Keikari.com

GQ-lehti auttoi muuan lukijaansa nimeltään Evan Ng. Keikarin lukulasejakin tarvitseva lukija huomannee selvästi mikä ensimmäisessä kuvassa on pielessä ja mikä puolestaan on toisessa kuvassa korjattu. Liian suurissa puvuissa astelee oman hatusta temmatun arvioni mukaan 75% suomalaisista miehistä. Joku lukijan lähipiirissä tarvitsee apua, eikä interventio ole häpeän asia. Se kertoo välittämisestä.

Kuva: (C) GQ

Francis Bown on englantilainen ravintolakriitikko, sopivasti joutilas mies ja vankka tilausvaatteiden kannattaja. Hän luotsaa sivustoja Bown’s Best sekä Bown’s Bespoke, joissa äärimmäinen laadun tavoittelu ja hienostuneen huvittava sanailu kohtaavat. Bown vastasi Keikarin haastattelupyyntöön noin viikko sitten.

“Luulenpa syntyneeni laatuvaatteista kiinnostuneena, sillä minulla ei ole muistikuvaa ajasta jolloin tyylilliset asiat eivät olisi kiehtoneet minua. Pidän säännönmukaisuudesta, järjestyksestä, “sopivuudesta” ja hienosta käsityöstä. Kaikki nämä tulevat yhteen kauniissa tilauspuvussa tai parillisessa tilausjalkineita.” Aiemmin elämässään Bown vietti useita vuosia pappismiehenä Englannin anglikaanisessa kirkossa, mutta erosi kirkkokunnasta ja kääntyi roomalais-katoliseksi sillä koki kirkkonsa uuden nais”pappeuden” suoranaiseksi apostasiaksi. Toimiessaan vähävaraisen maakuntakirkon pappina, hänen alituinen pyrkimyksensä jumalanpalveluksissa oli pyrkiä tarjoamaan Jumalalle vain parasta. Osana tätä pyrkimystä oli hankkia kaikkein kauneimpia liturgisia vaatteita, joita oli mahdollisuus saada. Tämän Bown koki imperatiivina. Toimi sekä heijasti arvokkuutta siihen, mitä oli tapahtumassa, että avusti tuomaan jokaisessa messussa osana olevan “pilkahduksen Taivaasta”.

“Nyt kun pukeudun maallisiin vaatteisiin, tyylikkyys on vaatimus joka heijastaa haluni soveliaisuuteen ja – mikä tärkeintä – joka kertoo kunnioituksesta, jota koen ihmisiä kohtaan, riippumatta heidän toimestaan tai sosiaalisesta asemastaan. Näin ollen pukeutumisessa on kyse moraalisuudesta. Vallitseva nuhruisuuden kultti halventaa sekä näitä pukeutujia että osoittaa epämiellyttävän välinpitämättömyyden toisten arvokkuutta kohtaan. Kun menen vaikkapa ravintolaan, on hyvin masentavaa nähdä heitä, jotka tuumaavat hyväksyttäväksi saapua vetämättömissä vetimissä – ja jotka tämän jälkeen olettavat saavansa mitä suurinta arvonantoa tarjoilijoilta, joista eivät selvästi piittää pätkääkään.” Alun perin Bown ryhtyi kirjoittamaan pukeutumisen saralta uutispalvelu Reutersille, jota ennen hän oli laatinut ravintola-arvosteluita samaiselle yhtiölle. Kun heidän sivustonsa sulkeutui, kriitikko päätti Bown’s Bespoke -sivuston olevan paikallaan.

“Rakastan aitoja tilausvaatteita, mutta ymmärrän toki monelle herrasmiehelle – erityisesti nuoremmille herrasmiehille – niiden olevan yksinkertaisesti liian kalliita. Muistakaa silti, että irtokauluksisia valmispaitoja voi hankkia melko halvalla [englantilaisista] asianajajien vaatehtimoista Lontoon Chancery Lanen lähistöltä. Myös irrallisia valkoisia tärkättyjä kauluksia saa samoista liikkeistä vain 12 punnalla. Tämänkaltaisen jäykkäkauluksisen paidan käyttäminen on ollut ensimmäinen askel kohti tyylin suuruutta monelle nuorukaiselle. Rohkaisen jokaista, joka välittää ulkonäöstään, tarkastelemaan Bown’s Bespokessa olevia Kymmentä Käskyä. Siellä opetan täydellisyyttä, luonnollisesti, ja jotkut kokevat tämän ärsyttävänä. Mutta mikäli jokin asia on todella tavoiteltava, on erikoista miten usein elämällä on miellyttävä tapa täyttää nämä unelmat, usein tavalla jota vähiten odotti.” Viimeiseksi herra Bown myöntää olevansa luonteeltaan konservatiivinen ja samaten on vaatemakunsa. “Näin ollen on onnekasta, että asun Lontoossa sillä paras tarkoittaa tilauspukua Henry Poolelta, tilausjalkineita Cleverleyltä ja tilauspaitoja Harvie&Hudsonilta. Näin pukeutuneena herrasmies on valmis kohtaamaan sekä alaluokan että yläluokan – ja kohtelemaan molempia kunnioittaen sekä kohteliaasti niiden hyvien tapojen mukaisesti, jotka käyvät yksiin soveliaan tyylin kanssa”.

Kuva:(C) Jack Hill

Vuonna 1839 John Charles Cording avasi ensimmäisen ulkoilu- ja vedenkestäviin vaatteisiin erikoistuneen liikkeensä Lontooseen. John työskenteli enimmäkseen kotonaan sisarensa Ellenin ja äitinsä Maryn kanssa. Heidän lisäkseen Johnia auttoi velipoika George, joka sittemmin lähti omille teilleen perustaakseen oman liikkeensä. Vuonna 1857 John työllisti myös nuoren serkkunsa Henry Wilsonin, joka ajan myötä peri Cordingsin, sillä perustaja-Johnilla ei ollut lainkaan perillisiä. Cordingsin vaatevalikoima pian laajeni kattamaan myös kokonaisvaltaiset räätälipalvelut, mutta tästä huolimatta kovaa rääkkiä kestävät suojavaatteet olivat aina liikkeen tärkein kauppatavara.

Cordingsiin luottivat myös muuan Connaughtin herttua sekä tohtori Livingstonea etsimään lähtenyt Sir Henry Morton Stanley. Liikkeen jokasäänkestävät ulkovaatteet saavuttivat nopeasti erinomaisen maineen, ja erityisen suosituksi muodostui kumilla käsitelty Macintosh-takki.Vuonna 1877 liike muutti päämyymälänsä Piccadilly Streetille, ja uusia liiketiloja hankittiin myös Jermyn Streetiltä sekä St. James’s Streetiltä. Valmisvaatteiden joukkoon ilmestyi tweed-takkeja, sekä ajan myötä legendaarisen maineen saavuttanut Covert coat -päällystakki. Vedenkestävät ulkoiluvaatteet olivat yhä erittäin hyvässä maineessa. 1900-luvun alussa Ann Wison, joka oli perustaja-Johnin serkku ja yhtiön johdossa, siirsi johdon edelleen tyttärilleen Louisa Rileylle sekä Mabel Cottellille.

Vuonna 1909 liike sai kuninkaallisen hovihankkijan sinetin Walesin prinssiltä, ja prinssin poika syleili myös Cordingsia virallisena vaatettajanaan. 1920-luvulla maineikkaat Newmarket- ja Idstone-saappaat patentoitiin. Samoihin aikoihin yhtiö löysi inspiraation hevosmarkkinoilla käytettyjen loimien kuvioinnista, ja kehitti Tattersall check -kuvioidut kauluspaitansa, joista on muodostunut vuosisatoja kestävä klassikko. Maailmansodat koettelivat Cordingsia erittäin raskaasti, ja monia liikkeitä jouduttiin sulkemaan. 50-luvulla yhtiöstä oli muodostunut kansan silmissä vanhentunut ja epämuodikas. Tänä aikana Cordings tunnettiin eninnä Newmarket-saappaasta, joka oli upotettu vesitankkiin yhtiön päämyymälän näyteikkunassa. Kuluttajien nyrpistelyistä huolimatta yhtiö osoitti osaamisensa taiten: samainen Newmarket-saapas säilyi vesitankissa vedenkestävänä yli 20 vuoden ajan.

1971 Cordings siirtyi alkuperäisen omistajasuvun käsistä University Motors -yhtiölle. Vuonna 1986 uusi johtotiimi astui remmiin, ja omasta Hackett-yhtiöstään tunnettu Jeremy Hackett sekä Ashley Lloyd Jennings vastasivat nyt Cordingsin hyvinvoinnista. Tästä kolme vuotta myöhemmin juhlittiin yhtiön 150-vuotisjuhlia, joita varten kudottiin 150 metriä varta vasten suunniteltua keräilykangasta. Vuonna 2000 suunniteltiin Millenium-tweed, josta muodostui yhä erittäin suosittu myyntiartikkeli. Vuonna 2003 johtokunta lähestyi erästä yhtiön parhaimmista asiakkaista, jolle oli valmisteltu 20-minuuttinen markkinointipuhe. Tästä ensimmäiset kolme minuuttia riitti, ja muusikko Eric Clapton päätti tulla osakkaaksi Cordingsiin. Tänä päivänä hän toimii osakkuutensa ohella yhtiössä tittelillä Design Director.

Koko 2000-luvun ajan Cordings on onnistunut houkuttelemaan vetoamaan 50-luvulla menetettyjen asiakkaiden lapsiin ja lapsenlapsiin perinteisillä kuvioilla ja vaatteilla, sekä aitobrittiläisellä hengellään. Kaikki vaatteet valmistetaan liki poikkeuksetta saarivaltiosta saatavista materiaaleista. Suurimmat klassikot ovat ajaton Covert coat -päällystakki sekä Tattersall check -kauluspaidat, jotka ovat tyylipuhdasta eleganssia parhaimmillaan.

http://www.cordings.co.uk/

Kurkistus Savile Row’n vanhimman, ainoan perheomistuksessa säilyneen räätäliliikkeen maailmaan.