Keikari.com

Ulkomaisissa verkkokaupoissa asioidessa tulee olla hyvin tarkka mittojen kanssa, sillä sovittaminen on mahdollista vasta kotosalla ja palautus voi tulla kalliiksi. Valtaosa verkkokaupoista ei korvaa palautuspostikuluja, joten järkevä asiakas pyytää myyjältä kaikki mahdolliset mitat, joita voi keksiä. Näitä mittoja itselleen parhaiten istuvaan vaatteeseen verrattaessa istuvuudesta saa selvän kuvan.Valtaosa kauppaajista, erityisesti eBayssä, on vain iloinen saadessaan palvella. Muistisääntönä on: yksi tuuma vastaa 2.54 senttiä. Jos ei kuitenkaan jaksa lukuja alituiseen naputella laskimeensa, seuraava sivusto osoittautuu hyödylliseksi:

http://www.delta-projects.co.uk/calculator/length.php

Olen helpottanut omaa verkkotilailuani pyytämällä myyjältä mitat viitaten tämän mainion Styleforum-ketjun ohjeisiin:

http://www.styleforum.net/t/1463/hof-how-to-measure-for-ebay/0_100

Näin sen vuoksi, että varmistun myyjän mitanneen vaatteen samalla tavoin kuin minä. Puvuntakin osalta olennaisimmat mitat ovat: etäisyys vasemmasta hartiasaumasta oikeaan, kainalo-kainalo -mitta, vyötärön ympärysmitta, pituus hartiasaumasta hihansuuhun, pituus kainalosta hihansuuhun sekä niska-helma -mitta. Mikäli haluaa vielä tarkentaa, kannattaa kysyä hihansuun ympärysmittaa sekä hihan ympärysmittaa kyynärpään sekä ranteen kohdalla. Mitä ystävällisempi myyjä, sitä varmemmin hän jaksaa nähdä näiden monien mittojen vaivan. Housujen osalta tärkeät mitat ovat: vyötärön ympärysmitta, pituus lantiolta lahkeeseen, pituus nivusista lahkeeseen. Lisäinfoksi voi pyytää myös lahkeen ympärysmitan polven sekä nilkan kohdalla. Kaiken tämän lisäksi on kätevää tietää, kuinka paljon hihoja tai lahkeita on mahdollista pidentää.

“The Sartorialist” on kokoelma samaisennimistä tyyliblogia pitävän Scott Schumanin lempikuvia. Tämä kilon painoinen ja lähemmäs tuhat kuvaa sisältävä jättipokkari on erinomainen kokoelma silmänruokaa kaduilta ympäri maailman. Toisin kuin valitettavan moni tyylisivusto, Schumanin The Sartorialist ei ole koskaan hyljeksinyt klassista pukeutujaa, joka tälle tyylille vihkiytymättömän silmissä näyttänee vain yhdeltä pukumieheltä lisää. Arvioin klassisia kuvia olevan joukosta noin viidesosan ja näitä kaikkia kuvia yhdistää erinomainen istuvuus, joka useimmilla pukeutujilla on räätälin käsistä peräisin. Teoksessa on tekstiä vain muutaman sivun verran, joten kuvat myös pääsevät oikeuksiinsa turhilta analyyseiltä välttyen. Lukijan iloksi myös HEL-Looks -tyyppiset härötyylit ovat pienen pieni siivu satojen kuvien kokoelmasta.

Eric Musgraven teos “Sharp suits” on erinomainen historiikki puvun vaiheista 1900-luvulla. Vaikka syntyhistoria ja kehitys käsitelläänkin myös tätä edeltäneeltä ajalta, teoksen pääpaino on ennen kaikkea sosiaalihistoriallinen selonteko viimeisen sadan vuoden ajalta. Länsimainen yhteiskunta on muuttunut ja puku myös seurannut aikaansa. Englantilaisena tyylijournalistina Musgrave on taustoittanut kirjansa mainiosti ja etsinyt kuva-arkistoista näppäisyjä, joista valtaosa on minullekin uusia. The Woolmark Companyn avustuksella valitut reilusti yli sata kuvaa kartoittavat puvun muutosta tekstin tukena. Teos on erinomainen lisä klassisesta miesten tyylistä innostuneen kirjahyllyyn, sillä se täydentää Flusserin, Antongiavannin ja Roetzelin tuotosten puutteita. Hyvin mielenkiintoisia ovat osiot italialaisten sekä ranskalaisten vaatevalmistajien vaikutuksesta, ja taustoitus siitä kuinka vaikutukset ovat poukkoilleet USA:n ja Euroopan välillä. Kirjan luettuaan voikin sitten luennoida lähimmäisilleen Giorgio Armanin tuomasta muutoksesta, GFT:n vaikutuksesta Armanin tuotantoon tai vaikkapa Pierre Cardinin vaikutuksesta Beatlesin varhaiseen tyyliin.

Alexis von Rosenberg, paroni de Redé, oli aikanaan Euroopan johtavia seurapiirileijonia. Perityn omaisuuden ja rakastajansa tuhdin lompakon avulla de Redé saattoi järjestää räävittömiä juhlia ja kestitä kuin paraskin kroisos. Joutilaisuus, nautiskelu ja suloiset turhuudet olivat paronin elämän sisältö – ja G.J. Cleverley henkisuutarina. Cleverleyn kirjanpidon perusteella paroni omisti yli sata paria tilausjalkineita, joista kuvassa on vain pieni aavistus kaikkien kadehdinnan kohteeksi.

Edesmenneen vastuunpakoilijan kunniaksi Cleverley on nimennyt punotun tupsulouferimallin, joka on yhtä paheellinen kuin de Redén muisto.