Keikari.com

Aiemmin Keikarissa esitelty huopakikka on nimensä mukaisesti vain kikka. Huonekaluhuopa on tasapaksuista ja siinä käytetty liima kenties liian voimakasta jalkinekäyttöön, ja turhapa sitä on huovalla kikkailla kun apuun on kehitelty aito hyödyke. Heel grip eli kantatuki liimataan jalkineen kantakuppiin, jossa se tuo lisätukea. Ihannetilanteessa kantapää ei saisi lainkaan nousta ylöspäin jalkineessa askeleen aikana, sillä tällöin se jää vaille tukea. Seurauksena voi olla turhaa rasitusta tai pientä kipuilua päivän lopussa, mutta tarkemman diagnoosin jätän mieluusti ortopedian ammattilaisille.

Mikäli huomaa kantansa nousevan jokaisessa jalkineessa, joka muutoin istuu upeasti, todennäköisesti omistaa luonnostaan hyvin siron tai kapean kantapään. Tällaisessa tilanteessa heel grip on huokea ratkaisu, joka tuo reilusti lisää käyttömukavuutta.

Kun journalisti Vicki Vasilopoulos kiersi Italiaa DNR-lehden muotitoimittajana, hän tutustui lukuisiin räätäleihin jotka ylläpitävät vuosisataista käsityöperinnettä koneiden aikakaudella. Hän päätti tarttua aiheeseen voimakkaammalla otteella ja ryhtyi kuvaamaan dokumenttia, joka keskittyy italialaiseen räätälityöhön kolmen päähenkilön kautta. Nino Corvato, 68, päätyi Palermosta Amerikkaan, jossa hän luo avustajineen pukuja Madison Avenuen varrella. Checchino Fonticoli, 69, kasvoi räätälioppiin Pennessä, suuntasi Roomaan ja päätyi ajatuksissaan päätelmään, jonka mukaan räätälityön tulevaisuus on modernissa valmispuvussa. Fonticoli sai töitä vasta perustetussa Brionin tehtaassa, jossa hän on pysynyt neljän vuosikymmenen ajan. Joe Centofanti, 90, ei ole halunnut vetäytyä lopullisesti eläkkeelle vaikka vuodet ovat jo ajaneet kehon ylitse. Hän ei enää kykene pitelemään raskaita räätälinsaksia kuten toivoisi, mutta ei ole liioin löytänyt verstaalleen jatkajaa.

Sivutoimisena yksitysprojektina Men of the Cloth on ollut tuotannossa kymmenen vuoden ajan ja nyt dokumentti on leikkausta vaille valmis. Valitettavasti suurimman työn nähnyt Vasilopoulos on kohdannut seinän rahoituksensa kanssa, ja joutuu nyt keräämään avustuksia jotta saisi maksettua ammattitaitoisen leikkaajan palkan. Mikäli empaattinen Keikarin lukija tahtoo päivän tai viikon hyvänä työnään tehdä oikein, hän voi lahjoittaa pienen summan dokumentin viimeistelyä varten teoksen kotisivuilla. Omalta osaltani lahjoitin aiemmin tänään.

http://www.indiegogo.com/MEN-OF-THE-CLOTH

http://menoftheclothfilm.com/

Seuraava artikkeli on kokeiluuni ja valmistajien ohjeisiin perustuva pienimuotoinen opas laatujalkineiden huoltoon ja käyttöönottoon. Toisin kuin olettaisi, kaupasta mukaan tarttunut pari on kaikkea muuta kuin heti jalkaan vedettävä hankinta.

1. Käyttöönotto

Kun kenkälaatikko on avattu, jalkineet ovat herkimmillään. Pari toki näyttää kiiltävältä, siistiltä ja moitteettomalta, mutta nahka on todennäköisesti rutikuivaa. Syntymänsä viimeisessä vaiheessa pari on käsitelty ja kiillotettu, mutta tämän jälkeen se on viettänyt varastossa, kuljetuksessa ja kaupassa joko kuukausia tai vuosia. Jos popoja on käytetty näyteikkunassa tai hehkulampun alla, nahka on haurastunut vahvemmin. Jalkineet ovat siis hyvin kuivat ja myös naarmuuntuvat helposti. Nahka ei suinkaan ole kuollut materiaali, vaan sen kestoon ja ulkomuotoon pystyy vaikuttamaan hoidolla. Uutta pariaan on siis suotavaa käsitellä seuraavasti.

Kuivat jalkineet kosteutetaan joko värittömällä tai päällisnahkan värisellä kenkävoiteella (eng. shoe cream), mutta Saphir Renovateurin kaltaiset yleishoitoaineet ovat hyödyllisiä valintoja. Myös nahkainen korko, -reunos, -vuori ja -pohjat hyötyvät käsittelystä. Tökötin annetaan imeytyä kuivaan nahkaan, mieluiten ainakin vartin verran. Sitten jälkeen aineen jäännökset hangataan puuvillaliinalla pois ja paria ihastellaan. Jos pari näyttää yhä kuivalta tai on ollut kauan käyttöä vailla, toinen tai useampi käsittely ovat vain hyödyksi. Nahkavuori on hyvä hoitaa ainakin kerran vuodessa käsivoiteella tai jollain oikein miedolla voiteella, jotta se säilyy paremmin, eikä kuiva. Vuori on nimittäin vahvasti alttiina jalkahielle. Seuraavaksi päällisnahka suojataan kosteudelta ja lialta kenkälankilla (eng. shoe polish), joka tuo siihen edustavaa kiiltoa. Lankki levitetään hitusen kosteutetulla liinalla, jonka kulmaan hierotaan pieni määrä lankkia kerralla. Liinan kosteus tuo peilimäisen kiillon. Myös reunos ja koron reunat on hyvä käsitellä lankilla, sillä ne joutuvat kosteudelle alttiiksi.

2. Sisäänajo

Ihannetilanteessa uusi pari on jalassa hieman kiristävä. Käytön myötä jalan alle jäävään nahkaiseen pinkopohjaan ja sen alla olevaan korkkikerrokseen painuu käyttäjän jalan muoto. Samoin päällisnahka venyy jonkin verran, joten hitusen kireä pari on myöhemmin ihanteellisesti istuva. Mikäli uusi pari on jo laatikosta sovitettuna kovin väljä, se tulee venymään liian väljäksi ajan saatossa. Kun pari on jalassa ensimmäistä kertaa, on suositeltavaa käyttää jalkineita vain parin tunnin ajan – kotona ja sisätiloissa. Näin varmistetaan, että nahka taipuu oikeasta kohdasta ja muotoutuu jalan muotoihin. Nahkapohjat ovat usein jäykkiä, joten lyhyt käyttö estää rakennetta satuttamasta jalkaa myöhemmin. Mikäli aikaa ja halua on, myös seuraavat käyttökerrat sopii suorittaa kotosalla saman lopputuloksen mukaisesti. Mitä vähemmän saumoja mallissa on, sitä enemmän se tulee venymään. Vuoriton nahka venyy sitäkin enemmän.

Kun on mielestään antanut uudelle parille riittävän sisäänajon, uutuudet voi viedä ulos ja suorittaa koko päivän mittaisen käytön. Mitä myöhemmin tämä ensimmäinen ulosvienti tapahtuu, sitä enemmän aikaa jalkineilla on ollut venyä ja muotoutua käyttäjänsä käynnin mukaisesti. Tästä on eniten hyötyä, jos pari on uutena hieman kireä. Uusia jalkineita ei kannata viedä suutarin venytettäväksi ennen kuin niitä on käytetty useamman kertaa sisätiloissa, sillä muutoin seuraksena voi olla liian väljäksi venynyt pari.

3. Jatkuva hoito ja ylläpito

Kun kotio saapuva riisuu jalkineensa, ne on hyvä laittaa lepolesteihin välittömästi. Puiset lepolestit imevät itseensä hien, saavat jalkineet tuoksumaan raikkaalta ja säilyttävät niiden muodon. Tämän jälkeen pari pyyhitään pölystä sekä roskista kevyesti kostealla liinalla tai harjalla, ja viedään mieluiten kenkärekkiin tai ritilän päälle. Reikäinen alusta sallii kosteuden haihtua joka puolelta jalkineita – myös nahkapohjista. Lämmitetyn alustan tai patterin lähelle niitä ei kannata jättää, koska moinen altistaa nahkan kuivumiselle. Missään nimessä ei tule käyttää ilkeiden kauppiaiden tarjoamia kenkäkuivaimia.

Jos jalkineet ovat kostuneet pahasti, lepolestien sijaan sisään laitetaan suuri määrä paperia ja parin annetaan kuivua kyljellään. Vuoron perään laitettava kenkävoiteen ja -lankin yhdistelmä on suositeltava, mutta toimenpiteen yleisyys on makuasia. Toiset hoitavat jalkineensa kahden viikon välein, toiset kuukausittain. Omistajan itsensä määrittelemä kultainen keskitie on paras. Ei nimittäin ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa popojaan, on korkeintaan hyväksi havaittuja konsteja, joita voi hioa loppuelämän ajan.

Vuonna 1947 perustettu The Handlebar Club on kieli- ja karvoitus poskessa perustettu herrainklubi, jonka jäsenyys on avoin vain handlebar-tyyppisen viiksikasvuston omistajille. Parrat ovat jäsenillä kiellettyjä, siloposkia katsotaan pitkin nenää ja viiksistöä. Klubin jäsenistö keskustelee viiksistä, käyttäytyy hyvin, parantaa maailmaa oluen äärellä ja kerää varoja moninaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.

http://www.handlebarclub.co.uk/