Madras on hyvin ohut monivärinen puuvillakangas, jota käytetään kesäajan vaatteissa. Kankaan värjäykseen käytetään useimmiten lähemmäs kymmentä eri väriä, jotka yhdessä madrasin yleisimmän kuvioaiheen, ruudukon, kanssa muodostavat villin lopputuloksen. Tämän musliinikankaan kudos on avoin ja paino kevyt, jotta tuuli kulkisi kevyesti lävitse. Madras voidaan myös valmistaa seersucker-kudonnalla, jolloin lopputuloksessa yhdistyvät madrasin värikkyys ja seersuckerin ryppyinen pinta. Kankaan molemmat puolet ovat identtiset. Madras on saanut nimensä Intian koillisrannikolla sijaitsevan Madrasin kaupungin (nyk. Chennai) mukaan, josta kangas on peräisin. Kaupungilla on vuosituhantiset perinteet kudonnassa sekä kangaskaupassa. Kangashistorioitsijat kertovat ensimmäisen madras-kankaan saaneen värinsä paikallisten puiden kaarnoista sekä kasveista. 1100-luvulta lähtien kauppiaat Afrikasta ja Lähi-idästä pitivät Madrasin kankaita arvossa, ja karavaanit toivat kaupunkiin vaurautta kankaita vastaan.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Intian kolonisaatioaikana brittiläiset valloittajat totesivat Madrasin kankaat tasokkaiksi. Imperiumin kuuman ilmaston alusmaissa oli tarvetta kevyille kankaille, joten madras aloitti todellisen maailmanvalloituksensa 1600-luvulla. Ennen valkoisten valtaajien saapumista madras oli yksivärinen kangas, jonka päälle painettiin tai kirjailtiin koristeellisia kuvioita. Brittien vaatteissa yleinen ruudukkokuvio vetosi intialaisiin, jotka ryhtyivät kutomaan madrasta myös ruudukkojen kera. Tämä kuosi on osoittautunut suosituimmaksi näihin päiviin asti. Ajalla ennen teollisia väriaineita madras värjättiin maaperästä, puista ja kasveista saatavilla väreillä. Nämä haalistuivat auringon paahteessa ja vaihtoivat väriä pesujen myötä, joten madras oli alati elossa käyttäjiensä yllä.

Suurimman länsimaisen suosionsa aikaa madras eli 1950-luvun lopusta 60-luvun puoliväliin asti. Tänä aikana kangas oli erityisen suosittua kevät- ja kesäajan vaatteissa Amerikassa, useimmat pukeutujat kokivat haalistuvan ja muuttuvan kasvivärin osana kankaan olemusta. Tänne sen toivat 30-luvulla ennen kaikkea turistit, jotka vierailivat Bermudalla ja Länsi-Intian saarilla, jonne madras oli siirtynyt brittien herruuden aikana. Aikakaudella Amerikan ulkopuolelle matkaaminen ei ollut yleistä, joten madras erotti käyttäjänsä riittävän varakkaiksi. Joukkoon mahtui myös koko joukko Ivy League -yliopistoissa pänttääviä nuoria, jotka toivat matkoiltaan madrasin kampusalueille ja osaksi tyylisuuntaansa. Synteettiset väriaineet ja muutokset Intian taloudessa tuhosivat aiemmin kukoistuneen madras-kaupan 60-luvulla. Käsin kudottu, kasveilla värjätty ja Intiasta laivattu kangas ei enää vedonnut.

Tänä päivänä madras on hyvin suosittu kangas uniikin ulkomuotonsa, värikkyytensä sekä keveytensä ansiosta. Valtaosa vaatettajista tarjoaa oman tulkintansa madrasista, jolle verrokkia on vaikea löytää. Käyttökohteet ovat hyvin laajat: kauluspaidat, taskuliinat, solmiot, housut, irtotakit ja näin edelleen. Osa madras-kankaista on kudottu jossakin aivan muualla kuin Intian maaperällä, joten ehtaa tavaraa tavoitteleva joutuu näkemään hieman vaivaa. Myös kasvivärjätyt kappaleet, joiden värit elävät omaa elämäänsä, ovat kiven alla. Koska madras on aina enemmän tai vähemmän levoton, siitä valmistetut vaatteet tarvitsevat kaverikseen jotakin hillittyä. Muutoin pukeutuja näyttää karkkikääreeltä. Tummemmat värisävyt ovat hyödyllisempi valinta, jotta käyttäjän nisät pysyvät piilossa ohuen kankaan alla. Kevään ja kesän kankaiden joukossa valtaa käyttävät pellava, seersucker, trooppiset villakankaat – sekä riemunkirjava madras.

Kuva: © Fitzgerald’s Clothiers