Poolo loi tarpeen muutokselle. R. G. ja Veena Goelin teoksessa “Encyclopaedia of Sports and Games” (1988) tämän hienoston suosiman ratsulajin syntypaikaksi mainitaan Persia, synnyinajaksi taas 500 – 2000 eaa. Poolo syntyi ratsuväen koulutustarpeisiin, siirtyi aikakauden eliitin harrasteeksi ja Persian valtakunnan kansallislajiksi, joka oli sallittu myös naisille. Ajan myötä laji levisi Lähi-Itään sekä Aasiaan, saavuttaen Intian viimeistään 1200-luvulla. Kolonialismin myötä lajin löysivät brittisotilaat, jotka loivat poolosta oman versionsa 1860-luvulla. Korea laji vaati heidän silmissään asianmukaisen vaatetuksen, ja pelaajien ylle päätyi kauluspaita. Paidan kaulukset päätyivät turhan helposti joko läpättämään vauhdissa tai hankaamaan kaulaa, joten kauluksia pehmennettiin ja niiden kärjet kiinnitettiin miehustaan napein. Nappikauluspaita (eng. button-down shirt) oli syntynyt.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Alun perin paitaa kutsuttiin poolopaidaksi lajin mukaisesti. Ne valmistettiin useimmiten paksusta ja kestävästä oxford-puuvillasta, joka sieti kulutusta kauan. Paidat kiinnittivät muuan John Brooksin huomion hänen vieraillessaan Englannissa. Tämä amerikkalainen liikemies omisti Atlantin toisella puolen maineikkaan Brooks Brothers -vaatetehtaan, siispä paita herätti liikevaiston. Brooks toi mukanaan muutaman paidan Amerikkaan, leikkasi niistä oman mallinsa ja toi vuonna 1896 markkinoille ensimmäinen nappikauluspaidan, joka ei ollut urheiluvaate. Niin kuin esikuvissa, paidan kauluksessa oli napit ja sen materiaali oli oxfordia. Brooks kuitenkin leikkasi kaulukseen vahvemman muodon, joka pehmeän kauluksen sekä nappien avulla kaartui kauniisti. Tätä kaartuvuutta kutsutaan termillä collar roll ja se toden teolla erottaa valmistajat rahastajista. Kurja leikkaus ei yksinkertaisesti rullaa. Nappikauluspaidalla on myös oma lyhenteensä, OCBD (oxford cloth button-down).

Ajan myötä urheilupaita vakiintui erottamattomaksi osaksi amerikkalaista tyyliä, ja se hyväksyttiin myös osaksi bisnespukeutumista. Toisin kuin Atlantin toisella puolella, Euroopassa nappikauluspaita ei ole koskaan kuulunut osaksi edustavia juhlia tai tilaisuuksia. Vahvimmat tukijansa Brooks Brothers sai aikansa tyyli-ikoneista, kuten Gianni Agnellista, Clarck Gablesta, Dean Achesonista, jotka kaikki mieltyivät ennen kaikkea kauluksen muotoon. Mallilla on aina ollut vahva kannatus myös Ivy League -yliopistoissa, joista valmistuneet isokenkäiset eivät ole hylänneet rullaavaa lempilastaan. Tänä päivänä nappikauluspaita on levinnyt ympäri maailman ennen kaikkea vapaa-ajan mallina, josta jokaisella vaatevalmistajalla on oma versionsa. Brooks Brothersin malli on alkuperäinen, mutta harmillisesti se ei ole enää puoleen vuosisataan ollut entisensä. Armoitettu tyylijournalisti George Frazier suri BB:n muuttunutta kaulusta jo 70-luvulla, ja tänä päivänä sen muotoilu on yhä kehnompi. Lyhyt, liimalla tuettu ja jäykähkö kaulus ei vain kaarru. Nappikauluspaita on yhä rennoin kaulusmalli, joka rullaa tiensä helposti käyttäjän sydämeen, mutta vain vapaa-ajalla. Edustamisessa siisti, suora kaulus on yhä olennainen.

Kuva: © nappikauluspaitojen mestari Mercer&Sons