Olin 17-vuotias, kun Tikkurilan kirjaston vaatehyllyllä käsiini osui miesten klassista tyyliä käsittelevä teos. Täydellisen herrasmiehen suomenkielinen nimike on huono ja vaarallinen käännös alkuperäisestä nimestä Der Gentleman. Handbuch der klassischen Herrenmode (1999). Se on huono, sillä täydellisestä Roetzel ei kirjoita mitään, ja se on vaarallinen, sillä nuoressa ja herkässä iässä oleva kloppi voi ottaa kehotuksen todesta. Silti kirja oli täydellinen löytö pojuselle, joka haki omaa ilmettään, eikä ollut tyytyväinen tylsiin farkkuihin ja “hauskoihin” printtipaitoihin. Jokin niistä aina uupui ja tällaiset vaatteet eivät myöskään tuntuneet merkityksellisiltä. Jälkikäteen tämän ymmärtää: vaikka teepaidat ja farkut ovat isiemme vaatteita, ne ovat lyhyt pilkahdus länsimaisen miesten pukeutumiskultuurin näytöksessä. Hieman yli puoli vuosisataa sitten valtaosa vaatteista kaavoitettiin, leikattiin, ommeltiin ja sovitettiin ihmiskehon mukaisiksi. Tänä päivänä olemme korvanneet tämän fantsuilla printeillä, joiden sanat tunnutaan arpovan jollakin pöppögeneraattorilla, sekä mahdollisimman erottuvilla logoilla, jotka kirkuvat kaikille suurta vaurautta, makua ja erinomaisuuttamme. Näin suurin osa vaatteen hinnasta on ilmaa, markkinointia, pienempää tuotantoerää, suurempaa logoa tai “brändiä” – siis kaikkea muuta kuin itse vaatetta.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Tuosta yhdestä kirjasta alkoi matkani klassisen miesten tyylin maailmaan. Sen myötä etsin hyödyllisimmät kirjat käsiini, selasin sivustoja ja foorumien arkistoja, yritin parhaan taitoni mukaan erottaa jyvät ja puolueelliset puheet akanoista sekä helmistä. Uuden tiedon myötä tuskani lisääntyi, sillä huomasin Suomen tuhonneen tasokkaan ja Euroopanlaajuisesti arvostetun vaateteollisuutensa. Samoin on murskattu suuri suomalainen kenkäteollisuus, joka työllisti tuhansia ja kengitti koko maan. Lisäksi poissa ovat tilauspaitojen mestarit ja valtava määrä pukeutumisen elävää kulttuuria. Kadon syy on kaiketi Idän-kaupassa, sillä tehtailijat huomasivat Neuvostoliiton ostavan miltei millaista kuraa tahansa, ja he ajattelivat vatsojaan taputellen voittoja, voittoja, yhä suurempia voittoja, jonka seurauksena laadulla ei ollut väliä. Suomen elintaso nousi ja samalla nousivat palkat, joiden myötä vaatteiden valmistus kävi kalliiksi. Samaan aikaan maassamme huomattiin, kuinka Aasiasta sai ihan ookoo-laatua paljon halvemmalla, ja näitä tuotoksia ryhdyttiin laivaamaan Suomeen asti. Kansa halusi vapautua kalliiden ja vaikeutettujen vaatteiden puristuksesta, joten farkut ja teepaidat päihittivät muun. Silti Ruotsissa on selvinnyt tähän päivään asti käsityön mestareita enemmän kuin meillä, joten joitakin ankeuttamisen kansallisia erikoisuuksia Suomessa on. Olivat ne mitä tahansa, meillä ei haluta maksaa vaatteista, sillä kaikki muu on jo kyllin kallista, ja rumat ne vaatteilla koreilevat, ‘tana.

Olen nyt 27-vuotias ja Klassikko ilmestyy tammikuussa. Se on vuosikymmenen tyyliharrastuksen ja -urakan tuotos, johon olen ihan tyytyväinen. Opuksella on useita tavoitteita. Yksi on tallentaa suomen kielelle vaate-, kangas- ja pukeutumistietoa, joka on enimmäkseen kadonnut maasta. Seuraava on opettaa lukijaa tunnistamaan laadukkaiden vaatteiden ominaisuuksia, jotta hän saisi rahalleen enemmän vastinetta ja hankinnoilleen pidemmän käyttöiän. Kolmantena vaatteisiin kiintyminen voi tuntua pinnalliselta moskalta, mutta sen vastakohtana on kohdella tavaroita kertakäyttötuhnuina, jotka voi heittää pois lyhyen käytön jälkeen. Tätä touhua ei planeettamme kestä. Jos Keikarin ja Klassikon myötä lukija haluaa laatua myös muilta tavaroiltaan, yhä parempi. Paluu tilaushyödykkeisiin, jotka valmistetaan asiakkaan oman näkemyksen mukaan, on parempi kaikin keinoin. Neljäntenä teos on yritys elvyttää suomalaista miesten pukeutumiskulttuuria, joka on ollut alennuksen tilassa jo kyllin kauan. Viidentenä kirjan on tarkoitus olla kaunis esine, joka on myös loputtoman hyödyllinen kelle tahansa, joka siihen tarttuu. Toivon mukaan se on klassikko yhä puolen vuosisadan kuluttua. Jos näin käy, voin todella sanoa – se on täytetty.