Keikari.com

Vuonna 1829 perustettu belgialainen Delvaux on yksi vanhimmista yhä toimivista nahkatarpeiden valmistajista. Perheomistuksessa hiukan yli 180 vuotta toiminut yhtiö tarjoaa miesten ja naisten laukkuja, lompakoita, avainperiä sekä kaikkea muuta pientä ja nahkaista. Vuosittainen laukkutuotanto on vain 15 000 kappaletta, jotka numeroidaan ja luodaan käsityönä hyvin valikoiduista vuodista. Tämän  belgialaisen Hermès’n tunnetuin miesten malli on Newspaper bag, joka tarjoaa minimalistisen tilan kannettavalle PC:lle, dokumenteille sekä nahkaremmien lävitse pujotettavalle lehdelle. Mielentilasta riippuen laukun lehtiremmit tarjoavat omistajalle mahdollisuuden osoittaa olevansa vaikkapa Suomen kuvalehti-, MAD- tai Seiska-miehiä.

http://delvaux-eshop.com/en/home

Leikkaus (eng. cut) on kankaan ohella tärkein vaatteen ulkonäköön vaikuttava tekijä. Ennen teollista vaatevalmistusta räätälit ja ompelijat valmistivat vaatteita tilausten perusteella ja jokainen asiakas sai yksilöllisen kaavan mittojensa perusteella. Kymmenien tarkkojen mittojen sekä asiakkaan ruumiinrakenteen ja -oikkujen perusteella valmistaja  (tai erikoistunut leikkaaja) piirsi mitat paperille, leikkasi sen kaavaksi ja kirjasi ylös tarvittavat muutokset tilauksen perusteella. Esimerkiksi ohut pellavakangas ja paksu sametti ovat materiaaleina ääripäistä, joten kaavaan merkitään muutokset ennen kankaan leikkaamista. Samoin toimivat yhä kaikki asiansa osaavat räätälit. Silti sama asiakas voi saada kahdelta valmistajalta täysin erinäköisen vaatekappaleen, vaikka kangas ja mitat olisivat samat. Tässä kohdin leikkaus nousee selvimmin esille: jotkin valmistajat ovat valmiita luomaan täysin mitä asiakas pyytää, toiset taas pitäytyvät tiukasti leikkauksessaan ja näyttävät ovea, jos asiakas ei tätä hyväksy.

Kun mitat siirretään paperille, jäljennys on valmistajan tavaramerkki. Täysinä vastakohtina mainitsen Huntsmanin ja Rubinaccin, joista ensimmäinen valmistaa vaatteensa tyköistuviksi, vahvalla hartialinjalla ja selvästi kapealla vyötäröllä. Jälkimmäinen taas valmistaa hieman väljiä, erittäin kevyitä takkeja, joiden hartioissa ja rinnassa on vain aavistus vahviketta ja hihansuu on ommeltu kiinni kuin paidanhiha. Näin ollen leikkaus käsittää kaavan luomisen ja kankaan leikkaamisen, joiden lisäksi myös vaatteen sisäinen rakenne on erottamaton osa termiä. Englantilaisessa perinteessä leikkaaja on äärimmäisen kokenut ja erikoistunut räätäli, joka on liikkeen arvostetuin henkilö. Hän ottaa asiakkaan vastaan, mittaa hänet, toimien samalla asiakaspalvelijana sekä liikkeen virallisina kasvoina. Tämän jälkeen hän siirtää mitat kaavalle ja leikkaa kankaan, valmistajat hoitavat loput. Pienissä liikkeissä räätäli hoitaa usein kaikki osa-alueet paitsi valmistuksen, johon tehtävään valmistajat sekä ompelijat paneutuvat.

Kun jonkun sanotaan näyttävän komealta puvussa, useimmiten kehun lähteenä on tuon puvun leikkaus. Harvempi kuitenkin sanoo näin. Lukemattomia naistenlehtiä kahlattuani ihmettelen suuresti, miksi edes jatkuvasti muodista, uutuuksista ja muotihuoneista jauhavat lehdet eivät paneudu leikkaukseen. Muotihuoneen päämies tai -nais saattaa toimia pääsuunnittelijana, mutta kovin harva tuntee leikkauksen kuten toivoa sopisi. Tähän toimeen pannaan tehtaan palkolliset, jotka pohtivat miten ihmeessä paperilla kauniin suunnitelman voisi toteuttaa käytännössä. Poikkeuksena mainitsen Tom Fordin, joka on saanut oppinsa Savile Row’lla ja osaa omin käsin luoda puvun tyhjästä. Viime kädessä leikkauksen ja vaatten kantajan persoonan tulee käydä käsi kädessä. Esimerkiksi harva keski-ikäinen miespoliitikko näyttäisi edustavalta lihastanuolevan tiukassa muotipuvussa ja nuoren miehen yllä telttamaisen tilava jenkkipuku on harvoin hieno näky. Jos mainittu kuvitteellinen poliitikko kuitenkin tunnettaisiin ankarana urheilumiehenä, hyvin tyköistuva puku olisi luonnollinen valinta. Samoin nuori mies on edustavampi löysässä puvussa, jos keho on pyöreämpi tai mielenkiinto on kaukana vaatteista. Kankaan ohella leikkaus on kaikki kaikessa.

Juuri kun luulin nähneeni kaikki kaulusmallit, verraton voxsartoria paljastaa yhden lisää. Kuvassa valokuvaaja Cecil Beaton ja karitsankorvakaulus (eng. lamb’s ear lapel), joka sijoittuu jonnekin neljänteen ulottuvuuteen pysty- ja lovikauluksen taa. Leikkauksessa lovi jää hyvin pieneksi ja kauluksen ylempi osa hyvin pyöreäksi, jonkalaisena se muistuttaa kovin karitsan korvaa. Ei tietääkseni saatavilla yhdenkään firman valmisvaatteissa.

“Be daring, be different, be impractical, be anything that will assert integrity of purpose and imaginative vision against the play-it-safers, the creatures of the commonplace, the slaves of the ordinary.”

~ Cecil Beaton