Keikari.com

Olen useammassa aiemmassa tekstissä ylistänyt irtokauluksen vaikeutettua muotoa, mutta nyt huomaan, etten ole tarjonnut kovin montaa kuvallista esimerkkiä siitä, miltä tämä menneiden aikakausien kaulus käytännössä näyttää. Esiin astuu siis kuva irtokauluksesta formaalissa käytössä smokin kera. Takki paitsi istuu erittäin hyvin, sitä myös elävöittää itse solmittu solmuke, hitusen korkeammalla kurkkiva taskuliina, punainen ruusu sekä huomattavan korkea kaulus, jonka kokoisia ei ole tarjolla tavanomaisten paitojen maailmassa. Tämä pystykaulus nousee aina leukaluuhun asti, eikä todennäköisesti ole mukava – mutta tämä ei ole irtokaulusten tarkoituskaan. Tämä harvojen yllä elävä jäänne on merkki siitä, että pukeutuja on ottanut tilaisuuden laadun totisesti huomioon. Hän on nähnyt muita enemmän vaivaa kunnioittaakseen tilaisuutta sekä läsnäolevia: hankkinut hankalasti saatavan paidan, irtokauluksen sekä kiinnitysnapit ja tämän jälkeen taistellut kauluksen kiinnittämisen kanssa ilman hovimestarin apua. Lopputulos on huomattava.

Pitkä, tumma sateenvarjo on säänsanelemista asusteista taatusti klassisin. Siirtyminen taitettavista massatuotetuista sadevarjokeista ajattomien varjojen maailmaan on käänne, jonka jälkeen edelliseen ei ole paluuta. Mustaan sateenvarjoonsa saa yksilöllistä ilmettä satojen kahva- ja varsivaihtoehtojen avulla, ja näiden joukossa kenties ikonisimmaksi hieman eksentristen kahvojen sarjassa on noussut whangee. Sanalla viitataan bambulajike Phyllostachysin eri muodoista saatavaan materiaaliin, joka useimmiten käsitellään lakalla ja poltetaan tummaksi ennen varjoon iskemistä. Syntynsä whangee-termi on puolestaan saanut mandariinikiinan sanasta huáng lí.

Tunnetuin whangeen kantajista on taatusti Kostajat-sarjan ikielegantti John Steed, mutta myös Kyllä Jeeves Hoitaa -sarjan Bertie Wooster patsastelee ja koheltaa moinen varjo kädessään useissa tarinoissa. Englantilainen koomikko Terry-Thomas oli aikanaan melkoinen keikari, ja poseerasi valtaosassa julkisuuskuvistaan whangeestä valmistettu kahdeksantuumainen imuke suussaan. Mallia TT näyttää yhdessä jos toisessakin taltioinnissa.

Sateenvarjokahvojen maailmassa whangee lienee formaalimmasta päästä, joskin taatusti rennompi vaihtoehto kuin ikiupea täyshopeinen kahva. Todennäköisesti se vetoaa jokaiseen hieman eriskummallisesta intoilevaan, kun taas konservatiivisimmat pukeutujat suosivat tammea, kirsikkaa ja muita hillittyjä jalopuita.

Jalkineiden edustavuus lasketaan paitsi rakenteen, myös tikkausten koon ja näkyvyyden mukaan. Pukujalkineiden tarkoitus on toimia edustavina, kauniina ja miellyttävinä jalan suojina. Jos näkee vaivan pukuun sonnustautumiseksi, myös jalkineiden tulisi ulkonäöltään vastata etiketin vaatimuksia. Valitettavan harvoin tämä käy toteen. Esimerkkinä toimivat kuvan karkeat popot, joiden raa’at ja kookkaat tikkaukset rääkyvät vastoin kaikkia muodollisuuden vaatimuksia. Myös naarmuinen ja halkeillut nahka puhuu omaa pahaa kieltään jäljen laadusta. Mitä sirompi, siistimpi ja luonnollisemman näköinen popo, sitä miellyttävämpi se silmälle on.

Harva jalkinemalli jakaa mielipiteitä niin kuin teräväkärkinen italialainen tulkinta. Äärimmäisempi muoto on harvinainen vesinokkaeläimen nokkaa muistuttava popo, mutta se on toinen tarina. Kun teräväkärkistä jalkinetta vertaa pyöreisiin englantilaistuotoksiin, ei voi kuin todeta edellisen olevan epämuodollinen valinta. Tämä sen vuoksi, että liki tikaria muistuttava kärki ei missään nimessä emuloi jalan luonnollista muotoa. Malli jakaa mielipiteet. Italiassa se on yleisempi näky, mutta mitä virallisemmaksi ympäristö käy, sitä harvemmin mallin kohtaa. Lukija voi sen itse huomata: kuinka monessa diplomaattisessa kokouksessa näkee näin teräviä jalkineita? Maltillinen pyöreä se on, joka jyllää. En suosittele tätä tikaria kenenkään jalkaan, mutta kukin päättäköön kohdallaan.