Keikari.com

“Men wear a suit because it’s the gear of the gentleman the world over.”

-Hardy Amies

Ruotsalainen Eton on tuttu paitavalmistaja Stockmannin paitaosastolla seikkailleelle. Päälle sadan euron hintaisena paidalta on odotettavissa suuria, mutta useamman paidan tältä valmistajalta omistaneena joudun lyttäämään Etonin selvästi ylihinnoitelluksi. Etonista puuttuvat laadukkaana kauluspaidan ominaisuudet: napit ovat muovia, etu- ja takaosan saumaa ei ole vahvistettu helmassa, helmat ovat valitettavan lyhyet, usein kaulusten tukia ei ole mahdollista irrottaa, kaulusten leikkaus jättää toivomisen varaa ja kalvosimet sekä kaulus ovat harmillisen pehmeät. Noin sadalla eurolla saa Englannista kolme Harvie&Hudsonin paitaa, neljä Tyrwhittin paitaa tai yhden Hilditch&Keyn taikka Thomas Pinkin – puhumattakaan siitä, mitä samalla summalla saa alennusmyyntien aikaan. Suomesta löytyy myös mittatilausvalmistajia, joiden hintataso alittaa Etonin kirkkaasti. Kaiken kukkurana eBayssä löytöjä etsivä voi saada samalla summalla jopa kaksi uutta täysin käsintehtyä napolilaispaitaa.

Etonin ainoana kehuna mainitsen ilahduttavan suuren kangasvalikoiman ja usean eri istuvuuden (regular, slim ja näin edelleen). Hinta-laatusuhde sen sijaan on kurja, ellei lukija halua ehdoin tahdoin maksaa paidastaan suuria summia. Moitin Stockmannia siitä, kuinka Etonien valikoimasta valtaosa on non iron -paitoja (näistä merkkinä punainen nauha kauluksen sisällä), jotka kyllästetään kemikaaleilla ryppyjen välttämiseksi. Tämä sopii laiskalle pukeutujalle mainiosti, mutta mielelläni kuvittelisin lukijan mieluiten välttävän kemikaaleja ihollaan kaikin keinoin.

Lukijan on hyvä tietää, mihin valuuttansa laittaa. Kauluspaitavalmistajia on tuhansia, eikä yksin hinta ole merkki laadusta. Esimerkiksi Christian Dior pyytää hymysuin paidoistaan noin 400 euroa, vaikka niistä puuttuvat kaikki perinteisen laatupaidan ominaisuudet. Käsityö, mainiot materiaalit ja pikkutarkka viimeistely nostavat minkä tahansa paitavalmistajan tasoa. Tärkeimmät laadukkaan kauluspaidan ominaisuudet ovat seuraavat.

Paidan helman tulee olla mieluummin liian pitkä kuin liian lyhyt, jotta se ei vahingossakaan nousisi ulos housujen sisältä. Pitkä helma vaatii enemmän kangasta ja on kalliimpi sekä hitaampi valmistaa, joten massapaidoissa sitä ei useammin ole.

Napinlävet on ommeltu tiuhalla tikkauksella, jolloin ne myös kestävät käytössä. Lisäksi ne ovat kohollaan kankaan pinnasta, jotta nappi ei hankaa kangasta vasten ja riko sitä. Mikäli reiät ovat käsityötä, niiden kestolle ei juuri rajoja löydy.

Jaettu selkäkaarroke on valmispaidoissa vain komea koriste, mutta se on hitaampi ja työläämpi valmistaa. Lisäksi se on näyttävä ja hieno yksityiskohta. Mittatilauksena valmistetuissa paidoissa sen avulla voidaan eripituisetkin hartiat sovittaa yhteen täsmällisesti. Miellyttävänä yksityiskohtana kaarrokkeen ja hihan kuviot on tasattu siinä kohdin, missä hiha liitetään paidan keskikappaleeseen.

Paidan ommelten tulee olla tiuhat ja täsmälliset. Kaulus on jokaisen kauluspaidan tärkein yksityiskohta ja selkeästi näkyvillä, joten siinä ei sovi vinoja saumoja olla. Myös kaulusten keskelle solmiota varten jäävän kaistaleen tulee olla riittävän tilava, jotta solmus ei nosta kauluksen päitä ylös rumasti. On hyödyllistä taittaa kaulus auki ja kääntää se ympäri, jolloin näkee kuinka voimakkaan kaartuvaksi se on leikattu. Mitä aaltoilevampi kaulus, sitä kauniimpi leikkaus.

Laatupaidassa on irrotettavat kauluskovikkeet, jolloin kauluksista saa joko edustavammat taikka rennommat tilanteen mukaan. Kovike antaa kaulukselle oikean kaaren ja estää kärkien rypistymisen solmiota pidettäessä.

Hiha kapenee kohti rannetta, joten sen väljyyden tulee olla koottu kalvosimeen usealla laskoksella. Lukuisissa laadukkaissa paidoissa on myös mahdollisuus kahteen hihanpituuteen, sillä kalvosimen sisäosassa on kaksi napinläpeä.

Paidan napit ovat helmiäistä, joka heijastaa valoa kauniisti. Tasokkaimmissa paidoissa ne ommellaan kiinni käsin, eikä irtoamista tarvitse pelätä.

Viimeisenä mainitsen italialaiset käsin ommellut kauluspaidat. Usein niiden kaulus, hihat, nappilistan alle jäävä reuna sekä hartiakappaleet on ommeltu kiinni käsin. Kiistely siitä, tuottaako tämä törsäilevä käsityö miellyttävämmän ja kestävämmän paidan, on loputon. Sen sijaan lukija ei voi kiistää, etteikö tämä tuottaisi laadukkaampaa kauluspaitaa, mikäli mittarina on valmistukseen käytetty aika ja vaiva. Minulle napolilaiset paidat ovat upeinta, mitä tällä saralla on tarjolla, mutta typerästi valtaosa italialaisista valmistajista käyttää liimarakennetta kauluksessa ja kalvosimissa. Tästä rakenteesta olen kirjoittanut toisaalla, joten en jatka aiheesta tällä kerralla.

Poplin eli popliinipuuvilla on kestävä ja hyvin sileä materiaali, joka on saanut nimensä sekoituksena ranskassa 1400-luvulla kudotusta papelino-kankaasta sekä papelaine-kankaasta, joka kudottiin puuvillan ja silkin sekoituksesta. Popliinin yleisiä käyttökohteita 1900-luvun alkuun asti olivat raskaammat mekot ja hameet, joita pidettiin talviaikaan, sekä verhoilukankaat. Popliini on tiheä palttinasidoksinen kangas, joka tehdään ohuista loimilangoista ja paksummista kudelangoista.

Valmistustapansa vuoksi popliini ei rypisty kovin helposti, se hylkii hieman kosteutta sekä tahroja, rapisee koskettaessa mukavasti ja tuntuu miellyttävän sileältä koskettaa. Tänä päivänä popliini on yleisin kauluspaitamateriaali, jota kudotaan kaikissa spektrin väreissä ja kuvioissa.