Keikari.com

Vuosituhannen vaihtuminen ennakoi Englannissa suurta muutosta. Ryhmä eleganssista, räätälityöstä ja kauneudesta vaatteiden muodossa intoilevia miehiä kerääntyi yhteen ja perusti anarko-dandyistisen liikkeen. The Chap -lehti ja poppoo syntyi vuonna 1999, ja omien sanojensa mukaan he “katsovat kuivasti modernia maailmaa hienostuneemman aikakauden höyryisen monokkelin lävitse, saaden ajoittain sukkanauhansa rullalle 21. vuosisadan sanoinkuvaamattoman vulgäärisyyden edessä.” Muiden arvokkaiden tavoitteiden lisäksi chapit pyrkivät elvyttämään hatunnoston, paikkansa luovuttamisen leidielle ja säännöllisen housujen prässäämisen. Nokkela lukija lienee tähän mennessä oivaltanut, etteivät chapit ota itseään kovin vakavasti, vaikka tosissaan ovatkin. Satiiri, parodia ja kärjistykset ovat lehden ja sen pääpuuhamiesten – Michael “Atters” Attreen, Gustav Templen ja Vic Darkwoodin – tehokeinoja klassisemman sanan levittämisessä.

Pienistä alkuköhistä huolimatta huumorin ja klassisen tyylin yhdistelmälle on riittänyt kysyntää, ja lehti on ilmestynyt jo yhdentoista vuoden ajan. Harmillisesti aviisien tekstien taso vaihtelee suuresti. Mukaan mahtuu artikkeleita moskasta ilahduttavan montypythonmaiseen ilakointiin, joka hivelee aistihermon lisäksi älyä. Lisänä on useita kevyitä kirjoja sekä vuosittainen Chap Olympiad, jossa tarkoin suitut herrasmiehet ja -leidit kisaavat mitä kummallisimmissa, ajoittain jopa hengästymistä vaativissa urheilusuoritteissa. Oman lisänsä tuo Tweed Run, jossa samaisen tyyli-intoilijat pyöräilevät tweed-vaatteissa Lontoon keskustassa. Chap-ryhmittymän ympärille on kasaantunut konservatiivisten tuhahtelijoiden lisäksi kosolti vintage-henkisiä nuorikkoja, jotka tuovat modernia eloa keskusteluihin sekä tapaamisiin.

Chapit (eng. veikko, tyyppi, kaveri) voi nähdä modernina dandy-henkisenä ryhmittymänä, joka ammentaa arvonsa kauniimpien aikakausien muotokielestä, mutta levittää sanomaansa modernein keinoin ja huumoria kaihtamatta. Onhan, loppujen lopuksi, vain kaunis elämä elämisen arvoinen.