Keikari.com

Styleforumilla törmäsin intomieliseen foorumijäseneen, joka oli käynyt Savile Row’lla toteuttamassa unelmansa. Lopputulos oli inspiroivinta, mitä olen viikkoihin nähnyt: yksirivinen tummansininen puku kaksirivisten liivien kera – ja vaihdettavin napein. Nerokas pukeutuja oli pyytänyt räätäliikettä ompelemaan takin napinlävet siten, että hän voisi halutessaan vaihtaa takin yleisilmettä kolmen eri nappisetin avulla. Puku oli sarvinappien kera täydellisen formaali, mutta takista sai nappeja vaihtamalla joko kultanappisen klubitakin taikka helmiäisnappisen vapaa-ajan ihmeen. Näin puku oli erinomaisen monikäyttöinen ja rahalle sai toden teolla vastinetta. Täydellisen istuvuuden lisäksi puvusta oli mahdollista muodostaa peräti seitsemän eri kokonaisuutta: kolmiosainen puku, kaksiosainen puku, pelkät liivit housujen kanssa, klubitakki irtohousujen kera, puvunhousut irtohousuina, helmiäsnappinen takki irtohousujen kera. Jonakin päivänä valmistutan jotakin hyvin samanlaista.

Kuvan kokonaisuus on erittäin hyvällä maulla toteutettu. Esimerkillinen herrasmies todistaa, kuinka irtotakki-irtohousut -yhdistelmä voi olla formaali, mutta rento. Windowpane-kuvioidun takin kuvioita ei ole tasattu, joten se ei voi olla räätälityötä. Tästä huolimatta istuvuus on liki täydellinen. Yhdessä villasolmion, pitkäkauluksisen paidan, inspiroivasti taitellun taskuliinan sekä harmaiden housujen kanssa takki toimii kuin paraskin häkä.

Jälleen yksi inspiroiva esimerkki klassisesta maaseututyylistä. Kalanruotokuvioinen tweed-takki, irtoliivit samassa kuosissa mutta tummempana, Tattersallcheck-paita, solmio metsästysmotiivilla, roimasti kuvioitu taskuliina. Takki voisi istua paremmin ja solmiosolmu voisi olla huolellisemmin toteutettu, mutta kokonaisuus pysyy värikkyydestä huolimatta kasassa.

Vuonna1804 Benjamin Disraeli, sittemmin Beaconsfieldin 1. jaarli, syntyi Isaac Disraelin vanhimmaksi pojaksi. Hänen isänsä oli kirjallisuuskriitikko ja historioitsija, joka muutti juutalaisperäisen sukunimensä kirjoitusmuodon 1820-luvulla. Vuonna 1817 Benjamin kasvatettiin juutalaiseen uskoon perheen perinteitä kunnioittaen, vaikka isä pysyikin maltillisena ja mielellään synagogan ulkopuolella. Teini-iässä Benjamin kääntyi anglikaaniksi, ja myöhemmin opiskeli vaatimattomassa Higham Hallin yliopistossa oikeustiedettä, mutta matkallaan Reininmaahan vuonna 1824 päätti hylätä opintonsa. Tämä retki yhdessä kaksi vuotta myöhemmin toteutetun Italiankiertueen kanssa ruokkivat hänen esteettistä silmäänsä huikeasti. Saapasmaasta hän lähetti perheelleen lukuisia kirjeitä, joissa hän päivitteli paikallisten dandyjen vaatteita ja viiksiä. Kotiin palattuaan hän puuhasi Etelä-Amerikan kaivosprojektien parissa lobbaajana sekä rahoittajana, mutta kaivoskupla puhkesi pian. Epäonnisen yrittämisen seuraksena Disraeli sai hartioilleen velat, jotka vainosivat häntä vuosikymmeniä. Nuorukainen uppoutui kotikirjaston teoksiin ja isänsä kirjailijansalongin erikoisuuksiin.

Taloudellisen katastrofinsa jälkeen Disraeli kääntyi kirjallisten harrasteiden pariin, osaksi kovan rahantarpeen vuoksi. Vuonna 1826 hän sai julkaistua anonyyminä ensimmäisen romaaninsa Vivian Greyn. Teos on kerrottu muka tositarinana seurapiireissä liikkuneen hienostomiehen näkökulmasta, mutta tuolloin 23-vuotias kirjailija ei ollut suinkaan osa oikeita piirejä. Tämä oli kivuliaan selvää lukuisten kielioppi- ja asiavirheiden perusteella, mutta teos saavutti silti suuren menestyksen. Tällöin muotiromaanit (fashionable novels) olivat kuuminta muotia, jonka vuoksi Disraelinkin teos myi erinomaisesti. Tässä hienostolle suunnatussa kirjallisuuslajissa kuvattiin yläluokan elämäntapaa, ja usein teoksissa vilahteli ajan suosituimpia henkilöitä. Toisinaan suosittu kirjailija hyväksyttiin mukaan yläluokan seurapiireihin, ja Disraeli oli yksi onnekkaista. Jälkeenpäin kirjailija itse luonnehti tekelettään “hätäiseksi luonnokseksi”.

Vuonna 1829 Disreali päätti lähteä ulkomaille tutustumaan juutalaisiin juuriinsa ja arabikulttuuriin Välimeren maissa. Hän kirjoitti kotiväelleen asuvalintojensa herättämästä huomiosta. Hän pukeutui milloin merirosvoksi, milloin albaaniksi, joskus hän kantoi jopa viuhkaa. Gibraltarilla hän kummastutti paikallista hienostoa käyttämällä kahta kävelykeppiä. Osa siniverisistä nyrpisteli kovasti turhantärkeälle juutalaispojalle, osa ihastui hänen persoonaansa ja kutsui hänet kesteille. Retkiensä perusteella Disraeli muodosti kantansa seurapiireistä. “Hallitakseen ihmisiä tulee joko ylittää heidän saavutuksensa tai halveksia heitä”, ja tätä nuorukainen myös harjoitti käytännössä. Röyhkeydellä, viileydellä ja nokkeluuksilla hän pyrki saamaan toiset unohtamaan nuorukaisen vaatimattoman taustan. Naiset hän hurmasi, miehiä hän ärsytti suuresti. Koska Disraeli hillitsi itsensä ja piilotti tunteensa, kukaan ei raivostunut häneen. Myös muotikirjailijan asema suojasi häntä vihanpidolta, sillä ylimykset eivät halunneet joutua muotiromaaniin pilkkahahmoksi.

Vuonna 1829 Disraelia syleili yksi ajan tunnetuimmista kirjailijoista. Tunnetun Pelham-romaanin kirjoittanut Edward Bulwer-Lytton esitteli hänet kutsuvierailleen salongissaan Hertford Streetillä, ja menestys oli taattu. Nuori Disraeli jäi vieraiden mieleen säkenöivänä keskustelijana, mutta hyvin outona pukeutujana. Hänen yllään oli tuona iltana vihreät samettihousut, pitsimansettipaita, hopeasolkiset kengät ja vaaleankeltaiset liivit. Mustat hiukset oli öljytty ja väännetty korkkiruuvimaisiksi. Disraelin puuttuva koulutausta, vaatimattomat suhteet ja juutalaisuus jarruttivat menestystaivalta, joka lähti toden teolla liikkeelle vasta vuonna 1831. Tämän jälkeen hän pyrki yhä eksklusiivisempaan seuraan ja poliittisten kytköstensä avulla lopulta usean kertaa parlamentin alahuoneeseen. Vuonna 1837 hänet valittiin edustajaksi, ja räiskyvä dandy vakavoitui. Kirkkaat värit ja suureelliset asusteet katosivat, politiikka ja uskottavuus nousivat tärkeämpään asemaan. Hänen uransa huipentui vuonna 1868, kun Disraeli valittiin Englannin pääministeriksi. Yhdeksän vuotta myöhemmin kuningatar Victoria aateloi Disraelin lordi Beaconsfieldiksi. Dandyn sosiaalinen nousu oli täydellinen.

Vuonna 1880 Disraelin konservatiivinen puolue kärsi vaalitappion Gladstonen johtamille liberaaleille. Pian tämän jälkeen entinen pääministeri sairastui ja kuoli maaliskuussa 1881. Hänet haudattiin Hughendenin kartanonsa maille St Michael’s Churchin hautaholviin. Kirkon ulkopuolelle kuningatar Victoria pystytti muistomerkin Disraelin kunniaksi. Dandyismin historiassa lordi Disraeli ei ole yhtä vaikutusvaltainen hahmo kuin Beau, Baudelaire, Wilde tai Byron, mutta hän on silti yksi 1800-luvun suurista dandyistä. Hänen hahmonsa tekee innoittavaksi sosiaalisen nousun saavuttaminen, josta haaveileminen on kaikille dandyille yhteinen piirre. Hän nousi keskiluokkaisesta juutalaispojasta ensin kirjallisen Englannin jännittäväksi hahmoksi, sitten seurapiirien rakastamaksi dandyksi ja lopulta poliittisen sekä sosiaalisen vallan huipulle, lordiksi ja pääministeriksi. Vaikka Disraeli ei jättänyt merkittäviä uudistuksia pukeutumisen saralle, hän jätti kirjallisen perinnön ja ennen kaikkea legendan. Vaatenirsoilun sijasta hänessä eli vahvasti dandyismin henki.

Disraelin teoksia:

• Vivian Grey (1826; Vivian Grey Project Gutenbergin sivuilla)
• Popanilla (1828; Popanilla Project Gutenbergin sivuilla)
• The Young Duke (1831)
• Contarini Fleming (1832)
• Alroy (1833)
• The Infernal Marriage (1834)
• Ixion in Heaven (1834)
• The Revolutionary Epick (1834)
• The Rise of Iskander (1834; The Rise of Iskander Project Gutenbergin sivuilla)
• Henrietta Temple (1837)
• Venetia (1837; Venetia Project Gutenbergin sivuilla )
• The Tragedy of Count Alarcos (1839); The Tragedy of Count Alarcos Project Gutenbergin sivuilla)
• Coningsby, or the New Generation (1844; Coningsby Project Gutenbergin sivuilla)
• Sybil, or The Two Nations (1845; Sybil or, The Two Nations Project Gutenbergin sivuilla)
• Tancred, or the New Crusade (1847; Tancred Project Gutenbergin sivuilla)
• Lothair (1870; Lothair Project Gutenbergin sivuilla)
• Endymion (1880; Endymion Project Gutenbergin sivuilla)
• Falconet (keskeneräinen, 1881)

• An Inquiry into the Plans, Progress, and Policy of the American Mining Companies (1825)
• Lawyers and Legislators: or, Notes, on the American Mining Companies (1825)
• The present state of Mexico (1825)
• England and France, or a Cure for the Ministerial Gallomania (1832)
• What Is He? (1833)
• The Vindication of the English Constitution (1835)
• The Letters of Runnymede (1836)
• Lord George Bentinck (1852)