Roderick Charles

0

January 5, 2009 by Ville Raivio

Vuonna 1992 perustettu Roderick Charles ei juuri tätä enempää infoa historiastaan tarjoa. Se edustaa Jermyn Streetin nuorta polvea, mutta verkkosivuston selailun perusteella hyvin klassisia ja varteenotettavia vaihtoehtoja löytyy – erityisesti alennusmyyntien aikana. RC ylpeilee käyttävänsä liki poikkeuksetta ainoastaan Iso-Britanniassa kudottuja vaatekankaita. Päällystakit vaikuttavat erinomaisia, ja verkon keskustelufoorumeilla supistiin erityisesti housujen olevan korkealaatuisia. Lupaavaa.

http://www.roderickcharles.com


Herbie Frogg

0

January 4, 2009 by Ville Raivio

Vuonna 1969 perustettu Herbie Frogg tarjoaa käsintehtyjä tilauspukuja 500 punnan hintaan. Tällä summalla ne eivät voi olla Englannissa tehtyjä, eivätkä laadukkaita. Liikkeen verkkosivujen ilme sekä poljetut kauluspaitahinnat kielivät HF:n olevan uuden polven Jermyn Streetiläisiä – juuri niitä joita vanhan polven räätälit vihaavat alueen laadun mustaamisesta. Kaiketi hinta-laatusuhde on silti parempi kuin valtaosassa Suomessa myytävistä rytkyistä.

http://www.herbie-frogg.co.uk/


Suurten vaatefirmojen jalkineista

1

January 4, 2009 by Ville Raivio

Yksi esimerkki: amerikkalainen Brooks Brothers tarjoaa kattavan vaatevalikoimansa lisäksi myös omia jalkineitaan Peal&Co. -valmistajalta. Oikeasti Peal on sulautettu osaksi yhtiötä, eikä se enää toimi kuin tavaramerkkiä. Tosiasiassa BB:n jalkineet valmistaa joko amerikkalainen Alden tai sitten perienglantilainen Crockett&Jones, ja valmiisiin tuotteisiin vain lätkäistään Peal-leima muka wanhoja perinteitä kunnioittaen. Toki kaikki jalkineet on tehty käsin Englannin Northamptonissa tai USA:n puolella, mutta lätkä vedättää. Kyse on alihankinnasta, jossa vaatefirma vain valitsee pari tyyliä ja päättää jonkin loppuhinnan, joka tuotannossa pitää saavuttaa. Samaten Ralph Lauren tarjoaa jalkineita omalla lätkällään varustettuna. Laurenin jalkineet valmistaa tosiasiassa Edward Green, Northamptonissa ja käsityönä, mutta RL on vain valmistuttaja.

Syy tähän kikkailuun on raha: nämä yhtiöt haluavat tarjota sopivaa laatua, mutta samalla pitää asiakkaansa merkille uskollisina. Vaikka BB ja RL ovat jo asemansa vakiinnuttaneita yhtiöitä, ne tekevät suurempia voittoja teettämällä jalkineensa alihankkijalla. Uusien tehtaiden perustaminen ja työntekijöiden kouluttaminen veisi kovasti aikaa ja rahaa. Järkevä teettäjä voi pienellä kikkailulla säästää selvää rahaa. Koska BB ja RL tarjoavat reiluja alennusmyyntejä ajoittain, Edward Greenin tai Aldenin/Crockett&Jonesin jalkineita janoava voi ostaa oman parinsa alihankkijaversiona. Aivan yhtä kovaa laatua, mutta eri lätkällä – ja suuremmalla alennusprosentilla. Nämä ovat tietysti vain pari esimerkkiä. Oikeasti alihankintana teettäminen on paljon laajemmin levinnyttä.


Emmett Shirt

0

January 3, 2009 by Ville Raivio

Vuonna 1992 räätäli Robert Emmett perusti nimeään kantavan kauluspaitoihin erikoistuneen pukimon Chelseaan. Koska kysyntää korkealaatuisilla paidoille löytyi, Emmett on avannut putiikin myös Jermyn Streetille. Suurin syy menestykseen on eksklusiivisuus: jokaista paitamallia valmistetaan vain 25 kappaletta. Kirjaamattakin on selvää, että mallisto uusiutuu jatkuvasti. Hymyä herättää kuitenkin se, että uusia malleja ilmestyy viikottain, eikä samanlaisia kauluspaitoja vastaan kovin usein kävele. Myös käsintehtyjä paitoja, pukuja, housuja sekä irtotakkeja on tarjolla.

Prestiisiä ja laatua löytyy jonkin verran, mutta matkaa Jermyn Streetin perinteikkäiden nimien joukkoon on vielä rutkasti jäljellä.

http://www.emmettlondon.com


Kauluspaidan monogrammeista

5

January 3, 2009 by Ville Raivio

Kuomani tiedusteli kantaani nimikirjainten lisäämisestä kauluspaitaan. Totean lyhykäisesti: mikäpä siinä, kunhan kirjaimet eivät ole näkyvällä paikalla. Nimikirjailu sai tarinan mukaan syntynsä, jotta pesulan väki osaisi erottaa kauluspaidat toisistaan helpommin – menneinä aikoina kun liki kaikki paidat olivat valkoisia ja yksityiskohdiltaan melko identtisiä. Nimikirjaimien lisääminen oli mahdollista vain paitansa teettäneille, joten niissä on yhä pientä prestiisiä. Oletan kuitenkin, että mies tunnistaa kotosalla oman paitansa sen nähdessään, eikä tarvitse ylimääräistä merkintää mihinkään kohdin. Pesulaan vietäessä – jos paidan sinne ylipäätään vie – merkinnästä on apua, mutta muutoin monogrammille ei ole tarvetta. Jos monogrammin lisää näkyvälle paikalle, siitä tulee kuin osa brändihelvettiä, joka vallitsee vaatemarkkinoita. Tämä teko on aika lailla elosteleva. Omistaja haluaa selvästi toitottaa: “katsokaahan, minulla on ylläni jotakin erikoista, jotakin hieman kalliimpaa ja parempaa kuin teillä muilla, sillä tässä on nimikirjaimet ja kaikki.” Paras paikka on siis sellainen, joka ei katsojille näy. Yleisiä tällaisia ovat kaulusten sisäpuoli tai kohta, johon rintataskun alaosa ulottuisi (pukupaidassahan taskua ei koskaan ole), taikka paidan helma.




Copyright © 2023 Ville Raivio









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.