Keikari.com

Michae Anton on totisesti arbiter elegantiae jos kuka. Lähestyin elävää Styleforumin legendaa haastattelupyynnöllä ja suureksi ilokseni kiireinen vaikuttaja löysin vartillisen aikaa kysymysten pohdintaan. Tarkemmin hänen taustastaan voi lukea alempana sivustolla nököttävästä artikkelista, jonka päivitin ja nostin uusimpien joukkoon.

Michael Anton, 41, työskentelee tällä hetkellä yritysviestinnän parissa. Hän opiskeli alkuvuotensa amerikkalaisessa oppijärjestelmässä englantia, historiaa sekä filosofiaa ja tämän jälkeen valmistui poliittisesta filosofiasta sekä omintakeisesta Great Books -oppikokonaisuudesta. Antonin puoliso ja lapset eivät suuremmin isän tyyliharrasteesta välitä, mutta kustannuksista nousee ajoittain keskustelua. “Tyttäreni sanoo usein minun näyttävän ‘kivalta’, mutta hän sanoo näin monista asioista eikä näytä olevan kovin syrjivä. Hän kyllä mielellään katselee kangasnäytteitä. Vanhempani eivät myöskään välitä muutoin kuin ajattelemalla vaatteiden olevan melko hassu harraste.”

Anton ei muista tarkalleen mikä sai hänet alun perin kiinnostumaan pukeutumisesta, mutta ajoittaa tapahtuman lukioikään. Hänen isänsä on asianajaja, joka hankki kaikki pukunsa räätälityönä. Aikanaan isä sai Hermès-solmiokärpäsen pureman, joka tarttui myös Antoniin. Yliopistovuosien aikana puolestaan ilmestyi Wall Street -elokuva – jonka puvustamisesta maineikas Alan Flusser sai Coty-palkinnon – jolla oli suuri vaikutus Antoniin. “Flusserin teoksella ‘Clothes and the Man’ oli valtaisa vaikutus minuun, kuten myös 30-luvulla ilmestyneen Apparel Artsin numeroilla. Lähikirjastollani oli (ja yhä on) neljä lehteä, jotka enemmän tai vähemmän opettelin ulkoa aikanaan. Olen myös ottanut tavakseni vierailla jokaisen kuuluisan ja vähemmän-kuuluisan vaatekaupan luona aina matkustaessani, sekä tehnyt matkoja joiden tarkoitus oli enemmän tai vähemmän ostoksien tekeminen. Lontoo on yleinen kohde ja olen käynyt siellä melkein 30 vuoden ajan. Keskustelen myös mielelläni räätäleiden, jalkinemestareiden, kangastehtailijoiden ja muiden kanssa. Valtaosa heistä on hyvin avokätisiä jakamaan neuvoja, tarinoita, kertomuksia ja mielipiteitä.”

Omaa tyyliään Anton kuvailee termillä “Concervative Business Dress”. Puku on yllä viitenä päivänä viikossa, enimmäkseen yksirivisiä pelkistetyillä kankailla ja vain muutama rohkeampi valinta. Solmiot ovat melko konservatiivisia, paidat enimmäkseen sinisiä, valkoisia, kermanvärisiä, vaaleanpunaisia – joko kuviottomana tai Bengal-raitaisena. Vapaa-aikana yllä on irtotakki ja solmio, nappikauluspaita sekä khaki- tai flanellihousut. Nämä vapaa-ajan kokoonpanot ovat melko lailla se tyyli, jolla hän pukeutui (tai puettiin) lapsena ja jota nykytermein kutsutaan sanoilla “trad” tai “preppy”. Lapsuuden tyyliin hän on kuitenkin pesäeron: sack-leikkauksella luotuja takkeja, flat front -housuja tai metallinappisia klubitakkeja ei enää yllä näy. Räätälirintamalla Anton suosii napolilaista Solitoa sekä nimeltä mainitsematonta englantilaista, joka leikkaa puvut Anderson&Sheppardin tyyliin. Napolista hän hankkii yksirivisiä, englannista kaksirivisiä, vaikka jälkimmäinen onkin selvästi alle 20% vaatekaapin sisällöstä. “Vuosien varrella olen käynyt monien räätälien luona enkä ole ollut kovinkaan lojaali, mutta nykyisin pitäydyn näissä kahdessa. Jalkineita hankin useista lähteistä, mutta viime aikoina olen ostellut vain Vassia (sikäli kun enää hankin uusia pareja). Myös solmiot ovat kaikkialta peräisin, mutta suurin enemmistö viime aikoina on tullut hankittua Cappellilta Napolista. Kaikki paitani ovat Geneva Custom Shirts -yhtiöstä New Yorkista. Muut vaatteeni ostan saman kaupungin suurilta jälleenmyyjiltä sekä mukavista liikkeistä matkoillani.”

“The Suit: A Machiavellian Approach To Style” kirjoitettiin kaksi tavoitetta mielessä. Ensimmäiseksi Anton halusi luoda kirjan, joka on yksityiskohtaisempi kuin kaikki muut vaatekirjat. Toiseksi hän halusi kirjoittaa Machiavellista parodia-pastissin, jossa käyttäisi mahdollisimman monia kirjallisia rakenteita kuin esikuvansa, ja joka mahdollistaisi tyylikirjaan piilotettuna myös filosofisten mietintöjen esittämisen. Vuosien opiskelujen, tyylikkäiden miesten tarkkailun ja räätäleiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Anton havaitsi, että kirjaamatonta oppia oli paljon. Hän halusi tallentaa siitä teokseensa mahdollisimman paljon. Oli myös lukuisia mielipiteitä, jotka kirjailija halusi toisille ilmaista. “He, jotka lukevat teoksen tarkoin, osaavat kyllä kertoa milloin kerron edellisestä ja milloin jälkimmäisestä. Eroavaisuudet eivät ole ilmeisiä, mutta ne kyllä löytyvät. Kirjassa on myös monia rakenteita, kuten numeerisia kuvioita, väärinkäytettyjä tai muutettuja lainauksia, tarkoituksellisia ristiriitoja, epäkelpoja esimerkkejä, joiden kautta huolellinen lukija voisi pähkäilyn jälkeen huomata, että tietyt mielipiteet ilmaistaan vain ‘rivien välissä’. Totta puhuen, en kyllä usko kenenkään koskaan vaivautuvan, mutta kirja oli hauska kirjoittaa. Se ei silti ole muuttanut elämääni millän tavoin.”

Äärimmilleen viedyn, jopa dandyistisen vaateharrastuksen ohella Michael Anton harrastaa kokkaamista. Styleforumille kirjoitetut kymmenet tuhannet viestit ovat ansainneet hänelle paitsi iGent-legendan maineen, myös lukuisia uusia ystäviä. Joitakin The Suit -teoksen kappaleita on mennyt tätä kautta kaupaksi, mutta ennen kaikkea kyseessä on ollut miellyttävä juttelu innokkaiden harrastajien kesken. Silloin tällöin Antonia on pyydetty kirjoittamaan muutamia lehtiartikkeleita ja pitämään puheita, mutta muuten elämä on jatkunut entisellään. Lopuksi pyydän haastatellulta vinkkejä vasta klassisesta tyylistä innostuneelle, ja saan jälleen kerran arvokkaita neuvoja Keikarin lukijoille. “Ensimmäiseksi kehotan heitä hankkimaan kappaleen Flusserin teoksesta ‘Clothes and the Man’ ja opiskelemaan sitä huolellisesti. Ei tarvitse tehdä kaikkea mitä Flusser kirjoittaa, mutta kirja säilyy yhä parhaana teoksena perusteista eikä sitä todennäköisesti tulla ylittämään. Toiseksi suosittelen katselemaan vanhoja elokuvia, joissa esiintyvät parhaat pukeutujat, ennen kaikkea Astaire ja Grant. Hyvin vähän kaikesta mitä he pitivät on vanhentunut ja [tyyli] voidaan yhä kääntää nykykäyttöön. Heidän tyylinsä oli niin pelkistetty, että se kannattelee sinua melkein missä tahansa. Kolmanneksi: vastusta houkutusta ryhtyä riikinkukoksi. Neljänneksi, osta laatua siinä määrin kuin varasi sallivat. Opettele hinta-laatusuhteet eri vaatteille – näitä löytyy jokaisesta hintaluokasta. Älä ajaudu törsäämään ylimarkkinoituihin trendi- tai designer-valmistajiin. Viidenneksi, varo aleja sekä ‘diilejä’, jotka saavat helposti ostamaan tavaraa vain suuren alennusprosentin vuoksi. Ruma on rumaa, ja kaikki mitä kohtaan et enää tunne intohimoa vuoden jälkeen on lopulta kallista, riippumatta siitä paljonko maksoit.”

Kuvat: (C) Ashbrook Center