Keikari.com

Viktoriaanisella sekä Edvardiaanisella kaudella ja vielä 1900-luvun alkupuolella kauluspaita oli alusvaate. Ei ollut suinkaan sopivaa esiintyä julkisesti pelkässä paidassa, vaan sen peittona oli liivit, takki ja ulkosalla vielä päällystakki. Osasyynä oli toki ajan kehittymätön rakennus-, eristys- ja ilmastointitekniikka, joiden vuoksi sisätiloissakin vaadittiin reilumpaa vaatekerrointa. Tärkeimmät syyt olivat kuitenkin moraalin ja etiketin ylläpitäminen. Sittemmin pukeutuminen on muuttunut yhä rennompaan suuntaan selvin seurauksin. Minulle kauluspaita on kuitenkin enimmäkseen aluspaita. Armeliaan lukijani ei suinkaan tarvitse suhtautua asiaan samoin, mutta haluan suostutella hänet muutoksen puolelle. Yksi tekijä on puhtaasti esteettinen: päivän aikana tulee noustua, istuttua, kuroteltua, loikittua ja liikuttua muillakin tavoin monipuolisesti. Kaiken tämä vääntyilyn jäljiltä kauluspaita päätyy auttamatta rypyille sekä nousemaan ylöspäin housuista. Seurauksena on löysänä roikkuva epäesteettinen paidake, jota saa alituiseen tunkea takaisin paikalleen. Tältä välttyy, kun paidan päällä on jotain.

Toinen syy on mukavuus, kolmas ensivaikutelma. Jos paita pullottaa kuin sirkusklovnilla, asu on vähemmän siisti. Olo on moninkertaisesti mukavampi, kun ei tarvitse murehtia paitansa vointia päivän mittaan, ja tästä välttyy peittämällä paidan. Poikkeuksen muodostavat tietysti kevään ja kesän tulikuumat päivät, joiden aikana yksikin vaatekerros voi tuntua liialta. Tällöin kauluspaidan voi huoletta heittää ylleen, sillä ilmasto ei armahda. Toki täyspellavainen tai ilmavasti kudottu villakankainen takki on siistimpi, jos sen tuoman lisäkerroksen sietää.

Englannissa on yksi katu, joka on omanlaisensa pukeutumisen keidas. Kadusta on muovautunut vuosisatojen saatossa legenda, jossa yhdistyvät eleganssi, räätälitaito ja englantilaisen herrasmiehen käsite. Savile Row rakennettiin 1731-1735 välisenä aikana osana Burlington Estate -alueen yleistä parannustyötä. Se nimettiin Lady Dorothe Savilen, III Burlingtonin Jaarlin vaimon mukaan. Alussa se oli moninkertaisesti militantti alue, sillä sitä asuttivat lukuiset brittiläisen armeijan upseerit perheineen. 1800-luvun aikana Beau Brummellin vaikutusvalta oli jo ulottunut koko englantilaisen herrasmieskunnan ylle, ja jokainen arvonsa tunteva iso- tai pieniherra oli ylen kiinnostunut siististä pukeutumisesta. Lukuisat räätälit työskentelivät tuolloin Burlington Estaten alueella, erityisesti Cork Streetin luona, mutta vuoteen 1803 mennessä osa heistä oli vaihtanut toimitilansa Savile Row’lle. Ajan kuluessa yhä useampi räätäli muutti alueelle, sillä sen läheisyydessä oli lukuisia miesten klubeja, joiden varakkaat jäsenet suosivat likellä sijaitsevia palveluita.

Neula, räätälisakset ja vimmainen into aseinaan räätälit niittivät mainetta ympäri Iso-Britannian. Valtaisa lumipallo oli lähtenyt liikkeelle, ja kadusta muodostui englantilaisen tyylin mitta. Vuonna 1969 Nutters-niminen räätäliliike modernisoi kovasti menneeseen takertuneen Row-tyylin ja havahdutti liioista töistä taipuneet ompelijat uudistumaan. Tämä modernisointi jatkui sittemmin Richard Jamesin ja Ozwald Boatengin kaltaisten liikkeiden myötä. Synkät ajat olivat kuitenkin edessä. Erinomaisen sijainnin vuoksi Row’n vuokrat nousivat huimasti ja aiheutti räätälien joukkopaon. Vuonna 2006 Row’lla oli ainoastaan 19 perinteistä liikettä. Räätälit ryhtyivät puolustamaan perinteikästä tointaan äärikapitalismia vastaan. He totesivat vuonna 2005, että Savile Row’n alue ei voinut kehittyä entiseen tahtiinsa, kun paikalliset kiinteistöomistajat voisivat uloshinnoitella räätälit ja ottaa tilalle H&M:n kaltaisia varakkaita jättiliikkeitä. The Savile Row Bespoke Association perustettiin perinteisten arvojen puolustamiseksi ja räätälityön edistämiseksi.

Tällä hetkellä suurin huolenaihe on, että alueelle myöhemmin muuttaneet toimijat käyttävät osoitteen tuomaa prestiisiä ulkomailla tehtyjen vaatteiden markkinoimisessa. Vastoinkäymisistä huolimatta kadulla on yhä pystyssä liikkeitä, jotka ovat toimineet samoissa tiloissa yli sadan vuoden ajan. Monissa on yksilölliset kankaat, viimeistelytavat ja perinteet, joita on vaalittu hartaudella. Korkeampaa osaamisen tasoa miesten vaatteissa ei voida saavuttaa missään muualla Englannissa. Hinnat ovat korkeat, mutta alennusmyyntejä löytyy ja elämä on vain kerran. Lontookaan ei ole kaukana.

Savile Row’n perinteiset räätäliliikkeet:

• Stowers Bespoke
• Steed Bespoke Tailors
• Davies and Son
• Gieves & Hawkes
• Hardy Amies
• Henry Poole & Co
• Norton & Sons
• Nutters of Savile Row
• H. Huntsman
• Kilgour
• Dege & Skinner

Muita Row-toimijoita:

• Steed Bespoke Tailors (?12)
• Ozwald Boateng
• Comelie Londo (?12)
• Thomas Mahon(?12)
• Jasper Littman(?9)
• Richard Anderson (?13)
• Maurice Sedwell(?19)
• Welsh and Jefferies (?20)
• Richard James est. 1992 (?29)
• Gary Anderson (?34/35)
• Alexandre (?39)
• William Westmancott(?12)
• Holland&Sherry

Linkkejä:

http://www.mayfair-london.co.uk/location.php?lid=21

http://www.savilerowbespoke.com/About_Us/index.php

http://www.streetsensation.co.uk/mayfair/sr_east.htm

Iloni on kova, sillä Keikarin blogi saavutti kymppitonnin hieman yli kahdessa kuukaudessa. Toistelen itseäni taas kerran todetessani, etten uskonut klassisen tyylin salojen kiinnostavan näin suuresti. Kiitän kuitenkin uudemman kerran ahkeria lukijoita ja palailen joululomalla lukuisten artikkeleiden kera uudestaan asiaan.

Pieni kuva siitä, miten country elegance käytännössä voisi toteutua.

En suosittele solmioiden käyttämistä button down -paitojen kanssa, mutta jos siihen on pakko sortua, tulee kokonaisuuden olla vapaa-ajan tyyliä. Vielä paremmin kuvan kokonaisuus luontuisi raitakauluspaidan tai tattersallcheck-kuvioidun paidan kanssa, vaikkei päällä oleva oxford-paita huono olekaan. Solmio kuviointi sopii yhteen neuleen värin kanssa, joka puolestaan sopii erinomaisesti tweed-takin kanssa. Tweedin kanssa taskuliinan tulee olla silkkiä, jotta herkullinen kontrasti karhean takin ja pehmeän liinan välillä saavutetaan.

Kokonaisuutena kuvan herrasmies on hyvin värikäs, hyvin maanläheinen ja hyvin onnistunut.