Keikari.com

“One must know the rules first, even if you are going to break them. Your pocket square should never match your tie. Ever. It should contrast and complement in colour, pattern and texture. Only wear one tie accessory. Do not wear a collar bar and tie pin. And avoid wearing a tie bar with your waistcoat; it is superfluous, rather like wearing ‘belt and braces’. However, you can still wear cufflinks with your shirt; they should be in the same metal but need not match perfectly. The breast pocket on your suit jacket should always hold a pocket square, with hand-rolled edges and of a decent size so that it overflows from your chest. Always wear a pocket square, even when you do not wear a tie.”

-Edward Sexton

Herrasmies nimeltään Laurence Fellows on tyylituntijoiden keskuudessa ikoninen hahmo ja huomattavan vaikutusvaltainen. Hän ei ole perinteinen tyyli-ikoni, jonka kasvot ja tyyli olisivat olleet esillä lehtien seurapiiripalstoilla, vaan mainos- ja lehtikuvittaja, joka tallensi 1900-luvun alkuvuosikymmenien tyyliä. Vuosikymmenet ovat kohdelleet Fellowsia hyvin: hänen Esquire- sekä Apparel Arts -lehdille luomansa tyylipiirrokset on nostettu suureen arvoon tyylin kultaisen aikakauden esimerkkeinä. Signeeraus L. Fellows on tuttu näky verkon tyylisivustoja koluavalle. Missä muut aikansa mainospiirtäjät keskittyivät enemmän hahmojen luonnollisuuteen ja kasvoihin, Fellows painotti enemmän vaatteiden istuvuutta ja laskeutumista sekä muotoja. Vaatteet ja tyyli olivat aina pääosassa.

Vuonna 1885 Pennsylvaniassa syntynyt Fellows liittyi aikakaus- ja päivälehtien kuvittajien joukkoon 1900-luvun alkupuolella, jolloin kamerat eivät vielä olleet täysin syrjäyttäneet kynien jälkeä. Hän kävi koulunsa Philadelphian Academy of Art -laitoksessa ja vietti usean jatkovuoden Englannissa sekä myöhemmin Ranskan Academie Julienissa. Palattuaan uuden mantereen pinnalle Fellowsin tyyli heijasti aikansa ranskalaista ja Vogue-lehden tyylistä kuvitusta. Kuvituksissa muoto on tärkein, eikä varjostusta juuri ole nähtävissä. Värimaailma on rajoitettu ja pääpaino on muodoissa, yksityiskohtien jäädessä vähäiseksi. Kuvien keskikohta on usein epätasapainossa. 30-luvun saapuessa Fellows siirtyi mainoskuvituksista tyylilehtien palvelukseen. Vanity Fair, Vogue, Cosmopolitan, The American Magazine ja McClure’s olivat enemmän muodin puolella, mutta Esquire ja Apparel Arts ovat ne työllistäjät, joiden tilaukset ovat jääneet elämään. 30-luvulla miesten tyylilehtiä oli hyvin vähän, ja Fellowsin mieshahmojen vetoava tyyli sai osakseen suuren kysynnän. Fellows suhtautui itseensä ennen kaikkea kaupallisena kuvittajana, mutta hän loi myös maalauksia jotka olivat silloin tällöin osana taidenäyttelyitä.

Tänä päivänä L. Fellowsin piirroksia arvostetaan ja niistä haetaan inspiraatiota The London Loungen, Styleforumin ja Askandyn kaltaisilla foorumeilla. Esimerkiksi suosittu blogööri Will Boehlke sekä tilausvaatteiden lähettiläs Michael Alden käyttävät usein Fellowsin kuvia sivustoillaan. Vuonna 2009 Fellows kohotettiin amerikkalaisen Society of Illustrators -yhdistyksen legendojen joukkoon. Koska piirtäjästä on sittemmin tullut vaikutusvaltainen hyvän maun määrittelijä, on jo korkea aika esitellä hänet suomalaisille lukijoille – kuvien kera. Näistä päälle sadasta Esquire-lehtien skannauksista olen kiitollisuudenvelassa London Loungen mukaville ylläpitäjille. Toivon mukaan ne tarjoavat runsaasti inspiraatiota myös Keikarin lukijoille.

Lisää skannauksia voi löytää Askandyn foorumilinkin kautta.

Kirjansitojamestari Juhani Roininen tarjoaa Korkeavuorenkadun liikkeessään melkoisen harvinaisiksi käyneitä palveluita. Käsityön mestarilta onnistuu kirjojen korjaus ja entisöinti, paperin värjäys, kirjojen sekä muiden painotuotteiden käsinsidonta, opetus – ja kenties lukijan kannalta kiintoisin. Roiniselta voi hankkia täysin yksilöllisiä käyntikortteja, joiden materiaali on käsintehtyä Tervakosken paperia. Ne saa jopa vesileiman, nimipainatuksen ja vaakunan kera, jolloin voi varmistua vastaanottajan saavan jotakin viimeisen päälle harkittua. Ei vain palan pahvia pikapainettuna, kiirellä ojennettua ja hikisen käden hankaamana.

http://www.juhaniroininen.fi/

Vitali Hakko loi Turkin ensimmäisen maailmanluokan laatuvaatehtimon vuonna 1964. Tätä ennen hän raapi elontoaan kasaan myymällä länsimaisia miesten hattuja, jotka Mustafa Kemal Atatürk teki lainsäädöllä pakollisiksi, mutta modernin Turkin isän valtakauden päätyttyä kysyntä hiipui nopeasti. Vitali vaihtoi sukunimensä Vakkoksi ja ryhtyi suunnittelemaan turkkilaisista materiaaleista haute couture -huiveja naisille. Tämä ei tyylinjanoiselle suunnittelijalle riittänyt, joten hän ryhtyi ajamaan läpi länsimaisia miesten vaatteita ja avattuaan myymälänsä 60-luvulla koki valtaisan menestyksen. Maan eliitti kulki usein pääkaupungin pääkatu Istiklalille avatun liikkeen ohitse ja Vakon kovista hinnoista huolimatta heillä oli varaa pistäytyä sisällä. Liike valmisti vaatteensa maan materiaalitasoon nähden erittäin laadukkaista kankaista ja Vakkon suunnitelmat vetosivat oikeisiin tahoihin. Aikakaudella, jolloin Turkin naiset olivat tottuneet valmistamaan vaatteensa itse, Vakkon kaunis liike, tasokkaat materiaalit ja American Express -maksumahdollisuus toivat voimakkaan tuulahduksen länsimaiden parhaita paloja.

Vakko itse oli lyhyt, harmaahapsinen, sarvikehyslaseissa ja juutalainen äärimmäisen muslimivaltaisessa maassa. Tästä huolimatta hänen vaatteensa kävivät kaupaksi erinomaisen hyvin ja designer onnistui jopa ajamaan läpi suoranaisen joulushoppailun. Vakko taivutteli viranomaiset jopa sallimaan jouluvalot sekä jouluteemat koristeikkunoissa, jotka hän ensimmäisenä maassaan toi osaksi vaateliikkeiden olemusta. Vakkon vaatteista tuli lyhyessä ajassa länsimaisen modernin kehityksen merkki ja voimakas statussymboli.

Tänä päivänä Turkissa matkaava lukija voi hyvinkin tehdä löytöjä Vakkon myymälöistä, sillä valmistaja hankkii valtaosin pukunsa, irtotakkinsa ja päällystakkinsa luotettavilta italialaisilta tehtailta, kuten Cantarelli ja Raffaele Caruso. Liinakangasrakenteet ja italialaiset kankaat, joiden laatuun Turkin vaurain väestö on jo tottunut.

http://www.vakko.com.tr/