Keikari.com

Päivän toinen mainio inspiraation lähde: reilun värikäs gun club check -kuvioinen irtotakki, sininen kauluspaita, karheatekstuurinen solmio, vaaleanpunainen taskuliina sekä siniset irtohousut. Kaikki tasapainossa, väriä ja kuvioita unohtamatta.

Jälleen yksi kokoonpano ikimainiolta DocHollidayltä: tummanruskea kukonaskelkuvioinen irtotakki, vaaleat irtohousut, kukkakuvioinen solmio, valkoinen kauluspaita sekä sinireunuksinen taskuliina. Sopivan syksyistä, sopivan yhtenäistä.

Styleforumilla ja Askandyaboutclothes-sivustolla aktiivinen jäsen Robert Rossicone (RGRossicone, NewYorkRanger) on omaleimaisen tyylinsä ja mainion asenteensa ansiosta noussut sivustojen tunnetuimpien hahmojen joukkoon. Joko molempien sivustojen tuen avulla tai siitä huolimatta hän pääsi tuhansien joukosta myös Esquire-lehden Best Dressed Real Man -kilpailun finalistien joukkoon. Päätin haastatella aktiivista kirjoittelijaa tarkemmin ja löytää vastauksia tyyliin.

Robert, 33, työskentelee kahdeksannen luokan historianopettajana New Yorkissa. Tyylitaituri on naimisissa neljättä vuotta opettajakollegansa Courtneyn kanssa, ja parilla on kaksi lasta: yksivuotias Hudson Antonio ja kaksivuotias Breuckelen Viviana. Kaikeksi onneksi Robertin vaimo on ollut kovin ymmärtävä solmioiden, kauluspaitojen sekä irtotakkien keskellä intoilevaa miestään kohtaan. Tyyliin paneutuminen on kuitenkin vaatinut uhrauksia, sillä pariskunta tienaa kuten New Yorkin opettajilla on tapana: lomilla käydään harvoin ja asunto on melko pieni, mutta molemmat viihtyvät vapaa-aikanaan kotona lasten kera, vain elämästä nauttien.

Robert kasvoi työläisperheessä eikä intoillut vaatteista ennen yksityiseen lukioon pääsyä. Toki sukujuhliin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin perheen vesa puettiin solmioon ja pikkutakkiin, mutta hän koki tämän aina enemmän asuleikiksi. Lukiossa taas pukukoodi vaati oppilailta kauluspaitaa, solmiota ja irtotakkia. Muiden nuorten lailla Robertin vaatteet olivat isän tai sedän vanhoja ja kehnosti istuvia. Vaatetus tuli kiinnostavammaksi lukion kuluessa ja toisen vuosikymmenen kynnyksellä. Robert kahlasi lävitse Detailsin, GQ:n, ja Esquiren kaltaisia aviiseja joiden hän kokee auttaneen paljon. Eräästä GQ:sta hän luki arvion maailmanluokan paitavalmistajista, ja pyysi sillä hetkellä Italiassa lomaillutta äitiään tuomaan kotio yhden Borrelli-paidan.

“Sen jälkeen en ole koskaan katsonut taakseni. Haluan suhtautua tyyliini persoonani visualisointina, ja juurieni esiintuomisena. Ahkerasti työskennelleen työläisperheeni vuoksi koen työvaatteet hyvin inspiroivina. Toiminnallinen vaatekappale, joka luodaan kestämään, ja jonka voi antaa jopa perintönä eteenpäin, on silmissäni ‘aito’ vaate. Olen myös hyvin ylpeä etelä-italialaisista sukujuuristani ja monet esi-isistäni ovat olleet räätäleitä. Tämän vuoksi uskon pitäväni suuresti upslaakeista. Tiedän, että ne ovat uusinta muotia napolilaisessa tyylissä, mutta upslaakit juontavat juurensa myös työläistaustaani. Vaikka työni sallii minun pukeutuvan kuin valkokaulusammattilaisen, liki kaikissa housuissani olevat upslaakit ovat seurausta esi-isistäni, jotka eivät olleet yhtä ‘puhtoisia’, mutta tarjosivat perustan nykyiselle elämälleni. Siispä henkilökohtainen tyylini yhdistää klassisen räätälityön eleganssin työvaatteiden ja Brooklynin elementteihin. Joillekin se voi näyttää hieman karskilta, mutta juuri tämä on pointtini. Juuri tämän vuoksi suosin raskaampia kankaita, karheita tweedejä ja tykkilaivan näköisiä shell cordovan -brogueita. Nämä rakennetaan kestämään sekä työtä että aikaa.”

Robertin lempivaatekappaleita ovat irtotakit ja jalkineet. Opettajalle hän kokee puvun turhan hienostuneeksi, mutta irtotakki irtohousujen, solmion ja jopa farkkujen kera näyttää tyylikkäältä, muttei hienostelevalta. Jalkinepuolella hän uskoo hienon parin kohottavan minkä tahansa kokoonpanon ilmettä. Bespoke- eli tilausvaatteet Robert kokee addiktoiviksi. Kerran niitä kokeiltuaan on vaikea lopettaa, mutta niiden ansiosta hän on saanut pienennettyä vaatekaappiaan massiivisesta maltillisempaan. Nyt se on miehen sanojen mukaan vain iso. Tällä hetkellä 80% työvaatteista on räätäliluomuksia, ja valmisvaatteet astuvat kuvaan vain vapaa-ajalla. Tyylin saralla Robert on kerännyt inspiraationsa lukuisista lähteistä: Fred Astaire, Gene Kelley, Donald O’Connor ja Cary Grant ovat filmitaivaan tähdistä oleellisia, mutta vaikuttavin lähde ovat Brooklynin kadulla kulkeva työläismiehet. “Nämä kaverit eivät välttämättä kulje kolmiosaisessa puvussa, mutta heidän asunsa ovat aina toimivia, luotu kestämään ja hyvin istuvia. Monissa töissä nimittäin liian suuri, pieni, lyhyt tai pitkä vaate voi muodostua turvallisuushaitaksi. He mahdollistavat yhteiskuntamme toimimisen ja jäävät aivan liian usein vaille arvonantoa. Kunnioitan heitä joka päivä valitsemallani asulla.”

Esquiren BDRM-kilpailun finaaliin pääseminen oli Robertille mahtava kokemus, mutta se ei ole muuttanut mitään tyylillisesti tai olotilan suhteen. Hän kuitenkin toivoo näkyvyydestä olevan hyötyä, sillä Robert pyrkii saamaan ystävänsä kera suunnitteleman vaatemalliston markkinoille. Kuten sopii odottaa, hän kaavailee vaatteista kestämään luotuja ja myös työhön sopivia. “Aivan kuten selvage-denim: se kestää ikuiseksi, ja mitä enemmän kangasta käyttää, sitä paremmalta se näyttää.” Robert on hyvin aktiivinen molempien verkkofoorumeiden Mitä on päälläsi tänään -ketjuissa, sillä hän kokee löytävänsä niistä aina erinomaisia ideoita ja inspiraatiota. Yleensä hän emuloi näkemäänsä, mutta muovaa sen omaan tyyliinsä istuvaksi. Maailman tyyleistä Robert suosii ennen muuta Brooklyniä. “Mielestäni monet amerikkalaiset mallistot leikataan isommille ihmisille, ja eurooppalaiset mallistot laihoille. Brooklyniitit ovat kunnossa, mutta raskastekoisia. Eivät lihavia, laihoja, vaan terveellisen kokoisia. Tämä on se tyyli ja leikkaus josta pidän.”

Vaatteiden ohella Robertin sydän sykkii jääkiekolle sekä perheelleen. Tytär on isin enkeli ja poika puolestaan pieni kaveri — molemmat tietysti fantastisia. Jääkiekkoa tulee pelattua useassa seurassa, mutta kustannussyistä vain rullaluistinhockeytä. Nuoruudessaan Robert pelasi jalkapalloa jopa pariisilaisessa kakkosliigan joukkueessa, mutta loukkaantuminen jääkiekon parissa pysäytti urheilulliset urahaaveet iäksi. Lisäksi tyylitaituri on harrastanut sukututkimusta noin 300 vuoden päähän, kerännyt noin tuhat Rossiconejen vaiheisiin liittyvää dokumenttia ja pyrkii kirjoittamaan sukunsa Amerikan-taipaleesta lyhytkertomusten kirjan. Robertin tyylivinkit vasta klassisemmasta pukeutumisesta kiinnostuneelle: “ole itsesi, äläkä pelkää virheiden tekemistä. Opit todella mistä pidät perkaamalla pois kaiken mistä et pidä. Tulet taatusti käyttämään rahaa, mutta jos käytät sen viisaasti olet tuloksiin myös tyytyväinen. On myös hyödyksi katsoa miten muut pukeutuvat sivustoilla kuten Askandy ja Styleforum, jotta saat inspiraatiota. Muista ettei toisten tyylin kopioiminen tee sinusta hyvin pukeutunutta. Hyvin pukeutuneeksi tekee vain itseluottamus, jota huout pukeutumalla itsesi kaltaiseksi – et sen kaltaiseksi joka haluaisit olla!”

Mestariräätäli Nazareno Fonticoli ja myyntipuolen ekspertti Gaetano Savini perustivat Brioni-yhtiön vuonna 1945, ja nimensä se sai Adrianmeren rannikolla sijaitsevan lomasaaren mukaan. Brionilla on tehdas Abruzzossa, jossa yhtiön omassa koulussa erikoistuneet räätälit valmistavat käsintehtyjä irtotakkeja, pukuja, päällystakkeja, solmioita, housuja ja muita vaatteita. Jokainen valmis puku on syntynyt vähintään 18 tunnin työn tuloksena, kun tavanomainen mittatilauspuku vaatii yleensä vain 3 tuntia. Toimintaa leimaa erikoistuminen: niin kankaan leikkaamiselle, nappien kiinnittämiselle kuin napinläpien ompelemiselle on omat tekijänsä. Firma omistaa myös erillisen paitatehtaan ja nahkahuoneen. Räätäleitä löytyy 900, ja neljäsosa koko tuotannosta koostuu mittatilauksena tehdyistä puvuista joiden hinta kulkee 3000 ja 36 000 euron välillä. Kankaista ja valmistustavoista riippuen voi siis sijoittaa perheen henkilöautovarat uuteen pukuun. Euroopassa Brionin valmispuvut irtoavat halvimmillaan 2500 eurolla. Jos mielii saada yhtiön räätälin käsinvalmistaman tilauspuvun, tulee halukkaan matkustaa Roomaan asti useampaan otteeseen, jotta valmistuvaa luomusta pääsee sovittamaan.

Tänä päivänä Brioni on yksi maailman tunnetuimmista käsintehtyjen valmisvaatteiden tarjoajista, mutta Suomessa kovin huonosti tunnettu toimija. Yhtiön napinlävet ovat omaleimaisia ja leikkaukset italialaiseen tapaan elämäniloisia. Kuoseissa sekä kankaissa valinnanvara on huima, ja mitä ei valmiiksi varastosta löydy, sen voi teettää yhdellä Italian monista kutomoista. Brioni aloitti puvuilla ja muilla edustavampaan eloon suunnatuilla vaatteilla, mutta vuosikymmenten kuluessa kysyntä on laajentunut ja tarjonta seurannut sitä. 2000-luvun Brioni tarjoaa kaikkea asusteista alusvaatteisiin ja puvuista nahkatakkeihin — unohtamatta juuriaan käsityössä. Laadullisesti B. on aina varma valinta.

http://www.brioni.com/