/