G. Bruce Boyer, 70, kaikkien eleganssinjanoisten sankari, on tämänkertaisen keskustelutuokion uhri. Esquiressa, Town&Countryssä sekä GQ:n puolella vaikuttanut tyylijournalisti oli mailissaan harvinaisen vaatimaton, eikä oppineille niin kovin yleisestä ylimielisyydestä ollut läsnä edes rippeitä. Lisäksi kävi selväksi, kuinka tietyt tyylisivustot ovat todellisesti maailmanlaajuisia ja osaltaan määrittämässä sopivaa pukeutumista. Lukemieni aiempien haastatteluiden perusteella Boyer on kuin onkin kuin sartoriaalinen Sokrates, joka ei väitä tietävänsä kaikkea, vaan tuntee ainoastaan tietonsa rajat. Tällä kerralla haastateltava oli ihastuttavan perusteellinen.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Boyer kirjoittaa yhä miesten pukeutumisesta sekä tyylistä eri julkaisuihin. The Rake on näistä yksi, jonka hän kokee parhaaksi miesten tyylilehdeksi tällä pallolla. Marraskuussa ilmestyy hänen uusin kirjansa Gary Cooper: An Enduring Style, joka erittelee ja analysoi tämän tyyli-ikonin pukeutumista yli sadan kuvan kera, joista suurin osa on aiemmin julkaisemattomia perhekuvia suoraan Cooperin perikunnan albumeista. “Kiinnostuksestani vaatteisiin annan arvon äidilleni. Hän salli minun valita vapaasti vaatteeni jo lapseniässä ja antoi minun myös kokeilla eri tyylejä. Tällä tavoin olen oppinut tuntemaan vaatteet, kokeilemalla erilaisia ja selvittämällä mitkä sopivat minulle parhaiten. Äitini ansiosta koin vaatteet tutuiksi ja mukaviksi, enkä koskaan pelännyt kokeiluja. Sanoisin olleeni tietoinen vaatteiden tärkeydestä – niiden vaikutuksesta toisiin – tultuani 10- tai 12-vuotiaaksi. Kuten moni amerikkalainen, minä kävin elokuvissa säännöllisesti ja lumouduin tyylikkäistä näyttelijöistä – Fred Astaire, Cary Grant, Gary Cooper, Clark Gable näiden joukossa – ja siitä kuinka vaivattomasti he pukeutuivat. Yritin matkia heitä niin kuin parhaiten osasin. Opettelin tapoja, joilla he solmivat solmionsa ja minkälaisia jalkineita he käyttivät sekä heidän housujensa leikkauksia, paidankaulusten malleja ja näin edelleen.”

“Olin kiinnostunut kaikenlaisista vaatteita, Zoot-puvuista moottoripyöräilyvarusteisiin, ja tämä sai minut ymmärtämään kuinka kaikki vaatteet ovat jonkinlaisia kostyymejä, univormuja joita tietynlaiset ihmisryhmät käyttävät, ja kuinka me pukeudumme ollaksemme osa jotakin ryhmää yhteiskunnassa. Ollessani noin 14-vuotias kiinnostuin klassisten amerikkalaisvaatteiden Ivy League -tyylistä, koska halusin kuulua yliopisto-opiskelijoihin. Sitten täytettyäni kahdeksantoista minä kiinnostuin brittiläisestä tyylistä, luullakseni sen vuoksi kun niin moni ihailemani filmitähti oli britti – Sean Connery, Rex Harrison, Terry Thomas, Ian Carmichael, tällaiset miehet – sekä muutama italialainen tähti. Marcello Mastroianni piti mielestäni vaatteita kauniisti. Eurooppalaiset elokuvat tekivät suuren vaikutuksen USA:ssa 50-luvulla.”

“Elokuvien lisäksi oli kaksi amerikkalaista tyylilehteä, jotka olivat erittäin hyviä tällöin: Esquire sekä GQ. Luin jokaisen numeron joka kuukausi, opiskelin niitä ja opin suuresti. Tänä päivänä opin paljon bloggaajilta, joista monen huomaan olevan nuoria, hyvin älykkäitä ja tyylikkäitä. Seuraan vakituisesti seuraavia: Ivy Style, Simply Refined, Maxminimus, Rugged Old Salt, The Trad, Dude, The Sartorialist, The London Lounge, A Continuous Lean, Manligheter, Men of Habit, Permanent Style, Tweedland, The Daily Prep sekä Die, Workwear. Luen myös teoksia vaatteiden historiasta, sillä minua kiinnostaa vaatteiden kehittyminen. Sanoisin siis olevani kiinnostunut vaatteista sekä tyylikkäässä että akateemisessa mielessä. Vaatteiden ohella elämäni suuria rakkauksia ovat musiikki ja kirjallisuus. Olen jazz- ja blues-aficionado, erityisesti vuosien 1925-1965 väliseltä ajalta. Kirjojen puolesta luin aiemmin novelleja sekä runoutta, mutta nykyisin luen muistelmia ja biografioita. Minulla on ollut pitkällinen kiinnostus vuosien 1600-1700 aikaista englantilaista kirjallisuutta sekä 1900-luvun afroamerikkalaista kirjallisuutta kohtaan.”

Boyerin taidokkaan kirjoitustyylin juuret ovat syvällä. Hän opiskeli englanninkielisen kirjallisuuden maisteriksi ja toimi saman aineen professorina seitsemän vuoden ajan – ennen kuin suuntasi Town&Country -lehden toimitukseen ja journalismin maailmaan. Vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa 28 vuotta, lapsia ei ole hankittu ja koti on tukevasti Betlehemissä, Pennsylvaniassa. Armas vaimo toimi terveyslehti Preventionin tutkimustoimittajana 15 vuoden ajan ja oikolukee mielellään miehensä tekstejä. Boyer kuvailee häntä kauniiksi naiseksi, mutta ei yhtä kiinnostuneeksi tyylistä kuin itse on. Vaimon kiinnostuksen kohteet ovat enemmän Papillon-koirissa sekä ruoanlaitossa. Omaan tyyliään tämä arbiter elegantiarum kuvailee seuraavasti: osaksi amerikkalainen Ivy League, osaksi englantilainen Savile Row ja kenties pieni osa italialaista värienkäyttöä.

“Olen aina ollut hyvin konservatiivinen makuni suhteen, se on todennäköisesti ainoa pidättyväinen osa minussa. Suosin räätälöityjä vaatteita, jotka istuvat mukavasti, mutta muotoiltuna. En pidä tiukoista, liikkumista rajoittavista vaatteista, jotka ovat liiaksi tämän päivän tyyliä. Erityinen riippuvuus minulla on tweed-takkeihin: isoisäni osti minulle Harris Tweed -takin kun olin 14-vuotias ja olen rakastanut tweediä siitä asti. Pidän näitä farkkujen, khakien, flanellien, vakosamettien ja cavalry twill -housujen kanssa ja suosin myös nappikauluspaitoja. Tavaramerkkini ovat mokka-oxfordit, joita käytän kaikkien housujen kanssa. Olen hankkinut tilausvaatteita 18-vuotiaasta lähtien, mutta täydentänyt vaatekaappia myös valmisvaatteilla. Pidän englantilaisia jalkineita ja henkiräätälini ovat Cheo ja Logsdail New Yorkissa, Anderson&Sheppard sekä Steven Hitchcock Lontoossa ja Rubinacci Napolissa.”

“En ole koskaan ollut kiinnostunut muodista, vaan pikemminkin mausta, tyylistä ja laadusta. Tyyli on kaikkein arvoituksellisin ja kiinnostavin, sillä sitä on niin vaikea selittää ja silti sitä näkee kaikkialla. Sillä ei näytä olevan mitään tekemistä varallisuuden, älykkyyden tai minkään tietyn taidon kanssa. Mitään muotiin tulee, olen aina ollut samaa mieltä Oscar Wilden kanssa. Se on jotain niin karmivaa, että meidän täytyy vaihtaa se joka toinen kuukausi tai näin eteenpäin. Muoti perustuu yhteisölliseen liioitteluun, tyyli perustuu itsetuntemukseen. Kun ensi kerran jätin opettamisen luulin kaipaavani sitä suuresti, mutta jälkikäteen ajatellen en todennäköisesti ollut sopiva akateemiseen elämään. Olin uskoakseni hyvä opettaja, mutta en oppineista parhain. Työskentely lehdille, kuten Town&Countrylle, salli minun matkustaa paljon ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä, jotka olivat oman alansa asiantuntijoita, ja kokeilla ajatuksiani lehden sivuilla. Kirjojen kirjoittaminen antoi minulle tiettyä validiutta alalla ja lisäsi asemaani jonkinlaisena mielipiteenmuokkajana. Rakastan vaatealan jokaista haaraa, suunnitelijoita, jälleenmyyjiä, valmistajia, markkinointia ja mediaa, mutta erityisesti pidän ja kunnioitan todellisia käsityöläisiä. Räätäleitä, paidanvalmistajia, jalkinemestareita ja kankaiden kutojia. Käsityöläiset ovat taiteilijoita, he antavat työlleen sydämensä ja elämänsä, he ovat kiinnostuneempia täydellisyydestä kuin rikkauksista. He ovat aina kiinnostavimpia ihmisiä.”

“Minä taivuttelisin vasta vaatekaappiaan kokoavat aloittamaan hitaasti rakentamaan vaatekaappia, joka perustuu konservatiiviselle maulle ja hyvälle laadulle. Kolme laadukasta kenkäparia ovat parempia kuin kuusi halpaa, sillä hyvät kestävät kauemmin ja näyttävät paremmalta myös vanhempina, kun halvat näyttävät halvoilta jo uusina eivätkä kestä kauaa. Olen aina ollut sitä mieltä ettei minulla ole varaa ostaa halpoja vaatteita. Kaapissani on jalkineita, solmioita, paitoja sekä irtotakkeja, jotka kaikki ovat yli 20 vuotta vanhoja. Ne istuvat sekä tuntuvat mahtavilta, ja näyttävät vielä paremmilta kuin uusina. Aloita siis muutamalla klassikolla: hyvä laivastobleiseri ja harmaa kampalankapuku (jonka kankaan paino riippuu ilmastosta), pari hyvää vaaleansinistä paitaa, hyvä pari ruskeita oxfordeja, pari yksinkertaista tummansinistä silkkisolmiota. Tämän jälkeen parit irtohousut, tweed- tai kevytkankainen irtotakki, mukava kashmirneule. Pari solmiota lisää, louferit ja näin vaatekaappi rakentuu. Älä koskaan osta mitään, jota voi käyttää vain yhden asun kanssa. Solmio, jota voi pitää vain tietyn puvun tai takin kanssa on kallis solmio hinnasta riippumatta. Vastusta muotitrendejä. Vaikka tällä kaudella monet pitäisivät punaisia housuja, se ei tarkoita niiden välttämättä olevan hyvät sinulle. Opettele mikä parhaiten itsellesi istuu, mistä pidät ja missä viihdyt ja pitäydy siinä.”

Kuvat: © Rose Callahan