Flat cap
2October 9, 2009 by Ville Raivio
Flat cap on pyöreä lakki, jossa on pieni jäykkä lippa. Päähine valmistetaan useimmiten villasta, mutta tweed, puuvilla, pellava ja muut luonnonmateriaalit aina hamppuun saakka ovat mahdollisuuksia. Niiden ansiosta lätsää voi pitää ympäri vuoden ja moinen voidaan valmistaa missä tahansa kuviteltavissa olevissa kuviossa ja värissä. Flat cap on rennon klassisen tyylin ikonisia osia, ja sen voittokulku on satoja vuosia vanha.
Ensimmäiset mallia muistuttavat päähineet valmistettiin 1300-luvun Britanniassa ja Irlannissa, joissa sitä kutsuttiin useimmiten nimellä bonnet. Tämä nimike vaihtui termiin cap ennen 1700-lukua. Vuonna 1571 säädetty Britannian parlamentin aloite pyrki lisäämään kotimaisen villan kulutusta sekä kauppaa. Tämän seurauksen kaikkien yli 6-vuotiaiden miesten – poislukien toki aateliset ja muutoin ansioituneet – tuli käyttää villalätsiä sunnuntaisin ja lomapäivisin rikesakon uhalla. Tätä omituista säädöstä ei peruttu ennen vuotta 1597, johon mennessä flat cap -mallista oli tullut vahva osa saarivaltion pukeutumiskulttuuria. Se toimi myös sosiaalisen stratifikaation merkkinä, sillä aateliset eivät päähinettä käyttäneet. Työväestön leimasta huolimatta ensimmäisistä malleista tuli osa eräiden akateemisten asujen joukkoa Tudor-kaudella, esimerkiksi Tudor-päähineen muodossa.
Koko 1800-luvun ajan flat cap nähtiin miltei jokaisen työväenluokkaan kuuluvan brittimiehen päässä kautta Britannian ja Irlannin. Hienommasta kankaasta valmistettuja lätsiä pidettiin sopivina vapaa-ajan asusteina yläluokan keskuudessa, mutta vain ja ainoastaan maaseudulla. Irlantilaisten ja englantilaisten siirtolaisten mukana lätsä kulkeutui myös uudelle mantereelle Amerikkaan, ja 1920-luvun jazz-aikana lätsät pääsivät yläluokan jokapäiväiseen elämään kun nuoret herrat päättivät suosia sitä myös kaupunkikäytössä. Geoffrey Matherin mukaan lätsän työläisimago ei koskaan pitänyt paikkansa, sillä “kangaslätsä henkii myös yläluokkaa, joka pyrkii näyttämään rennolta, joten se on kiistatta luokaton – ja siinä on päähineen voima. Sen avulla porvari on voinut vaikuttaa hitusen jätkämäiseltä menettämättä kasvojaan.” Koska flat cap ei 2000-luvulla ole työväen suuresti suosima asuste, se on nykyisin hitusen hienompi valinta päähineeksi.
Flat cap -päähine on suositeltavaa yhdistää vapaahenkisesti vapaa-ajan käyttöön. Formaalia siitä ei saa, mutta epämuodollisessa pukeutumisessa se on hitusen hienostuneempi valinta. Eri materiaalien ansiosta lätsästä saa erittäin monikäyttöisen, mutta muodollisempaa henkeä tavoittelevan kannattaa valita mahdollisimman litteä malli. Joka suuntaan pullottava paksumpi malli taas on rennompi.
Kuva: (C) Sutlers
Category Hatut ja päähineet
Käsin ommellut napinreiät
0October 9, 2009 by Ville Raivio
iden ylivoimaisten ominaisuuksien ohella räätälityönä valmistetut valmis- ja tilausvaatteet erottuvat käsin ommeltujen napinreikiensä ansiosta. Harva pukuihin perehtymätön osaa edes etsiä ominaisuutta, mutta eleganssista intoileva erottaa nopsasti hieman ulospäin työntyvän ja säännöllisen ompeleen. Käytännössä tästä melko työläästä ompeleesta on hyötyä ulkonäön ohella vain siten, että se kestää napin kiinnittämistä ja avaamista vuosikymmenet. Tavanomaisen valmisvaatteen koneitse pikaommeltu napireikä joutuu todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin paikattavaksi, kun taas käsin ommeltu napinreikä palvelee ylpeänä omistajaa, joka arvostaa käsityön kauneutta.
Esimerkkiä ompeleen tarkkuudesta tarjoaa Brioni-takki.
Category Puvut
Gaziano&Girling -jalkineiden anatomia
3October 9, 2009 by Ville Raivio
Olen vihdoin onnellinen G&G-parin omistaja. Ensi kerran törmäsin yhtiöön Asuitablewardrobe-sivustolla, jonka ylläpitäjä on ylistänyt valmistajan jalkineita parhaiksi koneellisesti valmistetuiksi jalkineiksi jo jokusen vuoden ajan. Parin päivän omistuksen perusteella häntä on helppo kompata: Gaziano&Girlingit ovat totisesti upein tehdasjalkine, jonka olen tavannut. Kuvan esimerkkipari on G&G:n malli Harrow, semi-brogue pyöreäkärkisellä GG06 -lestillä ja tummanpunaisella rosewood-värillä.
Ensimmäisenä käteensä G&G-parin saadessaan huomaa niiden poikkeuksellisen muotoilun. Tony Gaziano ja Dean Girling ovat aiemmin työskennelleet sekä valmis- että tilausjalkineiden parissa ja yhdessä heillä on vuosikymmenien kokemus molemmista aloista. Tämä heijastuu mestareiden mallistoissa siten, että käytetyt lestit ovat paljon voimakkaammin muotoiltuja kuin kenenkään muun kokeilemani valmistajan. Luonnollisesti myös käytetyt materiaalit ovat ensiluokkaisia: vasikannahka käydään ostamassa paikan päällä Euroopassa, tammiparkitut nahkapohjat ostetaan maineikkaalta J.&F.J. Bakerilta, 11-päinen jalkinemestareiden ryhmä on kokenutta ja tuotteiden viimeistely viimeisen päälle huolellista.
Anatomian termejä käyttääkseni G&G-jalkineet kaartuvat hyvin voimakkaasti sivusuuntaan jalkapöydän kohdalla, ja ne muistuttavat selkeästi muotoilultaan tilausjalkineita. Tikkaukset ovat tiuhat, brogue-koristeet tarkasti leikattu, korko poikkeuksellisesti sisäänpäin kaartuva. Päällisnahka on kiinnitetty lestiin niin voimakkaan pyöreästi, että reunos miltei katoaa näkyvistä ylhäältä alas katsottaessa. Viistopohjarakenne on äärimmäisen siro ja kaunis, anturan värjäys samaten. Jalassa jalkineet näyttävät hämmentävän siroilta. Käytetty vasikannahka on värjätty huolellisesti ja se tuoksuu erittäin voimakkaasti parkitsemisessa käytetyiltä kasveilta. Toistaiseksi yhtiö valmistaa vuosittain vain pienen erän jalkineita, joten yksilöllisyys on taattu oli valinta mikä tahansa.
Hitusen kritiikkiä: koron kuminen kärki on harmillisen pieni ja kuluu todennäköisesti pian käytössä. Koska G&G:n lestit on niin voimaisasti muotoiltu, yhtiön jalkineet eivät istu samoin kuin muiden brittivalmistajien, enkä suosittele verkkotilaamista. Toivon mukaan oma parini venyy käytössä riittävästi, jotta suurin puristus katoaa. Kenties suurin harmipuoli on, että G&G:t kerran omistanut ei voi enää samalla tavoin innostua alemman laatuluokan jalkineista. Oma taipaleeni voi enää edistyä bespoke-parin myötä ja tähän askeleeseen on matkaa todennäköisesti vuosia. Kirjoitan foorumin puolelle käyttökokemuksistani, jahka pari on palvellut parin kuukauden ajan.
G&G:n lähimmät vertailukohteet ovat Edward Greenin, Alfred Sargentin Handgrade-mallisto ja John Lobb Parisin valmismallistot. Hinnoiltaan nämä valmistajat ovat miltei samoilla orsilla, mutta suurimmat erot ovat muotokielessä. Omaan makuuni G&G on ainoa englantilainen valmistaja, jonka lestit ovat lähellä tilausjalkineiden voimakasta muotokieltä, joka tietysti jakaa mielipiteitä. Taatusti löytyy miehiä, joille G&G:n muotoilu on turhan siroa ja naisten kenkää muistuttava. Myös hintataso on kova, mutta vastine on mainio. Nämä täytyy niitä kokea arvostaakseen.
Category Jalkineet, Northampton
Luksuslepolestit
0October 9, 2009 by Ville Raivio
Harva haluaa sijoittaa yli sataa euroa lepolesteihin. Lepolestit ovat korvaamattomat jalkineiden säilyvyyden kannalta, mutta on vaikea keksiä mitä lisäarvoa suuren summan satsaaminen toisi. Bespoke-England tarjoaa yhden vastauksen, joten on aika tuumailla, mitä niin sanotut luksusluokan lepolestit omistajalleen antavat.
Kuvan vaahterasta käsityönä valmistettu pari on viimeistelty tammilakkauksella. Kädessä ne tuntuvat siroilta, mutta materiaalin vuoksi painoa löytyy. Pienen pyörittelyn jälkeen selviää, että lepolestit on hiottu viimeisen päälle jalkinneen lestin muotoisiksi. Kantapäähän on upotettu hopeinen logokoriste sekä teräksinen kahva, joka helpottaa niiden kiskaisua jalkineiden sisältä. Pohjat on koverrettu, jotta kosteus pääsee haihtumaan tehokkaammin, ja kaksi metallijousta takaavat napakan istuvuuden. Yksikään hypistelemäni lepolestipari ei pääse muotoilultaan eikä viimeistelyltään lähelle, mutta Bespoke-Englandin lepolestit eivät tuoksu juuri miltään. Kaiketi pitkäaikainen käyttö nostaa vaahteran ja tammen upeat aromit esiin.
Kokonaisuutena BE:n lepolestit ovat äärimmäisen kauniit esineet, joilla on koristeellisuutensa ohella myös vissi käyttöarvo. Myös huokeat vaihtoehdot pitävät jalkineet muodossa, imevät kosteuden ja saavat popot tuoksumaan miellyttäviltä. G&G:n jalkineiden kohdalla vahvasti muotoillut lepolestit ovat silti ymmärrettävä valinta, sillä yksikään tavanomainen lepolesti ei seuraa parin lestiä yhtä tarkoin. Geneerinen lepolesti ei säilytä alkuperäistä muotoilua, jos se poikkeaa suuresti kuvitteellisen normijalan koosta.
Category Jalkineet, Vaatteiden hoito
Toimi-lehti
1October 9, 2009 by Ville Raivio
Ilolla ilmoitan siirtyväni Markus Ånäsin ja Tommi Aition jalanjäljissä piakkoin journalistisen tyylikirjoittelun pariin. Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO on vähän aikaa sitten uudistanut jäsenlehtensä Toimen, ja uuden tyylikkään ulkoasun muassa julkaisussa on ajoittain myös tyylillisiä tekstejä. Pienimuotoinen tyyliä puvutta -aiheinen pätkäni löytyy 19.10. ilmestyvästä numerosta, ja eleganssin ilosanoma jatkuu totuttuun tapaan.
Category Sivustoinfoa
Copyright © 2023 Ville Raivio





































