Keikari.com

Skip to navigation
Skip to main content
Skip to secondary content
Skip to footer

Wilde remixed

December 11, 2011 by Ville Raivio

“Consistency [in dress] is the last refuge of the unimaginative.”

-Oscar Wilde

Vuonna 1934 ruotsalaisperäinen maahanmuuttaja Ed Viberg perusti työsaapasverstaan Saskatchewanin Shellbrookiin ja painoi vaimonsa kera nykypäivän hyvinvoititunteja työskentelevän veijarin silmissä uskomattoman pitkiä päiviä. 20-luvun suuri lama painoi yhä raskaana Amerikan yllä, mutta Viberg menestyi korkean laatunsa ja kestävien tuotteidensa ansiosta. Vuonna 1970 verstas oli kasvanut tehtaaksi ja Viberg nosti panoksiaan uuden keksinnön ansiosta: tehtaan metsurisaappaiden pohjissa oli ruuvattavat teräspiikit, kun kilpailijoiden malleissa ne painettiin pohjan läpi. Vibergin huolto oli nopeaa, sillä koko pohja ei mennyt välittömästi vaihtoon vaan pelkät piikit ruuvattiin irti ja korvattiin uusilla. Metsäteollisuus huomasi tässä rakenteessa huomattavia säästöjä, ja tänä päivänä ruuvipiikeistä on tullut vakio alalla. Tarkemmin rakenteesta toisaalla.

Näin 2000-luvulla Viberg on yhä pystyssä ja erikoistunut metsurien kengittämiseen. 218 työvaiheen myötä syntyy erittäin kestäviä saappaita myös vapaa-ajan malleihin. Viberg tarjoaa parejaan turvakenkinä, metsurisaappaina, biker-, western-, metsästys- ja vaellussaappaina sekä hauskasti vain Stomper-nimikkeen alla kestäviksi jokapaikankengiksi. Erikoisuutena mainittakoon saappaiden voimakkaasti kaartuva varsi, joka miellyttää taatusti kaikkia Viktoriaanisen ajan muotokieltä sekä tukkijätkien henkeä arvostavia. Tammiparkitut nahkapohjat saapuvat Australiasta, nautapäälliset amerikasta ja erikoismallien vesipuhvelivuodat Aasiasta. Jalkineet ja saappaat rakennetaan lesteille, joiden koko- ja leveysvalikoima on huomattavan laaja.

Kuva: © Viberg

http://www.workboot.com/

Category Laatuvalmistajat

Kauluspaidan silitys

December 11, 2011 by Ville Raivio

Kymmeniä eri verkko-ohjeita, kuvien kanssa tai ilman, olen lukenut ja kaikissa haaskaa vain aikaansa. Ei ole “oikeaa” tapaa kauluspaidan silittämiseen – vain lopputuloksella on väliä. Tavoitteena jokaisella silityskerralla on ryppyjen poistaminen ja kauluksen saattaminen edustavaan asuun. Lukija päättää siis keinoistaan itse, mutta jotakin tehokkaamman lopputuloksen saavuttamiseksi on tehtävissä. Siispä jaan pieniä neuvoja Suomen ikioman virtuaali-Jeevesin roolissa lukemattomien silityskokeilujeni jälkeen.

Mikäli kauluspaidan silittää hieman kosteana, joko tunnin kuivumisen jälkeen tai suihkepullolla kostutettuna, kangas on helpommin muokattavissa ja lopputuloksesta tulee aina parempi.

Jos kauluksen silittää taitettuna ja kauluksen sisäpuolelta painaen, sen näkyvälle pinnalle ei jää lainkaan ryppyjä ja kauluksen saa myös silitettyä niin, ettei sen alareuna nouse ylöspäin käytön myötä.

Silitysraudan höyrysäädin kannattaa asettaa mahdollisimman suurelle teholle, sillä kosteus, lämpö ja höyry takaavat yhdessä sileämmän lopputuloksen. Rauta kuluttaa tällöin reilusti vettä ja uusi täyttö on todennäköinen kesken useamman paidan hoitelun, mutta vaiva kannattaa siistimmän jäljen vuoksi. Silitysrautaa kannattaa myös aina painaa reilusti, sillä paine tuo paremman tehon ryppyjen poistumiseen.

Jos huomaa hihoihin jäävän kahdet vekit, toisin sanoen hihan on silittänyt molemmilta puolilta ja seurauksena on yksi taitoskohta liikaa hihan keskellä, kannattaa hiha silittää vain toiselta puolelta. Tämä vaatii silitysraudan voimakkaampaa painamista, mutta lopputulos on useimpien kankaiden kohdalla riittävä.

Viimeisenä pieni neuvo heille, jotka pitävät silittämistä ikävystyttävänä ajan haaskaamisena: non iron -paidat eivät ole suositeltavia niiden sisältämien myrkkyjäämien vuoksi, mutta silittämisen vaivalta säästyy miltei kokonaan jos paidan silittää ainoastaan kauluksesta ja kalvosimista. Kun paidan yllä on neule tai puvuntakki taikka irtotakki napitettuna, vain paidan kauluksen ja kalvosinten siisteydellä on väliä.

Category Kauluspaidat, Vaatteiden hoito

Ralph Lauren

December 5, 2011 by Ville Raivio

Amerikkalainen vaatetus voidaan määritellä ennen ja jälkeen Ralph Laurenin. Tämä koko perheen vaatejätti on nyt saanut pienen historiikin kahvipöytäkirjan muodossa, kirjoittajana päämies itse. 2,8 kiloa painava sivujärkäle koostuu päälle tuhannesta valokuvasta ja Laurenin maalailevasta, harvasta selostuksesta, jossa hän muistelee yhtiön vaiheita ja kertoo tyylifilosofiastaan. Harmillisesti noin neljännes kuvista on suunnittelijasta perheineen, RL:n upeiden myymälöiden ja erinomaisen englantilaisen Purple Label -kokoelman jäädessä liki täysin sivuun. Kaikenkattava historiikki ei selvästi ole ollut kirjoittajan tarkoituksena, vaan Ralph Lauren -teos toimii pikemminkin silmämakeisena ja selailupainoksena. Loppupuolelta toki löytyy lyhyt aikajana RL:n tärkeimmistä vaiheista. Köyhästä neljän lapsen perheestä maailmalle suunnannut Ralph kärsi Bronxissa vaatepulasta ja kiusaamisesta sukunimensä Lifshitzin vuoksi. Veljensä ohella Ralph vaihtoi sukunimeä välttääkseen lapselliset kommentit ja päätyi Laureniin, joka kuulosti miellyttävältä hänen korviinsa. Suunnittelija ei ole käynyt muotikouluja, vaan ammentaa muotokielensä vanhojen Hollywood-elokuvien puvustosta, englantilaisesta räätäliperinteestä sekä amerikkalaisista työ-, cowboy- ja intiaanivaatteista. Myös Baruch Collegessa vietetty opiskelija-aika Ivy League -tyylin myötä on erottamaton osa RL:n mallistoja.

Polo Ralph Lauren sai syntynsä vuonna 1967, kun aiemmin Brooks Brothersilla myyjänä toiminut 28-vuotias suunnittelija painoi työtä solmiovalmistaja Beau Brummellin leivissä. Hän suostutteli yhtiön päämiehen puolelleen ja loi erittäin leveistä käsintehdyistä solmioista koostuvan Polo-malliston, joka myi lyhyessä ajassa huimasti. Tästä vuotta myöhemmin ilmestyi ensimmäinen kokonainen Polo-vaatemallisto, vuonna 1969 avautui ensimmäinen myymälä ja 70-luvulla Ralph Lauren sai ensimmäisen Coty-palkintonsa suunnittelemastaan täysin rakenteettomasta (ns. unconstructed) puvusta. Vuonna 1971 ikoniseksi muodostunut poolopelaajan logo ilmestyi Polon vaatteisiin ja ensimmäiset naisten paidat lanseerataan. Vuotta myöhemmin syntyy suorastaan legendaarinen merssipuuvillainen Polo-pikeepaita, jota tarjotaan ensin 24 värissä (tällä saralla RL toki seuraa Lacosten jalanjäljissä, sillä heidän paitansa on 30-luvun synnyttämä). Samana vuonna esitellään ensimmäinen RL-mallisto naisille. Ennen kuin Lauren pestataan The Great Gatsby -elokuvan puvustajaksi, hän on ehtinyt suunnitella 20- ja 30-lukujen muotokieltä seuraavan miesten malliston joka kiinnittää tuottajien katseen. Valtaosa elokuvan asuista on suoraan Laurenin mallistosta peräisin, ainoa erityisesti teetetty asu on Gatsbyn itsensä pitämä röyhkeä pinkki puku. Vuonna -74 Lauren myös palkitaan ensimmäisellä Coty-palkinnollaan naisten vaatteista. Tahti ei katkea.

Vuonna 1976 Ralp Lauren saa toisen Coty-palkintonsa naisten vaatteiden kategoriassa sekä Coty Hall of Fame -palkinnon miesten vaatteistaan. Hän on palkinnon historiassa ensimmäinen miesten ja naisten vaatteiden kategorioiden yhtäaikainen voittaja. Samana vuonna saa syntynsä Polo for Boys -mallisto poikalapsille. Vuotta myöhemmin napsahtaa toinen Coty Hall of Fame -palkinto, tällä kerralla naisten vaatteista. Annie Hall -elokuva ilmestyy ja puvustuksesta vastaa Ralph Lauren. Samana vuonna, -77, RL ryhtyy julkaisemaan suunnittelijan tavaramerkiksi muodostuneita pitkiä mainosliitteitä, ns. mailers, jotka muistuttavat enemmän elokuvien kohtauskaappauksia kuin varsinaisia mainoksia. Vuonna 1978 markkinoille tuodaan RL:n ensimmäiset miesten tuoksut sekä western-henkiset mallistot. Vuonna 1981 puolestaan RL avaa ensimmäisen myymälänsä USA:n ulkopuolelle, Lontoon Bond Streetille ikivanhan apteekin puusomisteisiin tiloihin, julkaisee ensimmäiset mailer-tyyppiset monikuvaiset mainokset sekä saa ensimmäisen CFDA-palkintonsa. Vuonna 1983 Ralph Lauren tekee pienimuotoista historiaa olemalla ensimmäinen vaatevalmistaja, joka lanseeraa sisustus- ja liinavaatekokoelman. Sittemmin lukemattomat valmistajat ovat seuranneet Laurenin esimerkkiä.

Vuonna 1986 RL avaa päämyymälänsä New Yorkin Rhinelander-kartanoon, joka kunnostetaan läpikotaisin ennen avaamista, suurmyymälän Pariisissa ja saa toisen CFDA-palkintonsa. Vuonna 1988 The American Folk Art Museum palkitsee Laurenin työstä amerikkalaisen tyylin hyväksi, kaksi vuotta myöhemmin lanseerataan Polo Golf -mallisto ja vuonna 1992 Laurenille myönnetään CFDA:n Lifetime Achievement -palkinto. Vuotta myöhemmin syntyy Polo Sport -mallisto sekä omat mallistot vauvoille sekä perheen pienimmille. Vauhti ei vieläkään katkea, ja vuonna 1993 syntyy vapaa-ajan mallisto RRL, tästä vuotta myöhemmin korkeatasoisin miesten mallisto Purple Label. Vuosi 1995 tuo mukanaan kolmannen CFDA-palkinnon, tällä kerralla naisten vaatteiden saralla, vuosi 1996 puolestaan Ralph by Ralph Lauren – sekä Polo Jean Co. -malliston. Myös CFDA:n vuoden naisten vaatettajan palkinto lohkeaa. Vuonna 1997 Ralph Laurenin valtaisaksi paisunut yhtiö listautuu pörssiin ja vuotta myöhemmin syntyy ammattitason urheiluvaatteita tarjoava RLX-mallisto. Vuonna 2002 lanseerataan naisten mallisto Ralph Lauren Blue Label, vuotta myöhemmin yhtiö avaa ensimmäisen lasten vaatteiden myymälänsä New Yorkissa. 2004 tuo mukanaan Rugby-malliston ja Jamaika, jota Ralph Lauren on vuosien varrella tukenut, kunnioittaa suunnitelijaa omalla postimerkillä.

Vuonna 2005 syntyy italialaistyyppinen miesten mallisto Black Label, vuonna 2006 RL valitaan Winbledonin tennisturnauksen viralliseksi vaatettajaksi, vuonna 2007 CFDA on jälleen asialla: Ralph Lauren saa järjestön ensimmäisen kautta aikain myönnetyn Fashion Legend -palkinnon ja myös vuoden miesten vaatteiden suunnittelijan palkinnon. Samana vuonna yhtiö juhlii 40-vuotista olemassaoloaan suuren luokan pippaloilla New Yorkin keskuspuistossa. Vuonna 2008 RL suuntaa ensimmäisenä vaatevalmistajana mobiilimyynnin puolelle, vuonna 2009 CFDA palkitsee jälleen suunnittelijan ja RL lanseeraa Ralph Lauren Watc&Jewelry Co. -malliston. Vuonna 2010 Ralph Laurenista tehdään Ranskan kunnialegioonan jäsen ja paljon muuta mukavaa onkin ehtinyt sattua ennen vuoden 2012 alkamista. Tänä päivänä RL on yksi maailman suurimmista vaatettajista, joka voi pukea kenet tahansa mihin olosuhteisiin tahansa aina vauvasta iäisyyteen saakka. Yhtiö alihankkii valtaosan tuotoksistaan halvan työvoiman maista, mutta RL on samalla yksi niistä harvoista vaatejäteistä, jotka ovat pysyneet melko uskollisena klassisen tyylin perinteelle. Vaikka laatu ei keskimäärin ole kovin korkeaa, se on tasaista eivätkä hinnat ole täysin karanneet halvemmissa mallistoissa. RL:n kohdalla jokaisesta mallistosta löytyy myös kappaleita, jotka ovat hintansa arvoisia yksin suunnitelun vuoksi. Suomessa Ralph Laurenin tarina on syyttä kovin tuntematon, joten toivon tämän artikkelin myötä lukijan ymmärtävän miksi amerikkalaista vaatetusta voidaan mitata ennen ja jälkeen Ralph Laurenin.

Ralph Laurenin mallistot:

Polo (miehille ja naisille)
Purple Label (käsintehty mallisto miehille)
Black Label (hoikka mallisto miehille ja naisille)
Blue Label (miehille ja naisille)
Polo Denim (miehille)
RRL (miehille)
Big&Tall (kookkaille miehille)
Ralph by Ralph Lauren (miehille)
Ralph Lauren Home (sisustus)
Lauren by Ralph Lauren (naisille)
Ralph Lauren Golf (naisille)
Lauren Jeans Co. (naisille)
Baby (vauvoille)
Children (lapsille)
RLX (tekniset urheilu vaatteet miehille ja naisille)

http://www.ralphlauren.com/

Category Amerikkalainen tyyli, Laatuvalmistajat, Tyylikirjallisuus

Hugo Jacomet

December 4, 2011 by Ville Raivio

Pariisin oma tyylivelho Hugo Jacomet, 47, on mukana monessa. Hän toimii tuottajana, ohjaajana, käsikirjoittajana sekä oman viestintäyhtiönsä pomomiehenä – ja ylläpitää maassaan kovin suosituksi noussutta Parisian Gentleman -sivustoa. Jacomet keskittyy klassisen miesten tyylin hienouksiin ranskalaisesta näkökulmasta, maansa räätäleitä suosien. Koska ranskalainen ote pukujen maailmaan on kovin kehnosti tarjolla meille ranskaa osaamattomille, PG on kelpo lisä verkon tarjontaan. Oli aika ottaa miehestä mittaa.

“Olen aina ollut kiinnostunut tyylistä. Kun olin noin 10-vuotias, aina uuden jalkineparin saadessani minulla oli tapana nukkua niiden kanssa, enkä millään halunnut käyttää niitä jotta pohjat eivät olisi kuluneet! Uskoakseni persoonallisen tyylin ja laadun etsiminen on minulla DNA:ssa.” Tyyli kulkee suvussa myös työn muassa: blogöörin äiti toimi ompelijana, isoisä puolestaan suutarina. Nuorena Jacomet suoritti ranskalaisen yliopistotutkinnon pääaineenaan International Business, vei vaimonsa vihille ja erosi kaksi lasta viisaampana. 21-vuotias poika avustaa isäänsä Parisian Gentleman -sivuston parissa ja on jo koukussa tilausvaatteiden maailmaan, jonka kokee inspiroivana. Tietämyksensä räätälöityjen vaatteiden nyansseista Jacomet on kartuttanut osaksi olennaisten teosten – kuten Antongiavannin ja Flusserin – lukemisella, mutta valtaosin hän kirjoittaa kokemusten sekä tiedonhaun tuloksista. Ennen kuin räätälit olivat muodostuivat luottopukijoiksi, hän kertoo olleensa jokaisen vaatemyyjän painajainen loputtomine kysymyksineen.

“Usein kuvailen omaa tyyliäni kertomalla olevani ‘ainoa punkkari tilausvaatteissa.’ Hartiapituinen vaalea tukkani antaa minulle erityisen ulkomuodon, joka sallii leikittelyn. Rakastan tyylillisiä kokeiluja, kuten kuvioiden yhdistelyä ja erikoisia yksityiskohtia, mutta harjoitan niitä aina hillitysti. Minun naamallani tämä, totta puhuen, ole helppoa. Olen loputon tyylin tutkija: jokapäiväinen pukeutuminen vie minulta puolitoista tuntia. Tämä on melkein kuin sairaus, sanoisin!” Vaatteiden saralla Jacomet pukeutuu nykyisin ainoastaan tilauspukuihin ja pysyy uskollisena pariisilaiselle Cifonellille, jonka kokee olevan tämän pallon tasokkain räätäliliike. Liikkeen perustajat saapuivat maahan Italiasta ja yhdistävät juuriensa mukana välimerellistä joustavuutta englantilaiseen pidättyväisyyteen. Täydellisyyden tavoittelu tarkoittaa Cifonellin luona paitsi korkeaa hintatasoa, myös loputonta asiakaspalvelua sekä jopa seitsemää sovitusta, useimpien räätäleiden tyytyessä kolmeen.

“Cifonellin maailmankuulu hartiarakenne on uskomaton. Muutoin leikkauksessa on ohut rintakehä, erittäin korkeat hihansuut sekä hyvin maskuliininen ja kaventava vyötärö. Lopulta kyse on mausta: kun löytää oikean räätälin, hänen luonaan pysyy lopun ikäänsä. Olen muuten huomannut elämänsä räätälin löytämisen olevan helpompaa kuin elämänsä vaimon! Jalkineissa suosin Pierre Corthayn valmismalleja, jotka koen maailman tasokkaimmiksi. Pidän silti myös portugalilaisen Carlos Santosin käsintehdyistä jalkineista sekä Gaziano&Girlingistä. Paitani teetän pienellä pariisilaisella Courtot’lla. Muutoin asioin Marc Guyot’n liikkeessä.”

Jacomet aloitti Parisian Gentleman -sivuston alun perin henkilökohtaisena päiväkirjana, mutta siitä on hänen mukaansa hieman yllättäen tullut hyvin suosittu. Tavoitteet olivat yksikertaiset: auttaa elegantteja miehiä pukeutumaan paremmin, tyylillisten kokemusten ja osaamisen jakaminen sekä aitojen, itsenäisten vinkkien antaminen. “Tämä on melko filosofinen tehtävä. Vihaan massakulttuuria ja taistelen sitä vastaan niin hyvin kuin kykenen. Nyt olen iloinen nähdessäni olevani osa jonkinlaista liikettä, englantilaisen Simon Cromptonin ja muiden mukana. Tällä hetkellä PG käännetään ranskasta englanniksi ja tulevien kuukausien aikana se tullaan myös kääntämään venäjäksi, italiaksi ja arabiaksi. Minulla on myös monia muita projekteja työn alla, mutta en halua vielä kertoa niistä liikaa. Voin vain sanoa niiden olevan valtaisia.”

Sivuston suosio on muuttanut Jacomet’n elämän. Tällä hetkellä hän kirjoittaa miesten tyylistä useisiin suuren levikin sanomalehtiin, jotka ilmestyvät Ranskassa ja Euroopassa, pitää tyyliblogeja ja ajoittain radio-ohjelmia. Yhteistyöprojekteja on useita, joista tärkeimpänä mainittakoon James Sherwoodin kanssa vuoden 2012 Pitti Uomo -messuihin työn alla oleva tärkeimpien räätäliliikkeiden kokoontuminen ja työnäyttely. Kaiken kukkuraksi Jacomet kirjoittaa kahta kirjaa ja toivoo tulevaisuudessa käyttävänsä kaiken työaikansa PG:n ja tyylin parissa. Kun mielessä ei ole vaatteiden semantiikka, Jacomet viettää vapaa-aikansa filosofian, kompleksisuustieteen, laadukkaiden viinien ja viskien sekä kuntoilun merkeissä. Blogöörin vinkit Keikarin lukijalle seuraavat viimeisinä.

“Ensimmäisenä: älä koskaan luota vaateliikkeen myyjään. Toiseksi: opiskele klassisen tyylin perusteet (Flusserin teokset, blogit, lehdet ja näin edelleen). Kolmantena: kun tunnet perusteet, mieti ajan kanssa miltä haluaisit näyttää ja uhraa niin monta yritystä, kuin tämä vaatii. Neljänneksi: ole oma neuvonantajasi ja pyri parempiin suorituksiin joka kerralla. Lopulta pukeutuminen on loppumaton tavoite, jolla ei muuten ole mitään tekemistä rahan kanssa. Valtaisa ero syntyy jo sillä, jos ‘yksinkertaisesti’ opiskelee perussäännöt mittasuhteista, koordinoinnista ja näin edelleen. Tärkein neuvoni: mikäli sinulla on rahavaivoja, älä koskaan tingi puvun leikkauksessa. Voit säästää kankaassa ja somisteissa, mutta älä koskaan leikkauksessa. Opiskele ensin perusteet – ja sitten riko ne.”