Keikari.com

Wingtip derby (USA:n puolella wingtip blucher) on suosittu Oxfordin ja Derbyn risteytys. Varsikappaleet ovat näkyvillä kuten derbyssä, mutta brogue-koristelu jatkuu melko suorana aina kantapäähän saakka. Etuosassa ovat reilusti koristellut siipikärjykset, ja mallin toden teolla erottaa vasta peruspukukenkää paksumpi nahkapohja. Useimmiten pohja on peräti kolminkertainen, joten mallista muodostuu kovin painava eikä se kelpaa kuin paksumpien pukukankaiden seuraan. Toki ohuempia pohjiakin löytyy, mutta tupla- tai triplapohjat ovat yleisin rakenne. Niiden ansiosta malli on hitusen rennompi. Italialaiset ovat hullaantuneet tähän malliin erityisesti santelipuun värisenä.

Wingtip derby -jalkinemalli on omiaan kaikille, joiden mielestä oxford on liian juhlava, täys-brogue liian levoton ja koristelematon kärkiosa liian minimalistinen. Amerikan puolella malli on saanut painavan olemuksensa ja omintakeisen ulkonäkönsä vuoksi lempinimen gunboat (tykkilaiva).

Kuvassa Church’sin malli Grafton.

Tänä vuonna 21.9. tulee kuluneeksi vuosi Keikarin syntymästä. Ensimmäinen laadittu artikkeli, Missio, koski sivuston päämäärää, joka ei ole vuoden aikana muuttunut, eikä tule jatkossa muuttumaan. Suomen katukuva ja suomalainen mies ovat yhä keskimäärin hyvin masentava näky, riippuen toki standardeista ja vertailukohdista. Ulkonäön kritisoimiseen, erityisesti kun kyse on ihmisistä, suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Silti jokainen kaupungissa asuva Keikarin lukija tekee päivittäin arvioita kanssaihmisistään. Mitä suurempi kaupunki on, sitä todennäköisemmin vastaantuleva henkilö ei ole entuudestaan tuttu. Maaseudulla, erityisesti hyvin pienillä paikkakunnilla, suuri osa asukkaista tuntee toisensa joko suoraan tai tuttavan kautta. Sen sijaan kaupungissa kulkeva joutuu tekemään nopeita arvioita, jotka perustuvat puhtaasti kanssakulkijan ulkonäköön, liikkeisiin, eleisiin ja ilmeisiin. Vain hyvin sinisilmäinen ihminen ei arvioi toisia lainkaan pukeutumisen perusteella.

Vielä noin sata vuotta sitten Suomen sosiaalinen elämä oli vahvasti säätykäsityksen hallitsema. Kukin pukeutui asemansa ja säätynsä mukaan, eikä ruodusta poikkeaviin suhtauduttu kovin positiivisesti. Jokainen riittävän monta museota kolunnut tietää myös, että jokunen sata vuotta sitten suomalaiset pukeutuivat kotipaikkakuntansa mukaisesti. Ihmisen sukupuoli, yhteisöllinen asema, parisuhde ja kotiseutu näkyivät vaatteissa. Sittemmin sosiaaliset säännöt ovat muuttuneet valtaisasti ja nykyään jokainen asu passaa. Pukeutuminen ei enää kerro ihmisestä yhtä paljon kuin ennen. 2000-luvun IT-velhot ja formulakuskit kulkevat farkuissa ja T-paidoissa siinä missä muutkin, ja klassisesta tyylistä on tullut vain työpaikkapukeutumista. Hyvä kun kaupungilla erottaa miehen naisesta, tytön pojasta ja toimitusjohtajan harjoittelijasta.

Kuluneen vuoden aikana saamani lukuisat mailit, blogiviestit sekä Keikarin foorumilla käydyt keskustelut kuitenkin antavat minulle toivoa. Muovin, lasin, teräksen ja kertakäyttöhyödykkeiden aikakaudella löytyy yhä satoja suomalaisia miehiä, jotka näkevät klassisen miehen käsitteessä hyviä piirteitä. He suhtautuvat pukeutumiseen esimerkiksi kauneuden käsitteen kautta, haluten ympäröidä itsensä esteettisesti miellyttävillä valinnoilla. Toiset etsivät itsensä ilmaisemista vaatteiden kautta, toiset haluavat asemansa vaatiman asun tasokkaammaksi ja arvostettavammaksi tyyliksi. Tietysti mukaan mahtuu myös puhtaan järkiperäisesti ajattelevia, jotka etsivät järkevän hinta-laatusuhteen tarjoavia ja kestäviä vaatteita. On myös heitä, jotka etsivät klassisesta tyylistä univormua, joka helpottaa pukeutumista. Muassa on myös jokunen dandy, jotka elävät ja hengittävät tyyliä, kankaita, kuvioita, leikkauksia, materiaaleja sekä värien yhdistelmiä kuin taiteilija palettia, pensseliä ja kangastaan. Lukijoita on moneksi.

Keikari juhlistaa yksivuotista olemassaoloaan tämän kuun 21. päivä kello 18. Mikäli lukijalla on joutilasta aikaa maanantai-iltanaan, pyydän häntä liittymään lasilliselle kuohuvaa Hotel Kämpissä – omalla kustannuksellaan. Erityisohjelmaa ei ole, ainoastaan mieluisa keskustelutuokio hyvässä seurassa. Pukukoodi: syksyinen irtotakki syksyisten irtohousujen kera.

Keikari-blogin satunnaisia lukijoita haluan tiedottaa Keikarin foorumin siirtyneen tänään uuteen ohjelmistoon. Tulevien viikkojen aikana keskustelualueet tullaan säätämään uusiksi ja käytettävyyteen sekä ulkoasuun panostetaan enemmän. Tuloksena on toivon mukaan entistä miellyttävämpi foorumi, joka tarjoaa tasokasta keskustelua klassisesta pukeutumisesta ja muusta miellyttävästä.

Onhan, loppujen lopuksi, vain kaunis elämä elämisen arvoinen.

Evelyn Waugh’n Brideshead Revisited (suom. Mennyt Maailma) on yksi suurenmoisimmista periodikirjallisuuden helmistä. Teoksen ystävien iloksi brittiläisen ITV:n eeppinen televisiointi vuodelta 1981 noudattaa Waugh’n visiota tarkasti, ja musiikki, näyttelijät, puvustus, lavastus sekä tuotannon tasokkuus ovat ansainneet sarjalle peräti seitsemän BAFTA-palkintoa sekä yhden Emmyn. British Film Instituten vuonna 2000 pitämässä kilvassa haettiin ammattilaisten mielipiteitä korkeatasoisimmasta brittiläisestä tv-sarjasta; Brideshead tavoitti sijan 10. Yksitoistaosainen filmatisointi on kulttiasemassa äärimmäisen eleganssinsa sekä hienostuneisuutensa vuoksi, ja voin samoin suositella sitä varauksetta jokaiselle menneiden aikojen loistosta haaveileville.

Tahdon samassa nostaa sarjan kiehtovimman hahmon kartalle. Nickolas Gracen esittämä Anthony Blanche on dandy, seksuaalisuudeltaan epämääräinen, juorukello, narsisti, flirtti, suorapuheinen seuramies ja täydellisen hurmaava persoona. Hän ei myöskään anna puhevikojensa taikka toisten mielipiteiden horjuttaa täydellisen hallittua olemustaan. Blanche esiintyy sarjassa ja kirjassa vain kolmessa kohtauksessa, mutta jokainen niistä on täysin hänen. Blanche hallitsee keskustelua eläväisillä monologeillaan, jotka vihjailevat suuntaan jos toiseenkin, mutta tajunnan virrasta huolimatta ovat hyvin tarkkanäköisiä. Kovin harva valkokankaan tai televisioruudun hahmo on saanut osakseen niin täydellisen näyttelijänsuorituksen kuin Blanche, joka kahdessa allaolevassa kohtauksessa ensin tutustuu päähenkilö Charles Ryderiin ja tämän jälkeen varoittaa häntä uudesta tuttavuudestaan – ja millä tyylillä!