Keikari.com

Kesän vapaat ja aurinkoiset päivät ovat ainoa aika vuodesta, jolloin rohkeat ja värikkäät yhdistelmät ovat pikemminkin suositus kuin poikkeus. Kuvan nuori herrasmies lähestyy porottavaa taivaan silmää valkoisissa housuissa, ruskeassa vyössä, vaaleanharmaissa desert bootseissa ja rohkeanlilassa paidassa – käärityin hihoin. Hyvin yksinkertaista, hyvin helppoa, hyvin nuorekasta.

Päädyn lyttäämään tanskalaisen Eccon, sillä Suomessa se on yksi yleisimpiä pukukenkiä tarjoavista valmistajista ja liian usean miehen jalassa nähty. Yhtä hyvin voisin marmattaa Pomarfinistä, Sievistä tai muista saman laatu- ja hintaluokan valmistajista, mutta Ecco on omassa sarjassaan. On hyvä lähteä hintalapusta. Hinnoittelu suhteessa siihen, mitä asiakas saa, on retuperällä. Suomessa Eccon nahkaiset pukukengät kustantavat päälle sadan euron. On hyvä muistaa, että Englannista samalla summalla saa nahkaiset reunoskengät esimerkiksi Loakelta. Vaikka tämä valmistaja ei maan prestiisiluokkaan pääsekään, mitkä tahansa Loaken jalkineet ovat hinta-laatusuhteeltaan ylivertaiset Eccoihin verrattaessa. Ecco-jalkineet ovat poikkeuksetta erittäin rumia. Mallit ovat joko todella suippoja, neliskanttisia tai pulleita joka suunnassa. Tikkaukset ovat hyvin karkeat ja näkyvät. Verkkosivujen ja kauppojen perusteella oxford-mallista ei Eccon suunnitteluväen parissa olla kuultukaan, ja tarjotut derbyt ovat hyvin neliskanttisia.

Karmeutta lisäävät hyvin paksut, kumiset pohjat. Valmistaja toteaa verkkosivuillaan: “[Eccojen]Pohja on paljon kevyempi ja muovautunut yksilölliseen anatomiseen muotoon, joka sopii jalan ääriviivoihin. Tämä ei olisi mahdollista käsityönä. Yksikään ECCO-kenkäpari ei kuitenkaan ole koskaan kokonaan valmistettu koneellisesti. Jos niin olisi, kenkämme olisivat robottien tekemiä, eikä niissä olisi persoonallisuutta, yksilöllisyyttä eikä tyyliä. Ja nämä ominaisuudet ovat aina jokaisessa ECCO-parissa.” Tämä on naurettavaa. Valtavina erinä enimmäkseen koneellisesti valmistetut Eccot ovat yhtä yksilölliset kuin Crocsit, yhtä persoonalliset kuin Wunderbaumit ja yhtä tyylikkäät kuin uimaräpylät. Mitä anturoihin tulee, ne ovat todennäköisesti mukavat ja kestävät. Ne ovat kuitenkin myös hyvin karkeat, pulleat ja ylipehmeän tuntuiset. Samoin ECCOjen nahka on muovisen ja elottoman näköistä, eikä sitä saa elvytettyä kenkälankillakaan.

Kenties inhottavin Eccojen ominaisuus on kuitenkin erittäin näkyvä Ecco-logo, joka kiljuu ympäristöönsä valmistajan nimeä. Toisin kuin hintavien muotimerkkien kohdalla, Eccoissa logopelleilyyn ei löydy syytä, sillä nämä huokeat jalkineet eivät ole statushyödykkeitä. Mitä yleiseen laatuun tulee, Eccot tuskin kestävät yli kymmentä vuotta, kuten vasikannahkasta valmistetut reunoskengät. Vertaus on äärimmäinen, toki, sillä esimerkkien hinnoissa on suuri ero. Tästä huolimatta Eccojen halvat materiaalit eivät kestä rasitusta kuten soisi, eikä niiden rakenne salli ulkopohjan vaihtoa. Mikäli mahdollista, Eccot omistava voi korkeintaan vaihtaa lärpäkeanturoihin uudet korkolaput tai puolipohjat. Tämän vuoksi Eccot ostava joutuu hankkimaan käyttötavastaan riippuen uuden parin vuoden sisällä ja päätyy lopulta maksamaan kenties tuplasti verrattuna mieheen, joka hankkii kerralla kunnolliset jalkineet. Kehnon laadun jatkuva ostaminen ei myöskään ole ympäristölle hyväksi, mikäli moisista asioista sattuu piittaamaan.

Esimerkkinä Eccon disainista karkeat, pulleat ja latuskavarpaiset louferssonit aina yhtä ihanalla Ecco-logolla.

Olen viime vuosien aikana nähnyt verkossa ja puodeissa tuhansia miesten laatujalkineita. Useimmat niistä voidaan lajitella perinteisiin malleihin, kuten oxford, derby, full wing, penny loafer, semi-brogue, ja tämä pitää paikkansa erityisesti nimekkäiden laatuvalmistajien kohdalla. Konservatiivisuus on ymmärrettävää, sillä erityisesti englantilaiset nimet ovat rakentaneet maineensa sen varaan. Jämähtyneisyys on kuitenkin vaarana, mikäli vanhat parrat saavat päristä mielensä mukaan, ja tämän vuoksi olen ilolla seurannut Gaziano&Girlingin toimintaa, sillä he ovat tuoneet miesten kenkien kentälle täysin uusia ulottuvuuksia. Aiemmin pidin vain John Lobbia verrattomana toimijana, mutta G&G on kovaa vauhtia nousemassa samalle viivalle ainakin mielikuvituksessa.

Esimerkkiparina on Gaziano&Girlingin malli, jossa klassinen full brogue on saanut uuden ilmeen. Perinteisesti perforaatiokoristeet ovat ympyräisiä, mutta G&G ravistaa pakkia iskemällä ne neliön muotoisina. Tämän lisäksi keskellä jalkinetta kulkeva nahkapala ei suinkaan pääty keskelle kuten yleensä, vaan jatkuu aina kantapäähän asti kuten full wing -malleissa on tapana. Tämäkin on omaleimaista, sillä klassisessa full wingissä taakse kulkeva pala on varpaiden päälliskappale, ei keskiosa. Kriittinen lukija toteaa, ettei tämäkään malli juuri muista full brogueista eroa. Harjaantumattomalle silmälle tämä on totta. Asiantuntija toteaa, että klassisten pukujalkineiden ollessa kyseessä understatement on yhä vallitseva voima. Tärkeintä on kunnioittaa etikettiä, mutta samalla taivuttaa ja muovailla sitä kuin pehmeintä savea. Päämääränä on seurata klassista miehen kuvaa ja tuoda persoonansa esille hienovaraisesti.

Kuvan herrasmies on harmillinen tapaus, sillä hän on selvästi yrittänyt panostaa kokoonpanoonsa. Tämä on mainiota, mutta parilla säädöllä hän olisi saavuttanut kiitettävän tason.

Kuvasta on hankala kertoa, kuinka painavasta kankaasta housut on valmistettu. Oletan niiden olevan melko ohuet ja selvästi kesään tarkoitetut, ja mikäli olettamus on oikeassa, kuvan pukeutuja on valinnut jalkaansa liian raskaat jalkineet. Mitkä tahansa nauhakengät, olivat ne kuinka vaaleaa tai ruskeaa sävyä, ovat aivan liian raskaat kepeän puuvillan pariksi.

Kuvan irtotakki näyttää olevan villaa. Mikäli näin on, tällöin puuvillaiset housut ovat kehno valinta. Villa ja puuvilla näyttävät harvoin hyvältä yhdessä, mutta poikkeuksiakin on.

Jos sivuutetaan kesään liian musta taskuliina sekä liian paksuksi sidottu solmiosolmu, jäljelle jää vielä suurin erhe: irtotakki, joka on liian suuri. Hartialinja roikkuu oikealla ja vasemmalla, rintakehän kohdalle jää tyhjää, hihat ovat liian pitkät ja leveät. Tämä on harmillista, sillä pukeutuja on selvästi yrittänyt luoda toimivan kokoonpanon.