Keikari.com

Laadukkaat jalkineet eivät ole ökyilyä, ne ovat sijoitus. Otetaan esimerkki: perusjamppa ostaa farkkujensa kaveriksi vaikkapa Adidas Superstarit tai muut noin satasen street-kengät. Niitä ei juuri voi huoltaa tai käsitellä suoja-aineilla, eivätkä kaikki suutarit vaihda pohjia muovisiin kenkiin. Tämä peruspukeutuja käyttää kenkiään miltei joka päivä eikä anna niiden levätä käytön jälkeen, kuten kuuluisi. Todennäköisesti parin vuoden kuluttua – tai aiemmin – hänen kenkänsä ovat niin rispaantuneet, että uusi pari tulee ostaa. Sama tahti jatkuu ja kahden vuosikymmenen kuluessa hän on käyttänyt kenkiin 2000 euroa. Tämä ei ole ekologista, kestävää tai järkevää rahankäyttöä. Tarkempi jamppa puolestaan ostaa kerralla laatujalkineet sekä lepolestit, hoitaa ja käsittelee niitä, vie suutarille, kun tarvetta ilmenee. Hän on käyttänyt kerralla satoja euroja, mutta hänen ostoksensa kestää hyvin hoidettuna 10 vuotta ja käytön myötä mukautuu hänen kävelytyyliinsä erinomaisesti. Hienoimmat nahkat kestävät 20 vuotta tai kauemmin. Voi toki laskea mukaan vuotansa luovuttaneen eläimen kärsimyksen, mutta sekä hiilijälki että yleinen ekologisuus jää nahkajalkineissa taatusti pienemmäksi kuin muovista valmistetuissa tennareissa. Puhumattakaan eleganssin määrästä.

Korkealaatuiset nahkaiset reunoskengät maksavat yleensä noin 300 euroa. Tällä summalla saa (oikein hoidettuna) vuosikymmeniä kestävän kenkäparin, joiden valmistamiseen ja materiaaleihin on satsattu. Jalkineiden parissa tunnettu ja vuosia pystyssä pysynyt valmistaja on parhain tae siitä, että tuote on laadukas. Jalkineisiin erikoistunut tehdas osaa hommansa varmemmin kuin kaikenlaisia vaatteita tarjoava ketju. Nahkavalikoima on valtaisa, mutta yleisimmin käytetään joko perusnautaa tai vasikannahkaa (calf leather, box calf). Ennen kuin eläimestä on saatu raaka-aine jalkinetehtaaseen on käyty lävitse työläs ja hidas tuotantoprosessi. Laatunahka on tavattoman kallista ja se tuo suuren osan jalkineen hinnasta.

Tuntemattoman valmistajan jalkineita tarkastellessa on vaikea arvioida, miten ne tulevat kestämään vuosien käyttöä. Myyjä voi kertoa mitä mielii, mutta ostajan on hyvä katsoa hintaa, sitten viimeistelyn jälkeä ja lopuksi tuumata onko kyseinen pari tarpeen. Laadukas nahka palautuu nopeasti alkuperäiseen muotoonsa, kun sitä taittaa kädessä. Sen pinta on tasainen ja sileä, se myös taittelee valoa kauniisti. Karvatupet ovat hyvin pieniä, mutta erottuvat kyllä kunnon nahkan pinnassa. Viime kädessä oma maku ratkaisee, mutta kerran laatukengät ostettuaan kykenee tunnistamaan laadun sen kohdatessaan. Mitä enemmän jalkineisiin perehtyy, sitä varmemmin tuntee oman makunsa ja osaa tehdä oikeita valintoja.

Black Gucci loafers on käsite, joka kertoo hyvästä mausta ympäri maailman. Pari on erinomainen hankinta, koska niitä valmistetaan useasta eri materiaalista sekä väreistä, ja ne voidaan yhdistää niin monen kokonaisuuden kanssa. Vaikka suurta logoa ei löydy, omaleimaiset soljet kertovat tuntevalle silmälle omistajan olevan Hyvä Jätkä. Guccin louferit käyvät yksiin niin vakosametin, denimin, kashmirin kuin flanellinkin kera. Ne eivät ole oxford-kenkien lailla edustavat, mutta kaikista loufermalleista juhlallisimmat kuitenkin – rennolla olemuksella. Sprezzaturaa parhaimmillaan. Juuri tämä kenkämalli oli yksi tekijöistä, jotka katapulttasivat muotihuoneen maailmanmaineeseen.

Hintaa kertyy kovanlaisesti, mutta jos ei halua konservatiivista yleisilmettä, Guccin louferit ovat erinomainen vaihtoehto Church’s-yhtiön, Lobbin tai Allen-Edmondsin kaltaisille tekijöille.

Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen Blogger-sivuston tarjoamaan ilmaiseen blogialustaan, mutta selvästi Keikari-blogissa olevalla infolle on ollut suurta kysyntää ja uuden sivuston perustaminen on aiheellista. Ensimmäisen kuukautensa aikana Keikari sai 2100 sivulatausta, seuraavan kuukauden aikana luku tuplaantui. Nyt latauksia kertyy päivittäin 350 – 570 riippuen Google-hauista, jotka ohjaavat esimerkiksi Loake-kengistä, kalosseista tai lodentakista infoa etsineen todellakin oikeaan osoitteeseen.

Uusi osoite on toiminnassa, joskin sisältö täytyy lisätä sivustolle ennen kuin osoitteen julkistan. Nyt on lukijan mahdollisuus vaikuttaa Keikari-blogin sisältöön, toteutukseen ja ulkoasuun rajatuissa määrin. Kaikki kehitysideat ovat tervetulleita vaikkapa kommenttina tämän postauksen alle. Kauan odotettu foorumi tulee taatusti, jotta ensimmäinen varteenotettava suomenkielinen keskustelupalsta klassiselle miesten tyylille saa syntynsä.

Kiitän satunnaisia ja vakilukijoitani kommenteista sekä lukuinnosta. Voin aivan kuriositeettina mainita, että Statcounter-palveluni mukaan jatkuvasti noin 25% kaikista lukijoista viettää sivustolla kerrallaan yli tunnin ajan pukumiehen nyansseja oppimassa. Tämä on erinomaista. On suuri ilo, jos opinhaluinen työkseen tai intohimokseen pukeutuva mies löytää Keikarista etsimänsä ja vielä soveltaa lukemaansa käytännössä menestyksekkäästi.

Pukeutuminen tekee eron. Sain omakohtaisesti huomata tämän viimeksi noin viikko sitten risteilyllä, kun viiden nuoren naisen varteenotettava ryhmä yhtyi kehumaan jalkineitani. Vielä parisen vuotta sitten moista ei koskaan olisi tapahtunut. Nyt pystyin vain tokaisemaan kiitos ja olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toverini Tuomo sai puolestaan ranskaa hänelle opettavalta hienolta rouvalta kuulla näyttävänsä aivan ranskalaiselta mieheltä. Opelta mainio toteamus, jota siivitti kohteliaisuus oppilasta kohtaan. Mitä varmemmin vaatteet tuntee, sitä paremmin niitä pystyy soveltamaan ja taivuttamaan oman tyylinsä luomiseksi.

Uudesta sivustosta lupaan tehdä ainoan varteenotettavan suomalaisen infolähteen miesten pukeutumisessa.

Teidän,
Ville Raivio

Rintatasku ei kuulu pukukauluspaitaan. Se on turha lisä, jota ei tarvita. Kun yllä on housut, pikkutakki, kenties päällystakki ja kädessä salkkukin, kauluspaidan taskuun ei tarvitse sijoittaa mitään ylimääräistä. Aivan liian usein näkee valkokaulustyöläisiä, joiden rintataskusta pullottaa milloin kynä, milloin kulkukortti, joskus kännykkä. Lukijan ei tarvitse luottaa yksistään minun sanaani; riittävän kauan kun verkon ihmemaassa seikkailee, huomaa ettei korkealaatuisimpien valmistajien kauluspaidoissa koskaan ole rintataskua valmiiksi. Erityisesti smokin tai frakin kera pidettävissä juhlapaidoissa ei taskua ole. Moni valmistaja lisää tämän turhakkeen vain sen vuoksi, että siihen voi ommella merkin, joka kertoo kantajalla olevan “laadukas” paita yllään. Moinen merkkipelleily on turhaa. Tarkka veikko erottautuu pelkästään paitansa istuvuuden, korkealaatuisten materiaalien ja viimeistelyn jäljen perusteella. Merkkimaakarit jääkööt omaan arvoonsa. Asia erikseen ovat vapaa-ajan kauluspaidat. Niissä rintatasku joko on tai ei, asialla ei ole juuri merkitystä. Mikäli uudessa pukukauluspaidassa rintatasku on, sen voi poistaa varovasti ratkojalla. Jos turhan taskun poistaa ennen ensimmäistä pesua, paitaan jääneet reiät kutistuvat ja katoavat näkyvistä kolmanteen pesuun mennessä. Jos samaa yrittää vanhalla, monta kertaa pestyllä paidalla, reiät jäävät yleensä pysyviksi.