Lakimiehen pukeutuminen
11March 9, 2009 by Ville Raivio
Oikeuteen ei yleensä mennä kevyin perustein. Siispä miehen, joka työkseen hoitaa esimerkiksi avioeroja, huoltajuuskiistoja taikka puolustusoikeudenkäyntejä, tulee pukeutua näiden vakavien aiheiden mukaisesti. Hänen tulee olla uskottava hahmo, joka täyttää työnsä asettamat vaatimukset. Sosiaalista rooliaan voi, ja kannattaa, myös hyödyntää viimeiseen asti: aivan samoin kuin vaikkapa lääkäreiltä, upseereilta tai professoreilta, myös oikeusoppineilta odotetaan tietynlaista puhetyyliä, käytöstä, vuorovaikutusta sekä ulkoasua työpaikallaan. Lakimies tai asianajaja, joka täyttää kaikki roolinsa odotukset, mutta käyttää liian suuria pukuja, räikeitä solmioita ja ryvettyneitä jalkineita, on mielikuvissa vähemmän uskottava kuin tyylinsä hallitseva hahmo. Merkitystä ei ole sillä, kuinka tiedostettu tämä mielikuva on, vaan sillä, miten se käytännössä vaikuttaa. Alitajunta kulkee aina mukana. Tuntematon kuulija on valmiimpi kuuntelemaan siistissä asussa olevaa lakimiestä.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa
Vaikka suomalaiset miehet vaatettavat itsensä kehnosti, kokemusteni perusteella lakialan miehet osaavat panostaa. Valitettavasti liian usein sorrutaan ostamaan kallista, jonka kuvitellaan näyttävän paremmalta, sen sijaan että ostettaisiin istuvaa ja hallittua. Tämä mielessäni laadin pienen listan suosituksista lakimiehille ja asianajajille. Samat suositukset pätevät aivan hyvin myös tuomareille, joilla ei ole seremoniallista asua työnantajan puolelta.
Puvut
Mahdollisimman tummia sävyjä. Musta puku on mielikuvitukseton ja Keski-Euroopassa hautajaisasu, mutta Suomessa ajanee asiansa. Konservatiivisen klassinen valinta on flanellivillainen puku, mutta myös hyvin hillitysti kuvioidut villakankaat, kuten windowpane, liituraita, neularaita, ruudukko, kalanruoto ja vastaavat, ovat uskottavia. Mitä paksumpi tai värikkäämpi kuvio on, sitä rennompi puku myös on. Siispä hillityt ja tylsät kankaat ovat parhaita. Kolmiosaiset puvut tuovat tuulahduksen vanhoja hyviä aikoja, erityisesti jos viihtyy ilman pikkutakkia, mutta haluaa silti säilyttää pukeutuneen olemuksen. Koska toimenkuva ei vaadi jatkuvaa heilumista, ohuet kankaat ovat paras valinta, jos haluaa välttää sisälämmityksen tuomaa hikoilua. Koska palkka on tuntuva ja käyttöä myös tulee, tilauspuku on objektiivisesti laadukkain valinta. Mittatilaus tarjoaa myös siistit tulokset. Taskuliina on aina taskussa, kun yllä on pikkutakki.
Kauluspaidat
Mahdollisimman hillittyjä kuvioita. Puhtaanvalkoinen tai -sininen ranskalaisilla kalvosimilla oleva paita on virallisin vaihtoehto. Kalvosinnappeihin kannattaa sijoittaa, sillä niiden avulla pystyy kertomaan toisille itsestään – esimerkiksi golffarinappi ranteeseen, jos laji miellyttää. Jos viihtyy paitasillaan, on suositeltavaa valita kolmiosainen puku, jonka liivi takaa pukeutuneen olemuksen. Jos pikkutakki säilyy yllä tilanteessa kuin tilanteessa, paidan istuvuuteen ei tarvitse suhtautua pikkutarkasti. Mittatilauspaitoihin ei ole järkevää satsata huimia summia, jos ne eivät näy kenellekään. Paidankaulusten tulee olla miellyttävät myös solmio kaulassa, vaikka nuppiaan kääntelisi miten. Materiaalien tulee olla miellyttäviä ja käyttöä kestäviä. Pinkki paita on epämääräinen valinta.
Solmiot
Vähemmän on aina enemmän. Koska pikkutakin kaulusten, paidankaulusten ja solmion tehtävä on kuljettaa katsojan silmät kohti miehen kasvoja, solmiokuviot kannattaa pitää hillittyinä. Mikään ei häiritse vierustoveria niin kuin Disney-aiheinen räikeän värikäs solmio. Klassisimmat kuosit ovat pallokuvio sekä rykmenttiraita. Myös yksiväriset solmiot, joissa on kuvioitu kudos, ovat erinomaisia valintoja. Jos kauluspaidassa on reilusti kuviota, kannattaa solmioksi valita mahdollisimman hillitty – ja sama toisin päin. Mitä ohuempaa silkkiä solmio on, sitä hallitumpia solmuja siihen saa.
Jalkineet
Koska puku on niin usein yllä, jalkineiksi siisteimmät ovat oxford tai derby, jotka ovat virallisimmat. Full brogue, semi-brogue ja monkstrap ovat vähemmän juhlallisia tyyppejä. Popoihinsa tulee ehdottomasti panostaa, sillä käyttöä taatusti tulee vuosien aikana. Musta on väreistä varmin, mutta myös erittäin tumma ruskea tai punainen ovat hyviä, sillä ne näyttävät sisävalaistuksessa miltei mustilta.
Päällystakit
Joko villakangasta, puuvillaa tai sekoitetta, mutta mieluiten polvipituisena ja tummana. Trenssitakki ja raglan-hihalla valmistettu päällystakki ovat melkoisen rentoja valintoja, joille on parempiakin vaihtoehtoja. Formaalein valinta on chesterfield-malli samettikauluksin, kakkosena crombie coat. Takkeihinsa kannattaa myös satsata, sillä ne kestävät oikein säilytettyinä vuosikymmeniä.
Category Ammatin mukainen pukeutuminen | Tags:
Minä toivoin joskus lakimiehen urasta. En pidä kyllä mistään vaivaisessa yliopistossa käytyä OT-tutkinnosta. Taiteilijan ura kyllä vaikuttaa eniten tulevaisuuden urastani. Olen kiinnostunut rikoslaista. Voisinkohan jotenkin olla rikoslakineuvojaksi? Näissä
yliopistossa käytävissä opinnoissa näyttää olevan tyhmät puvut. Näitä pukuja en kannata.
Historiallisesti, ainakin englantilaisessa kulttuurissa, vaaleanpunainen oli poikien väri – ja vaaleansininen tyttöjen. Muutos päinvastaiseen ei ole mahdottoman vanha… Punaiset sävyt koettiin “vahvemmiksi” ja miehisemmiksi.
Tuli etsittyä etikettiä, miten oikeuteen asianomistajana voisi pukeutua, mutta tämä oli hyvä.
Muutamia asioita, joihin kiinnitin huomiota. Liinan odottaminen kaikilta kaikessa pukeutumisessa on yliampuvaa, pikkutakissa on tasku sitä varten, jonka tyyliin se sopii. Välimeren pukeutuminen on aina virallista, englantilainen on sosiaalista. Farkut ja pikkutakki sopii toimistolle, mutta se ei ole “smart”, ketä sillä tavalla edustetaan? Lakimies edustaa oikeussalissa asiakastaan. Englannissa sana “smart” kuvaa hyvin hyvää pukeutumista, se huomioi tilanteenkin ja ajatus sopii skandinaaviseenkin edustamiseen.
Lazaruksella on kumma käsitys vaaleanpunaisesta ja avauksessakin on turhaa asennetta sitä kohtaan. Muualla Euroopassa se on yleinen miesten väri ja sopii oikein hyvin tyylikkääseen pukeutumiseen. Haalean vaaleanpunainen kauluspaita tai valkoinen vaaleanpunaisilla raidoilla sopii siinä missä vaaleansininen. Jos se osoittaa jotain, niin Suomessa ehkä ennakkoluulottomuutta, tyyliään miettivällä Thomas Pinkin miestenvaate mallisto on ihan tutustumisen arvoinen. Jos sopimatonta väriä ajattelee, ehkä puolustus asianajajalla violetti voi olla väärä, jos ei ole tarkoitus osoittaa katumusta ja syntien tunnustamista (violetin liturginen merkitys).
Käytännön lakimiestehtävissä olen havainnut että asuvalinta ja asiantuntemus eivät vaina korreloi ainakaan naispuolisten lakimiesten kohdalla. Vaikka geelikynnet olisivat upeat, ne eivät aina vahvista asiantuntemusta. Myös joissakin yhteyksissä pinkin värin miehen pukeutumisessa on saatettu väittää korreloivan sukupuolisen suuntautumisen kanssa. Asiantuntevalta vaikuttava esitys Keikarilta!
Hinta ei ole tae laadusta, eikä keikaroiva asu. Luotan ihmiseen joka pukeutuu itsensä oloisesti. En luota ihmiseen joka kiinnittää liikaa huomiota ulkoisiin seikkoihin.
Nykyään pukukoodi on farkut ja pikkutakki…
Hyvä tuntematon,
tuumaukset ovat vain omia suosituksiani, ja minut tunnetaan muutenkin konservatiivis-anglofiilisenä änkyränä.
Rintataskun ainoa funktio on taskuliinan säilyttäminen – oli se pikkutakissa tai päällystakissa. Italiassa menettely on arkipäivää, Suomessa kieltämättä harvinainen. Jos tällä ongelmakohdalla ei halua päätään vaivata, tulee hankkia päällystakki josta rintataskua ei löydy.
Parahin Walkemisti,
ruskeat brogue-jalkineet ovat vahva osa rennompaa pukeutumista. Ne ovat maaseutumaiset vain, jos rakenne on tanakka taikka pohja paksu.
Brogue-koristellut mustat jalkineet sen sijaan ovat vahva osa formaalia pukeutumista. Rennommat kuin koristelemattomat, mutta hyvin formaalit silti.
Näin asianajajana ja suuren toimiston partnerina voin puolestani todeta, että ihan noin tiukasti ammattikuntamme pukeutumiseen ei tarvitse suhtautua – mutta suunta on kyllä täysin oikea. Paksumpi pukukangas on muuten ihan hyvä ainakin talvisin – ei se mitään hikoilua aiheuta istumatyössä, ja tällainen kangas pysyy usein paremmin siistinä (ilman ryppyjä). Viimeinen lause on varsin vanha “viisaus”, jota ei kuitenkaan esim. Lontoossa noudateta eikä välttämättä edes tunneta. Vaaleanpunainen paita tai solmio ovat mielestäni ihan ok (ei kuitenkaan yhdessä). Taskuliina päällystakin rintataskussa alkaa jo olla liikaa. Mitä tuomareihin tulee, tällaiset pukeutumissuositukset ovat todellisuudelle täysin vieraat – kun itse auskultoin, tuomarit käyttivät työpäivällä farkkuja ellei ollut istuntoa. Istuntopäivinäkin pukeutuminen oli vähän miten sattui, vaikka solmio olikin useimmiten kaulassa.
Alan opiskelijana olen samaa mieltä. Moni asianajaja osaa pukeutua roolinsa mukaisesti, mutta joukosta löytyy myös varsinaisia clowneja.
Kun asioit asianajotoimistossa jonka tuntiveloitus on 500 euroa, haluat vastinetta rahoillesi. Osa tätä on myös mielikuva joka palvelusta tulee. Olin kesätöissä Helsinkiläisessä liikejuridiikkaan erikoistuneessa asianajotoimistossa. Yksi pääosakkaista sanoi, että toimiston asiakastilojen tulee näyttää viidentähden hotellilta. Kumma kyllä, pukeutumista ei koordinoitu mitenkään (kyseinen asianajaja oli aina pukeutunut asiallisesti tummaan pukuun). Itse pidin töissä aina tummaa pukua, mutta saattoipa yltäni löytää joskus jopa tuon pinkin kauluspaidan (kun olivat muotia pari vuotta sitten :D ).
Yliopistolla jotkut professorit ovat jopa luennoillaan maininneet asianajajan ulkoisesta olemuksesta; jotkut professorit sopisivat pukeutumisensa puolesta paremmin tietokoneohjelmia koodaamaan.
Käsittääkseni brogue-tyyppiset jalkineet edustavat tyypillistä country casual -tyyliä, eivätkä siten sovi formaaliin pukeutumiseen.
Näin Oik.Yo:n ominaisuudessa voin todeta, että teksti on tiukkaa asiaa alusta loppuun.
Varsinkin viimeinen lause.