Keikari.com

Tyyli on kaiken tekstin mitta. Valitettavasti Henry Poole, Savile Row’n vanhin yhä toiminnassa oleva räätäliliike, valitsi vaiheidensa kartoittajaksi Stephen Howarthin. Mies on Englannin puolella arvostettu historioitsija, joka on erikoistunut yrityksiä ja merenkulkua käsitteleviin aiheisiin, joiden parissa hänen lestinsä tulisi myös pysyä. Howarth on kynäillyt Shellin ja P&O:n yrityshistoriikit sekä amiraali Nelsonin elämäkerran, mutta Poole olisi ansainnut parempaa. Teksti on kuivaa kuin pöly kansallisarkiston lattialla, vähä huumori pakotetun tuntuista ja kirjoittaja uhraa täysin tarpeettomia lauseita Poolen laskujen, tilinpidon sekä tilaussummien erittelyyn ja harmilliseen entisten asiakkaiden nimien tiputteluun. Lukijan kannalta ei ole oleellista mitä jokin tilauskirjaan tallentunut hahmo on joskus muinoin hankkinut. Yksinkertainen lista Poolen tunnetuimmista asiakkaista sekä 40 kuninkaallisen hovihankkijan sineteistä olisi toiminut samoin, eikä olisi vienyt tehoa tekstin kululta. Sosiaalihistorian kannalta Poolen tarina on äärimmäisen kiehtova sekoitus ajankuvaa käsityöläisistä, Lontoon suunnattoman kasvun vaikutuksista yksilöihin ja talousoppien tärkeydestä liikkeen pidossa. Howarth saa tämän kaiken tuntumaan pölyltä, joka Savile Row’n asenteessa vielä pöllysi 50-luvulla, ennen kuin liikkeet päättivät poistaa ikkunoistaan tummennukset ja avata ylpeän sylinsä ohikulkijoille.

Silti teosta on suositeltava kaikille tiedonjanoisille, jotka mielellään keräilevät tyyliopuksia hyllyynsä. Howarthin kehnon sanatakkuran joukosta löytyy kiintoisia yksityiskohtia räätäleiden maailmasta. Kumman lahkeen suurin osa miehistä valitsee, miten Savile Row syntyi ja valikoitui juuri räätäleiden kaduksi, miten Poole eroaa muista kadun liikkeistä, mikä arvo arbiter elegantiarum -hahmoilla on liiketoiminnan edistämisessä, miksi Japanissa kolmiosainen miesten puku tunnetaan nimellä “sebiro” ja kuinka yhden Grand Liverpool Steeplechase -laukkakisan voitto saattoi tehdä eron. Kelpo luku, mutta ei mukavalta maistuva.

Vuonna 1957 perustettu Isaia on vuosien saatossa kasvanut yhdeksi Italian tasokkaimmista valmistajista. Konsepti on sama kuin Brionilla: käsintehtyjä valmisvaatteita tehdastyönä, jonka ansiosta räätälit voivat erikoistua yhden osa-alueen ylittämättömiksi taitajiksi. Napolilainen korkean laadun mestaritarina sai alkunsa pienestä idusta suurkaupungin liepeillä. Vielä 50-luvulla Casalnuovon kaupunki tunnettiin kautta Italian räätäleiden kaupunkina, sillä 14000 asukkaasta puolet sai elantonsa räätäleinä. Gianluca Isaian isoisä perusti oman verstaansa kahden veljensä kanssa, menestyi, kasvoi ja on yhä perinteiden muodossa läsnä 2000-luvulla. Tänä päivänä Gianluca johtaa yhtiötä, jossa muilla pääpaikoilla on hänen sisarensa sekä muutama serkkunsa. He muodostavat yhdessä jatkumon kolmannen sukupolven.

Suuri syy Isaian menestykseen on Gianlucan valinnoissa. Hän astui yhtiön palvelukseen vuonna 1989, jolloin yhtiön imago oli hyvin perinteinen ja vaatteet samaten. Valtaosa myynnissä oli Italian sisäistä, mutta Gianluca halusi kääntää suunnan ulkomaiden puoleen ja muuttaa vaatteita ajanmukaisiksi. Hän muutti kangasvalikoimaa, leikkauksia ja valikoimaa. Esimerkiksi 80% Isaian kankaista on vain ja ainoastaan heille kudottu, samaten Skotlannin tartaanirekisteriin on kirjattu Isaian oma tartaanikuosi. Ensi kerran hän saapui USA:n puolelle 1992 ja tästä kahden vuoden päästä pääsi jakelemaan yhtiön tarjontaa mantereen suuriin kauppakeskuksiin. Isaian nykyinen house style on muodin ja klassisuuden välimaastossa. Leikkaukset ovat useimmiten klassisia, mutta yksityiskohdat, kankaat ja istuvuus ovat 2000-lukua. Perheyhtiön verstaan tapaista yhteiseloa ei olla hylätty. Vaikka räätälit tekevät tehdasympäristössä käsityönä ihmeitä ja talouspuolen tuntijat huolehtivat bisneshengestä konttoreissaan, työpäivän päätteeksi työntekijät voivat lähteä yhdessä tanssimaan tai ravintolaan.

Suureksi hämmästykseni suuryhtiön toimitusjohtaja vastasi tiedusteluuni henkilökohtaisesti, ja liittyi näin osaksi sivuston kohtaamisia.

Gianluca, 44, kasvoi aikuiseen ikään Napolissa perheyhtiön toimien varjossa. Hän kertoo hengittäneensä Isaiaa jo lapsesta alkaen, mutta isä ei koskaan antanut hänelle valinnan mahdollisuutta. Gianluca liittyisi yhtiön palvelukseen – ja sillä selvä. Toisin kuin maan tapa on, hän lähti kotoa jo 18-vuotiaana talousoppiin Italian tasokkaimpaan oppilaitokseen, Milanon Universita’ Bocconiin, jona aikana hän kävi kesäisin töissä serkkunsa Lontoon-liikkeessä paitoja myymässä. Vaatepuolen kokemuksen hän on kerännyt tehtaan työvaiheita seuraten, kiertäen maailmaa jälleenmyyjiä tavaten sekä yhtiön edustajia kohdaten. Omaa tyyliään Gianluca kuvaa termillä “Contemporary Tradition”, johon hän saa inspiraatiota seuraamalla nuoria pukeutujia retkillään ympäri maailman. Pomomiehellä on yksi tytär sekä poika, jotka ovat hyvin kiinnostuneita tyylistä ja toivon mukaan perheyhtiön tulevia jatkajia. Kaikkien lankojen yleisen kannattelun ohella Gianluca keskittyy pääosin markkinointiin ja myyntipuoleen. Tyylin ohella mies rentoutuu pelaamalla tennistä ja viettämällä aikaansa hänelle hyvin tärkeässä paikassa, Caprin saarella.

“Isaian strategiana on ollut luoda oma identiteetti ja ottaa tavoitteekseen ‘Todellinen Mies.’ Tämä tarkoittaa miestä, jolla ei ole ongelmia tunteidensa näyttämisessä, joka ei pelkää erottua, ilmaista itseään omalla tyylillään. Siis ‘Uusi Herramies.’ Muista napolilaisista valmistajista erotumme kyvyllämme tulkita uudelleen perinteitä ja napolilaisen räätälityön loistoa nykyaikaan sopien. Olen hyvin ylpeä siitä, kuinka yhtiömme vastaa Uuden Herrasmiehen tarpeisiin, sen uusien materiaalien etsinnästä, loputtomasta huomiosta, jonka kohdistamme jokaisen vaatteen mukavuuteen ja käytettävyyteen sekä obsessiostamme yksityiskohtiin. Neuvoni lukijoillesi: mielestäni suurin tyylivirhe, johon monet miehet sortuvat, on muiden sääntöjen seuraaminen. Luo omat sääntösi – älä seuraa omiani!”

Kuva: © Isaia

USA:n presidentti Lyndon B. Johnson oli vahvatahtoinen Texasin kasvatti, jolla oli tapana saada tahtonsa läpi kovankin paikan tullen. Seuraavassa hupaisassa äänitteessä – vuodelta 1964 – LBJ tilaa muutamat kesähousut Haggar-liikkeeltä ja todistaa kuinka tarkkoja näppärimmät pukeutujat toiveissaan ovat. Mikäli jaksaa kuunnella useamman minuutin verran, saa vastaansa yllättävää suorapuheisuutta näin mieheltä miehelle, presidentillisestä asemasta huolimatta.

http://whitehousetapes.net/clip/lyndon-johnson-joe-haggar-lbj-orders-some-new-haggar-pants

Loro Piana, Italian tasokkain ja omaleimaisin kangasvalmistaja, on loputtoman kiinnostunut uusien raaka-aineiden ja materiaalien kehittämisestä. Suurimman arvonannon LP ansaitsee vaivoistaan harvinaisen vikunjan jalostus-, suojelu- ja kasvatustyössä, mutta tämän lisäksi kashmirvillan hienoudet ovat toimijan hyppysissä vahvasti. Kenties erikoisin uutuus keksintöjen saralla on lootuskukan juuresta valmistettu melkoisen erikoinen, kestävä kangas, joka on tällä hetkellä lisensoitu ainoastaan Rubinaccin räätälitoimen käyttöön. Tämä erikoisuus on peräisin Burman järvistön lootuskukista, joiden kuivatut juuret muokataan kankaaksi 24 tunnin sisällä poiminnasta. Lopputuloksena on ryppyjä vastustava, pehmeä ja erittäin ilmava vesiperäinen kuitu. Loputtoman kiehtovaa.

Kuvat: © Rubinacci