Keikari.com

Gianni Agnelli oli yksi Italian 1900-luvun merkittävimmistä teollisuusjohtajista, ja Fiat-yhtiön pääomistajana luotsasi aikanaan 4,4% suuruista summaa Italian bruttokansantuotteesta, 3,1% maan teollisuustyövoimasta ja 16,5% maan teollisuustutkimukseen sijoitetusta valuutasta. Saavutuksistaan taloudessa hän sai Italian korkeimman siviilille myönnettävän ansiomerkin, Cavaliere di Gran Croce Decorato di Gran Cordone Ordine al Merito della Repubblica Italianan. Hän oli kiistatta yksi maansa merkittävimmistä miehistä, mutta myös kansainvälisesti tunnettu tyyli-ikoni jonka vaikutusvalta pukeutumisen saralla on kiistaton, mittaamaton ja yhä ajankohtainen. On aika tutustua eksentrikkoon.

Giovanni Agnelli syntyi helmikuun 12. päivänä vuonna 1921 Edoardo Agnellin ja Donna Virginia Bourbon del Monten perheeseen. Hänen isänsä oli vaikutusvaltainen teollisuusjohtaja ja äitinsä aristokraattisen perheen tytär. Lapsi nimettiin isoisänsä Giovannin – joka oli perustanut Fiat-autoyhtiön vuonna 1899 – mukaan, mutta häneen viitattiin aina Giannina. Hän kävi koulunsa Pinerolo Cavalryn akatemiassa ja opiskeli lakia Torinon yliopistossa. Toisessa maailmansodassa Gianni taisteli tankkirykmentissä Venäjän rintamalla ja haavoittui kahdesti. Tämän jälkeen hän palveli myös Pohjois-Afrikassa, jossa saksalainen upseeri ampui häntä käsivarteen baaritappelun päätteeksi. Riidan syynä oli tietysti nainen. Italian antautumisen jälkeen Gianni pääsi kielitaitonsa ansiosta palvelemaan amerikkalaisia miehittäjiä avustavana upseerina.

Kun sota oli sivuutettu, Gianni päätti keskittyä rakkauteen. Hänestä tuli tunnettu naistenmies, jonka kymmenien rakastajattarien joukkoon lukeutui seurapiirikurtisaani Pamela Harrimanin kaltaisia leidejä. Vuonna 1953 kuitenkin koitti suuri päivä, jolloin Gianni Agnelli astui avioon Donna Marella Caracciolo dei principi di Castagneton kanssa. Morsian oli napolilais-amerikkalainen aatelinen ja vaikutusvaltainen hyvän maun määrittelijä. Agnelli ei pysynyt uskollisena, vaan romantisoi Anita Ekbergin ja Jackie Rogersin kaltaisten leidien kera, mutta aviopari pysyi tästä huolimatta yhdessä Fiat-johtajan kuolemaan saakka. Heidän ainoa lapsensa Edoardo ei ollut kiinnostunut autoista lainkaan, ja isä päätti jo varhain luopua suunnitelmista pojan ja Fiatin suhteen. Edoardo opiskeli uskontoa Princetonin yliopistossa, sai yhden aviottoman lapsen (jota Gianni ei tunnustanut), ei mennyt naimisiin ja teki itsemurhan hyppäämällä sillalta vuonna 2000.

Vuonna 1966 Gianni peri valtaosan Fiatin osakkeista ja paikan yhtiön johdossa. Hänen johdossaan Fiatista kasvoi Italian tärkein yhtiö ja yksi Euroopan suurimmista autonvalmistajista. Tehtaita avattiin ympäri maailman ja bisneshankkeita solmittiin runsaasti. 80-luvulla Agnelli murskasi niskuroivat teollisuusliitot neuvottelemalla 40 000 työläistä marssille ja palaamaan sorvin ääreen. Vuonna 1991 hänet nimitettiin elinikäiseksi senaattoriksi, ja myöhemmin Agnelli nimitettiin puolustuskomission jäseneksi. Agnelli sai tutkintonsa ansiosta kansan keskuudessa lempinimen L’Avvocato (asianajaja), vaikka hän ei koskaan kuulunut liittoon eikä tehnyt päivääkään tutkintonsa mukaisia töitä. Hänestä tuli myös 1900-luvun kapitalismin symboli ja monien mielestä todellinen Italian kuningas.

Gianni Agnelli oli laajasti sivistynyt, älykäs ja erikoisella huumorintajulla varustettu vaikuttaja. Hänen lukuisat kotinsa olivat arkkitehtien suunnittelemia, ja toimitusjohtaja oli kiinnostunut tyylin ohella purjehtimisesta, urheiluautoista, laskettelusta ja hevosista. Kuten kaikki eurooppalaiset kosmopoliitit, Agnelli liikkui sulavasti kaikkialla länsimaissa ja muodosti tärkeitä kontakteja vaikutusvaltaisiin hahmoihin. Heidän joukkoonsa lukeutui Henry Kissingerin ja David Rockefellerin kaltaisia legendoja. Agnellia kritisoitiin sukunsa edun tavoittelusta koko Italian kustannuksella. Hallitus myötäili Fiatia lainsäädännössä niin verojen kuin työväen suhteen, mutta Agnelli ei koskaan kommentoinut häntä vastaan esitettyjä syytöksiä. Hänen taktiikkansa oli kovin samanlainen kuin Berlusconilla tänään: mikäli ongelmaa ei myönnetä, sitä ei ole. Vuonna 1994 Fiat kuitenkin koki kovia. Yhtiön kolmanneksi merkittävin vaikuttaja ja Agnellin 25 vuoden aikainen luottomies Cesare Romiti myönsi oikeudessa ottaneensa vastaan lahjuksia. Hänet tuomittiin vankeuteen, mutta Agnelli säilyi puhtaana koko uransa ajan.

Vuonna 1996 Agnelli jätti paikkansa Fiatin johdossa, mutta häntä kunnioitettiin kunniajohtajan arvonimellä joka säilyi Agnellin kuolemaan asti. Yhtiön johtoon nousi tämän jälkeen Ferraria luotsaava Luca Cordero di Montezemolo. Legendaarinen Gianni Agnelli kuoli eturauhassyöpään kotonaan Torinossa tammikuun 24. päivänä vuonna 2003. Jälkeensä hän jätti sekä henkisen että fyysisen perinnön, sekä huomattavan taidekokoelmansa Torinon kaupungille. Tarina ei jää kuitenkaan tähän, sillä Agnelli oli myös huomattava vaikuttaja tyylin saralla.

Jopa Italiassa, jossa tyylikäs pukeutuminen ja muodin seuraaminen tuovat kunniaa, Gianni Agnelli erottui edukseen. Eläkkeelle siirtyessään italialainen muotisuunnittelija Nino Cerruti nimesi Agnellin yhdeksi tärkeimmistä tyyli-ikoneistaan, ja vaikutusvaltainen Esquire-lehti on listannut hänet yhdeksi viidestä parhaiten pukeutuneista miehistä kautta historian. Agnellin tyyli oli sekoitus klassisia pukuja, jotka yhdistettiin selkeästi erottuviin henkilökohtaisiin omaleimaisuuksiin. Koska raha ei ollut este, Agnelli omisti kymmeniä Caracenin käsintekemiä tilauspukuja. Pukujen muotokieli oli klassinen, formaali ja konservatiivinen, mutta italialaisella otteella. Asusteet olivat se osa-alue, joka erotti hänet edukseen. Tunnettuja Agnellismeja ovat seuraavat:

• irrallaan olevat button down -paidan napit
• yksi satunnaisesti avattu pikkutakin hihanappi
• solmion pitäminen neuleen ulkopuolella
• villa- ja kudotut solmiot kampalankapukujen kera
• ruskeat mokkanahkaiset saappaat pukujen kera
• button down -paidat kaksirivisten pukujen kera
• vinoon solmittu solmio
• irrallaan oleva solmion takaosa neuleen kanssa
• rannekello kauluspaidan ranteen päällä

Kaikki nämä ikään kuin epähuomiossa valitut tyyliseikat yhdistettiin hyvin tarkasti harkittuihin tilauspukuihin, ja ne kielivät italialaisen sprezzaturan käsitettä puhtaimmillaan. Koska päällisvaatteet oli harkittu tarkoin, sekavat asusteet näyttivät tyylivirheiltä, vaikka ne oli tarkoin suunniteltu. Agnellismeja ei ollut kerrallaan läsnä kuin yksi tai kaksi, sillä suurempi määrä olisi saanut yleisilmeen näyttämään sotkuiselta. Mikäli lukija on joskus seurannut Agnellin popularisoimia tyylikikkoja, hän on joko tietoisesti tai tietämättään velkaa yhdelle 1900-luvun suurimmista tyyli-ikoneista. Gianni Agnelli olisi tuskin tuonut näitä ilmiöitä esille, ellei hän olisi ollut hyvin vaikutusvaltaisessa – ja siten näkyvässä – asemassa. Häntä valokuvattiin vuosikymmeniä, ja Agnellismit levisivät kautta pallon. Haluan lukea Signore Agnellin myös yhdeksi 1900-luvun suurimmista dandyistä, sillä hän jos kuka teki mitä mieli ja oli silti ihailtu. Bravissimo!

Veistoksellinen Agnelli vuosien varrella:

• kellon kera
• kokouksessa
• nuorukaisena
• harmaassa