Bleiseri (eng. navy blazer) on irtotakkimalli, joka valmistetaan pelkistetystä villakankaasta useimmiten sinisenä. Takki erottuu metallisten tai emalisten nappiensa ansiosta, ja kampalankavilla sekä flanelli ovat yleisimmät bleiserin materiaalit. Laivastomallinen bleiseri on kaksirivinen, klubitakkia seuraava taas yksirivinen. Koska kangas on pelkistetty, bleiserin kiinnekohta on napeissa, joilla on perinteisesti osoitettu jäsenyys klubissa, yliopistossa tai järjestössä. Myös kaiverretut nimikirjaimet tai harrastuksesta kielivät kuviot – kuten golfaaja, lentävä fasaani tai onkivapa – ovat yleinen koristeaihe. Brittein saarilla upseerit suosivat oman aselajinsa tunnuksia. Jos ei satu kuulumaan mihinkään erityiseen järjestöön, ankkurikuvio on oletusvalinta. Napeissa taas messinki, emali, hopea ja kulta ovat yleisimmät materiaalit. Myös kookas kirjailtu lätkä rintataskussa on mahdollinen koriste, mutta selvästi yleisempi soutujärjestöjen käyttämien raidallisten takkien kanssa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

TLMBC:n iltamista muutama vuosi sitten

Bleiserin kantamuoto on syntynyt 1800-luvun alkupuolella, jolloin englantilainen The Lady Margaret Boat Club valitsi asukseen yksirivisen ja kirkkaanpunaisen flanellisen soututakin, jonka värisävy suorastaan hehkui (blaze). Ensimmäisen syntytarinan mukaan takki olisi perua tästä punaisesta luomuksesta, jonka erinomaisuus vakuutti myös muut urheiluseurat valitsemaan värikkään metallinappitakin asukseen. Nykymuotoonsa laivastobleiseri olisi päätynyt, kun eri seurat valitsivat eri värejä ja tummansininen taas sopi kaikkien ylle myös kaupungissa. Yksityisissä oppilaitoksissa ja yliopistoissa Atlantin molemmin puolin laivastobleiseri on ollut vahva osa pukukoodia jo hyvän aikaa.

Harvinaisempi valinta: vaalea bleiseritakki

Toisen tarinan mukaan takki on syntynyt HMS Blazer -aluksen miehistön käyttöön vuonna 1837, kaksi vuosikymmentä ennen kuin Iso-Britannian laivasto vaati yhtenäisiä asuja merimiehiltään. Kuningatar Viktorian vierailua varten laivan kapteeni teetti upseereille tummansiniset, kaksiriviset takit metallinapein ja kuninkaallinen vieras oli näkyyn niin tyytyväinen, että halusi takit käyttöön koko laivastossa. Näitä ennen käytössä oli toki kipparitakkeja, mutta ne olivat paksusta villasta luotuja ulkovaatteita ja miehistön yllä. Oli totuus miten oli, Harpercollinsin sanakirja kertoo blazer-sanan päätyneen sivuilleen vuonna 1880 kuvaamaan juuri Lady Margaretin soutuseuran takkia.

Tyylin herkällä asteikolla bleiseriä ei ole tarkoitettu edustavimpiin tilanteisiin. Malli on välimuoto irtotakin ja puvuntakin välissä: pelkistetyn kankaan vuoksi siistimpi kuin irtotakki, mutta koristeellisten nappien takia rennompi kuin puvuntakki. Minä sijoitan sen virallisimmaksi irtotakiksi, sillä ilman koristenappeja malli olisi pelkkä puvuntakki. Mallin kangas on useimmiten sininen, mutta siinä voi olla jokin hillitty kudonta, kuten hopsack, koripunos tai toimikas, kuviota taas ei löydy. Mallia näkee suomessa melko harvoin ja syykin on ilmeinen – takki on turhan hieno vapaa-ajalle ja turhan rento pukua vaativiin toimistoihin.

Amerikkalainen klubitakki paikkataskuilla, luonnollisella hartialinjalla sekä 3-1 -napituksella

Sen sijaan luovalle, mutta enemmän tai vähemmän edustavalle alalle, sekä Smart Casual -tilaisuuksiin se on erinomainen lisä. Myös hienot risteilyt tai juhlatilaisuudet merillä tai muutoin veden äärellä ovat takin ominta aluetta. Tummansinisen värinsä ansiosta mallin voi yhdistää miltei minkä tahansa suorien housujen kanssa. Takkia suosiakseen ei tarvitse jahtia, yksityistä yliopistotutkintoa tai brittiläisiä sukujuuria, jälleen kerran pelkkä itseluottamus ja oikean tilanteen valinta riittävät.

Kuvat: © The Lady Margaret Boat Club ja J. Press