Keikari.com

Marraskuussa 2011 perustettu The Nordic Fit on uusimpia suomalaisia täydennyksiä klassisen miesten tyylin saralla. 25-vuotias ylläpitäjä jakaa enimmäkseen inspiroivia kuvia päivän asuistaan Tumblrissa, mutta blogin puolella myös pidemmät tekstit modernin miehen tyylistä saavat jalansijaa. Blogöörin motiiveistä tarkemmin 11 Questions -sivuston haastattelussa. TNF on kelpo lisä pieneen suomalaiseen tarjontaan.

http://thenordicfit.tumblr.com/

Vuonna 2009 perustettu Lotuff kantaa perustajiensa Joe ja Rick Lotuffin nimeä. Toista sekä kolmatta sukupolvea edustava isä ja poika valmistavat tiiminsä kera salkkuja, laukkuja, asusteita sekä kaikkea muuta mahdollista nahkatarvetta. Kasvisparkituista nahkavuodista valitaan ainoastaan laadukkaimmat, joista luodaan aikaa ja vaivaa säästämättä käsityön riemuvoittoja. Elinikäinen takuu koskee materiaaleja sekä valmistusta. Hintataso on melko korkea, mutta Englantilaisiin valmistajiin verrattaessa selvästi huokeampi. Laadun puolesta hävettävää ei ole suuntaan tai toiseenkaan.

http://www.lotuffleather.com/

O’mast on kunnianosoitus Napolille ja kaupungin räätäleille. Gianluca Migliarottin äärimmäisen tyylikäs dokumentti koostuu räätäleiden haastatteluista sekä tuokiokuvista ympäri kaupunkia, joita molempia siivittää ajaton jazz. Kauniista musiikista vastaa maestro Alessandro Cerino. Nimensä hieman yli tunnin kestävä mielentilamatka on saanut Napolin murteesta, jossa o’mast tarkoittaa (räätäli)mestaria. Vuosikymmenien kokemuksella ansaitun asemansa myötä mestarit määrittelevät kunkin liikkeen leikkauksen, yksityiskohdat sekä asiakaspalvelun hengen. Usein räätäli valitaan paitsi tyylin, myös henkilön karisman myötä. Haastattelussa onkin lukuisia mestareita, joiden olemuksesta huokuu vahva itsevarmuus, itsehillintä sekä arvokkuus. Migliarottin kameran edessä istuvat muiden muassa nimet kuten Attolini, Panico, Modenese ja Rubinacci, jotka kertovat Napolista, opistaan, työnsä filosofiasta sekä näkemyksiään asiakkaista. Dokumentissa selviää liki rakenteettoman napolilaisen leikkauksen keksijä, jonka opetuksista, ystävällisyydestä sekä jalomielisyydestä kerrotaan suurella kunnioituksella.

Ohuessa pahvipakkauksessa saapuvan dokumentin kuvauksessa avainsanoiksi mainitaan erinomaisuus, arvokkuus, kauneus, työ, eleganssi ja intohimo. Jään innolla odottamaan ohjaajan seuraavia tuotoksia. Kannessa on kuvattu leikkaamistaan odottavan takin kaava ja mukana saapuu myös mukava yllätys, kangasnäyte jonkin liikkeen valikoimista. Onhan, loppujen lopuksi, vain kaunis elämä elämisen arvoinen.

http://www.omastthemovie.com/

Eksoottiset nahkalaadut jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Krokotiili, lisko, strutsi, elefantinkorva, härkäsammakko ja ankerias ovat vain pieni otanta mahdollisista jalkinemateriaaleista. Nämä kaikki ovat tekstuuriltaan jotakin vallan muuta kuin sileitä, joten kaikkein muodollisimpiin ympäristöihin ne harvemmin sopivat. Näissä hienoissa tilanteissa on paikallaan ensiluokkainen vasikka, juhla-asujen kera myös kiiltonahka. Muutoin etiketti on melko salliva, jos siitä vaivautuu välittämään.

Erityisesti krokotiili jakaa mielipiteitä: se koetaan joko liian räikeäksi ja pröystäileväksi, taikka krokon ystävien joukossa äärimmäisen kauniiksi, kestäväksi ja uniikiksi. Materiaali on hyvin kallista ja työläämmin työstettävissä kuin vasikka, joten krokotiilipopot ovat aina rankalla kädellä hinnoiteltuja. Kroko taipuu kuitenkin reunoskengiksi siinä missä muutkin nahkamateriaalit, joten mallien suhteen rajoituksia ei ole. Jopa ratsastussaappaat saa soiden asukkaan selkänahasta luotuna, mutta tällöin hintalappu kohoaa kestämättömälle tasolle. Kauneimmillaan kroko on aina wholecut-mallissa, jonka saumaton olomuoto tuo nahkan esille parhaiten. Heti toisena perässä tulee mahdollisimman harvasta palasta luotu pyöreäkärkinen oxford-malli.

En näe rajoituksia krokotiilijalkineiden käyttöön maassamme, kunhan muistaa välttää niiden tuomista muodollisiin ympäristöihin. Krokoissa tepasteleva hautausyhtiön johtaja, pankkiiri tai asianajaja ei ole kovin luonteva näky – ainakaan Suomessa. Vapaa-ajallaan kukin valitkoon jalkineensa kuten mielii. Krokotiilinahkan voi värjätä miten tahansa, mutta valmisjalkineissa on miltei poikkeuksetta tarjolla joko mustaa tai ruskeaa. Kumpikin väri luontuu mainiosti ympärivuotiseen käyttöön, mutta munakas krokotiilimateriaali on aina enemmän kotonaan auringon paahtamilla kaduilla kuin loskan keskellä. Harmia tuo kunnollisten parien saatavuus. Valtaosa valmistajista käyttää vuodasta kaikki pienimmätkin palaset ja suurin osa tarjolla olevista pareista on usean pienen palasen sekavia mosaiikkeja. Suuri määrä saumoja näyttää rumalta missä tahansa jalkineissa, mutta erityisesti krokotiilipareissa ne pilaavat materiaalin kauniin pinnan.

Useamman vuoden eBay-hakujen perusteella vähäeleisiä krokotiilijalkineita ei ole kovin usein tarjolla, ainakaan järkihintaan. Hakusessani on ollut keskiruskea oxford-pari mahdollisimman hillityssä muodossa, jonka mallin alun perin äkkäsin L. Fellows’n vanhoista 20- ja 30-lukujen kuvituksista. Tällöin krokojalkineet näyttivät olleen melkoisen suosittuja erityisesti kesäaikana miltei ajankohdasta tai tilanteesta riippumatta. Esimerkkipariksi haaviini päätyi lopulta Church’sin malli Consul keskiruskeasta krokosta lestissä 100. Kyseinen lesti ei enää ole tehtaan käytössä, joten parilla on ikää arviolta kymmenen vuotta. Kulumaa päällisestä löytyy hyvin vähän, mutta kaunista patinaa sitäkin enemmän.