Klassiset solmiokuviot
6September 11, 2009 by Ville Raivio
On parempi välttää sellaista solmiota, jonka kuvio ei selviä katsojan silmälle parissa sekunnissa. Tämä sulkee pois kaikki Disney-, sarjakuva- ja yrityslogokuvioidut mikättimet, joita näkyy usein killuvan esteettisesti sokeiden kauloilla. Yksinkertainen syy kieltoon on se, että herkkä silmä väsyy nopeasti rasittaviin kuvioihin ja ärsytys ei ole sellainen adjektiivi, jonka haluaa itseensä liitettävän. Klassisimmat solmiokuviot ovat rykmenttiraita (regiment stripe) ja pallokuvio (polka dot). Myös yksiväriset solmiot, joiden kuviointi löytyy ainoastaan kudonnasta, ovat erinomainen valinta. Esimerkiksi ikityylikäs Björn “Nalle” Wahlroos suosii solmioissaan erityisesti pallokuvioita, jotka hän parittaa yhteen erivärisen pallokuvioisen taskuliinan kanssa.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa
Jokaisen miehen vaatekomerosta tulee löytyä vähintään musta, harmaa ja sininen solmio. Musta on ainoa väri, joka sopii hautajaisiin. Tilaisuus vaatii osallistujaa ilmaisemaan surunsa myös vaatteillaan. Harmaa solmio taas puetaan kaikkein hienoimpiin tilaisuuksiin, joissa smokki tai frakki ei tule kysymykseen. Se on ollut tässä käytössä koko 1900-luvun ja säilynyt tähän päivään asti. Sininen taas on yleisyydessään niin mainio väri, että se sopii yhteen todella monen yhdistelmän kanssa. Solmion solmun koko puolestaan määräytyy miehen kasvojen leveyden, takin käänteiden leveyden ja paidan kaulusten leveyden mukaan. Suurikokoisella miehellä nämä kaikki ovat kookkaat, pienemmällä kulkijalla pienemmät.
Esimerkkikuvista nostan esiin alinna olevan Profuomon sky blue -lippulaivamalliston harmaan solmion. Käsityön jälki näkyy selkäpuolen epäsäännöllisissä ompeleissa, joista vain onnellinen omistaja on tietoinen. Juuri tällaisista yksityiskohdista maksaa mielellään hidun lisää.
Category Solmiot | Tags:
tämä onkin usein ‘suvaitsevaisten’ ihmisten dilemma: pitää olla ‘suvaitsevainen’ juuri samalla tavalla kuin he.
Olen pitkälti samaa mieltä Hypnon kanssa; mielestäni Keikarin kaltaiselle blogille on ollut jo kauan aikaa aitoa kysyntää (mm. vuosi aktiivista kirjoittamista, runsaasti yli sata artikkelia ja runsaslukuinen lukijakunta)) eivätkä kaikki lukijat ole läheskään niin “dogmiuskovaisia” kuin ehkä Foorumia lukemalla joskus saattaa näyttää.
Näen tällaisten asiaspesifisten blogien rikkauden juuri niiden kyvyssä aktivoida ihmisiä ja synnyttää keskinäistä luottamusta ja asiantuntemusta. On naiivia väittää, että täällä vain sokeasti palvotaan etikettisääntöjä – kysymys on pikemminkin eleganssin ilosanoman avoimesta levittämisestä.
Blogistanissa on paikkansa niin vapauttajille kuin patologisille konsuille. ;-)
Hypno, olen kanssasi samaa mieltä.
Mitä etikettisääntöjen noudattamiseen tulee, mielestäni kaikissa formaaleissa tilaisuuksissa niiden (tietoinen) noudattamatta jättäminen on rinnastettavissa tilaisuuden järjestäjän vähättelemiseen.
Idhren, mainitset blogissasi että ihmisten pitäisi olla vapaita pukeutumaan miten haluaa, mutta yllättäen Keikari-blogin edustama tyylisuunta onkin paha asia? Eikö tätä asiaa voi verrata sananvapauteen, sillä sanahan on vapaa niin kauan kun se ei loukkaa tai syrji ketään. Eikö vapaan pukeutumisen aktivistina Sinun pitäisi olla iloinen Keikari.com blogin sanomasta, vai onko vapaa maailmasi täydellinen vasta silloin, kun pikkutakin yhdistää verkkahousujen kanssa? Anarkismi ja vapaus eivät mielestäni kävele käsi-kädessä. Suvaitsevaisuuskin vaatii toimiakseen toleranssinsa. Antaa kaikkien kukkien kukkia jne. Hauskaa alkusyksyä.
“Tunne vihollisesi”, kuuluu sanonta.
Vastaisuudessa voinetkin siis lukea jotain toista blogia, jossa dogmit eivät ole läsnä.
Heh, jos kantani pukeutumiseen ja sen vapauteen ja etikettisääntöjen (itse asiassa minkä tahansa pukeutumiseen liittyvien sääntöjen) vastenmielisyyteen olisi uskonto, olisit selkeästi uskontoni antikristus ;D Saavutushan hei sekin!