Keikari.com

Vuonna 1990 perustettu Tateossian sekoitti aikoinaan pakkaa kalvosinnappien markkinoilla. Tavallisten, turvallisten helmiäis-, onyks-, tiikerinsilmä-, hopea- ja kultanappien sijaan yhtiö valmisti erikoisuuksia. Mekaanisia kelloja, lämpömittareita, pyöriviä ruletteja ja vastaavia hyötynappeja päätyi kalvosinten koristeeksi kiihtyvällä vauhdilla. Tänä päivänä Tateossianin kalvosinnappeja löytyy 60 maasta ja yhtiön tarjonta on laajentunut myös muihin asusteisiin sekä naisten mallistoon. Eri sarjojen ansiosta asusteita on tarjolla useassa hintaluokassa hänelle, joka etsii erilaista.

http://tateossian.co.uk/ ja http://www.opumo.com/brands/tateossian-1.html

Pidän suunnattomasti flanellista. Kankaan pehmeys, tekstuuri, lämmittävyys ja monipuolisuus tekevät siitä lempimateriaalini, jota haluaa suosia mahdollisimman usein. En enää muista minkä valmistajan mallistossa näin ensimmäisen kerran harmaan pelkistetyn flanellisolmion, mutta tiesin sen päätyvän kokoelmaan ja kaulaan ajan kanssa. Valitettavasti malli on hyvin harvinainen ja harvan valmistajan tarjoama, vielä vaikeammin löydettävissä sopivan laatuisena. Kiehtovaa mallissa on sen kaksijakoisuus: kaikki villasolmiot ovat rennompia kuin silkkiset serkkunsa, mutta harmaa flanelli näyttää missä tahansa kontekstissa edustavammalta. Pelkistetty harmaa tai hopeinen solmio on yhä virallisin mahdollinen valinta, joka pitää pintansa sulhasen kaulasta aina mitalin vastaanottajan kaulaan asti. Villaisena se on kuitenkin jossain ihan omassa sarjassaan, ikään kuin kaikenlaisen semanttisen pelleilyn ja tyhjän pohdinnan ulkopuolella. Aivan samoin kuin ooppera-avokkaat.

Puutteellisen kokoelman haasteeseen vastasi englantilainen Linkson Jack, jonka valikoimissa harmaa flanellisolmio seisoo omassa sarjassaan. Valmistaja on napolilainen E.G. Cappelli, joka luo kaulan koristeita omalla tyylillään. Esimerkkisolmio on hyvin pehmeää ja sileää flanellia, vuorimateriaalia on vain pienen lätkän verran, reunat ovat prässäämättömät ja malli juuri hakemani kaltainen. Harmaa arki ei ole enää entisensä.

Ralph Lauren on todennäköisesti lukijalle tuttu, sillä valmistajan periamerikkalaisia vaatteita löytyy jokaisesta länsimaasta ja RL:n poolopelaajan logo on selkeästi erottuva. Valmistajalle on vuosikymmenien saatossa vakiintunut erittäin vahva asema Amerikassa ja tukeva jalansija Euroopassa. Mallistoihin kuuluu useita klassikkoja, mutta ylitse muiden nousee kaksi: Laurenin pikeepaita ja nappikauluspaita. Näistä jälkimmäinen kulkee myös termillä OCBD eli oxford cloth button-down, suomeksi voisi puhua nappikauluspaidasta oxford-kankaalla. Vaikka paita syntyi Englannin puolella urheilukäyttöön, se kulkeutui Amerikkaan ja voitti puolelleen jokaisen. Tänä päivänä OCBD-paita on elämää suurempi klassikko, josta jokaisella valmistajalla on oma versionsa. Myös Ralph Laurenilla niitä on useita, joten tällä kertaa tarkastelun alla on satunnainen yksi kappale. Valmistaja myy versiotaan miljoonia joka vuosi.

Esimerkkipaita on RL:n malli Yarmouth, nappikauluspaita oxford-kankaalla, väljällä leikkauksella ja kaulusmitoituksella. Ensimmäisenä paidasta huomaa painon: valmistajan käyttämä oxford-kangas on arviolta 180-grammaista ja selvästi tavallista paitakangasta paksumpaa. Tämän ansiosta paita laskeutuu erinomaisesti, kestää käyttöä vuosikaudet, ei juuri rypisty ja näyttää rennolta. Ompeleet ovat hyvin tiheät, suorat ja siistit kauttaaltaan. Napit ovat tylsää muovia ja heikosti ommeltu, mutta napinreiät ovat jämäkät. Nappilista on leveä ja jäykkä, saumat siistit. RL:n logo on koneellisesti ommelluksi erittäin siisti ja yksityiskohtainen. Valmistajan erikoisuus on tavallista lyhyempi kalvosin, joka ei vetoa minuun. Toinen poikkeava ratkaisu on kalvosimen nappilistan sivuttain ommeltu pikkunappi. Paidankaulus on rakenteeton ja siististi rullaava, mutta sen kärjet ovat onnettoman lyhyet. Nappikauluspaidan suurin juju on kauniisti kaartuvassa kauluksessa, joka vaatii tavallista pidemmät kärjet ja oikean napituskohdan.

Amerikan puolella Ralph Laurenin OCBD-paidat maksavat noin 90 dollaria. Englantiin maahantuotuna hinta kohoaa 90 puntaan ja Suomessa noin sataan euroon. Kangas on erinomaista ja viimeistely hyvin siistiä, mutta kalvosimet ja kaulus eivät vakuuta. Ongelmana on myös näkyvä logo, josta ei voi päästä eroon. Alennusmyyntejä sekä myymättä jääneitä eriä sun muita vastaavia on kuitenkin verkko pullollaan, joten Laurenin nappipaitoja löytää pienellä vaivalla hyvin edullisesti. Tällöin saa enemmän kuin hintansa arvoisen klassikon, jos ei vaadi suuria kaulukselta eikä valmistajan logo haittaa.

Silkki, pellava ja puuvilla ovat yleisimmät taskuliinojen materiaalit. Useimmiten näissä asusteissa käytetyt kankaat ovat hyvin ohuita ja värit kirkkaita. Syksyyn ja talveen on kuitenkin sopivampi vuodenaikamateriaali, jota valitettavan harva valmistaja tarjoaa. Villataskuliinojen etuna on suurempi paino, vähäinen rypistyminen ja mattapinta, joka poikkeaa puuvillan ja pellavan pinnasta. Näihin villaisiin liinoihin on erikoistunut englantilainen Drake’s, jonka mallistossa on kymmeniä malleja erikoisin kuva-aihein. Esimerkiksi yksisarviset hevoset tai sapelia kantavat mogulit eivät aivan heti tule mieleen taskuliinan kuosia tuumaillessa. Villaoptiota rajoittaa vain ja ainoastaan mielikuvitus.