Keikari.com

“Vaatteet tekevät miehen. Alastomilla ihmisillä on joko vähän tai ei lainkaan vaikutusvaltaa yhteiskunnassa”.

-Mark Twain

Valinta nahka- tai kumipohjien välillä on hyvin niskakarvoja nostattava. Ideaali olisi, että miehellä olisi kokemusta molempien käytöstä ennen kuin hän valitsee puolensa, sillä molempien puolustaminen on hankalaa. Tässä kohden voin tarjota avuksi omia havaintojani ja pohdiskelujani.

Nahkapohjat hengittävät hitusen paremmin, niiden avulla alustansa todella tuntee ja niiden aiheuttama kopina (jota voi myös tehostaa metallisilla kantapaloilla) on esteettinen ilmiö. Niillä kävely on kuitenkin kovaa, kopina on käynyt hermoilleni ja niiden vettäkestämättömyys on surkea ilmiö. En liioin koe niiden hengittävän yhtään paremmin kuin kumipohjaisten. Myös lipsuminen kivilattialla on pahimmillaan vaarallista ja pohjien kuluminen nopeampaa. Puristit vannovat täysnahkaisten kenkien nimeen, jolloin myös pohjien on oltava paksumpaa nahkaa kuin muiden osien. Esimerkiksi Church’s on asiassa sen verran adamantti, ettei se tarjoa korjauspalveluaan kengille joihin on vaihdettu kumiset pohjat.

Kumiset pohjat ovat pehmeät kävellä, niillä välttyy jatkuvalta kopinalta ja ne kestävät epätasaista alustaa sekä vettä erinomaisesti. Ne myös pitävät kitkansa sisätiloissa kävellessä, käyttäjä ei joudu pelkäämään portaissa ja kumi kestää käyttöä kauan. Kumipohjat ovat kuitenkin epäelegantit, ne näyttävät verrattaen kehnommilta nahkaserkkuihinsa nähden, niistä uupuu voimaisa kopina joka ilmoittaa kantajan saapumisesta jo kulman taakse. Modernin miehen mielestä ne ovat elinvoimainen parannus nahkapohjien tilalle.

Näitä puolia vertaillessani olen tämän vuoden aikana päätynyt kumipohjien puolelle, eninnä oman fysiikkani vuoksi. Kapea- ja hoikkajalkaisena nautin kumin tarjoamasta pehmennyksestä, kitkasta sisälattialla ja hiljaista käyntiä joka voittaa ärsyttävän kopinan. Oikein aseteltuna kumiset pohjat eivät edes näy muille, jolloin vain käyttäjän harteille jää huoli kantansa asettumisesta modernistien puolelle. Valintani on siis ennen muuta mukavuuden sanelema, mutta se tulee myös maksamaan. Täysnahkakenkien kustannuksiin kun on lisättävä noin 15 euroa, joka kertyy kumisista puolipohjista.

Tärkein yksittäinen muistettava: nahkakenkiä käytetään vain päivä kerrallaan, jonka jälkeen niiden annetaan levätä päivän ajan. Jos matkalla tahi muuten tulee käytettyä samoja jalkineita kaksi päivää putkeen, tuplaantuu lepoaika vastaavasti. Tämä sen vuoksi, että jaloista nahkaan imeytyvä kosteus, jatkuva painon vaihtelu liikuttaessa sekä pohjien kokema rasitus kuluttavat parhaatkin kengät tohjoksi ellei niistä pidetä huolta.

Tärkein yksittäinen hankittava: puiset täyslepolestit, joiden raaka-aine on mieluiten setripuuta tai jättiläistuijaa. Nämä apurit pitävät nahkan asianmukaisessa ryhdissä, imevät kosteuden kengistä ja saavat ne sekä sukkasi tuoksumaan hurmaavilta. Yksi lempituoksuistani on setripuu, joka on täysin omassa sarjassaan. Aina kun jalkineesi eivät ole jalassa, tulee niiden olla lepolestien rakastavassa syleilyssä. Jos on varaa maksaa kengistään satoja euroa, ei parikymppiä lesteistä pitäisi tuntua missään.

Jos jalkineesi kastuvat pahasti, ne tulee sulloa täyteen sanomalehtipaperia ja jättää kuivumaan – ei kuitenkaan lämpimän alustan lähelle. Kun ne ovat kuivat, päällisnahka puhdistetaan ja kiillotetaan.

Pienistä viiruista, nirhaumista ja painaumista pääsee eroon riittävän laadukkaalla kenkälankilla. Levitä olennaisen riittävän kerros lankkia ylt’ympäri kengän, anna imeytyä ja jälkikiillota. Toista niin monta kertaa, että epäesteettisyys on piilossa. Jos varaa ja rakkautta löytyy, voi Church’s-kenkien omistaja lähettää parinsa huoltoon Englantiin, jossa ne huolletaan käsityönä alusta loppuun noin 90 euron hintaan. Yksi parhaista näkemistäni kuvista ennen ja jälkeen kenkähuollon löytyy Wallpaper-lehden sivuilta, jossa 20-vuotias pari saa uuden elämän:
http://www.wallpaper.com/fashion/churchs-repair-service/2450

Toisin kuin moni luulee, solmioiden kuivapesu ei tärvele silkkiä. Pesun jälkeinen silitys tekee sen. On erinomaisen oleellista vaatia pesulaansa jättämään silittäminen väliin, jotta silkin sulava pehmeys ja lankojen kudos säilyvät jatkossakin. Kaikki pesulat eivät nimittäin muista silittää silkkiä kostean suojakankaan läpi, kuten kuuluisi, ja jotkin höyryraudat puskevat höyrynsä suurella paineella, joka ei ole hellä. On vain helpompaa kieltää silitys. Solmio tulisi pestä vain silloin, kun moiseen on todellinen tarve. Selvästi näkyvät tahrat, vahvat hajut ja käytetyn solmion pesu ennen käyttöönottoa ovat tällaisia tilaisuuksia. Lisäksi suosittelen välttämään ketjupesuloita, kuten Solia, sillä niiden hintatasot ovat astronomiset verrattuna yksityisiin pesuloihin. Näin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.