Keikari.com

Intohimonpunainen metsästystakki on erikoinen näky. Värin ymmärtää kyllä, tuskinpa kukaan hauleja tai jonkinlaista astaloa ehdoin tahdoin suuntaansa haluaa, mutta Suomessa asu on tietääkseni kadonnut vakikäytöstä metsästyksessä joten näky nostattaa kulmia. Erityisen vanhoja tyylikuvituksia selatessa punainen metsästystakki on melkoisen yleinen herrasmiesten yllä, mutta sen alkuperä on hieman hämärä. Vuodelta 1894 peräisin oleva The Dictionary of Phrase and Fable (laatijana E. Cobham Brewer) tarjoaa seuraavan selityksen: “Punainen takki ketunmetsästyksessä on kuninkaallinen livreemerkki, metsästyksen ollessa Henrik II:n määrittelemä kuninkaallinen urheilulaji.” Näin 2000-luvulla punaisen takin näkee enimmäkseen Britanniassa melko siniverisen ketunmetsästysväen yllä. Tämän irvokkaan reliikkiurheilun piirissä etikettiä vielä seurataan: jahtimestarin yllä on kirkuvanpunainen hännystakki (eng. pinks), jossa on neljä kultaista nappia, muun jahdista vastaavan väen pitäessä viittä nappia, osallistujien pukeutuessa mustaan mustin napein. Suurin kunnia osallistujalle on saada jahtimestarilta ansioistaan metsästysnappi, joka oikeuttaa miehen pukeutumaan jatkossa punaiseen metsästystakkiin.

Arvonsa ja asemansa tuntenut C.G.E. Mannerheim teetti aikanaan – oletettavasti – Lontoossa itselleen metsästystakin, joka on kuvasta päätellen näytteillä Mannerheim-museossa. Aika velikulta.

Kuva: © Mannerheim-seura

Toinen suositeltava yhdistelmä: keskiharmaa liituraitapuku kolmessa osassa, ruskeat oxfordit, tummanharmaat sukat, vaaleansininen kauluspaita, harmaa kuvioton taskuliina ja foulard-solmio.

Kuva: © SpooPoker

En ole kahlannut läpi tämän aikakauden kuvastoja, mutta kovin 40-luvun hengessä on tämä toimiva yhdistelmä liikkeellä. Tummansininen flanellipuku melko paksuilla kalkkiraidoilla, leveät pystykaulukset, mustat oxfordit, kapearaitainen kauluspaita, geometrinen taskuliina ja harmaa villasolmio.

Kuvat: (C) Mbreinin

Chay Cooper, 37, toimii jo usealle foorumijäsenelle tutuksi tulleen Alfred Sargentin tuotepäällikkönä ja kiertää maailmaa pelastaen herrasmiehiä käsintehtyjen mittatilausjalkineiden maailmaan. Reissu-Chay löysi kuin löysikin yhden joutilaan vartin vastatakseen haastattelupyyntöön.

Northamptonin oma poika Chay jätti koulunsa kesken 16-vuotiaana ja työskenteli hetkisen Technic Shoesin kenkätehtaassa, joka ei ole enää toiminnassa. Tämän jälkeen hän paukutti paikallisen Alfred Sargentin ovea ja sai töitä kenkälestien noutajana sekä jokapaikanmiehenä. Oltuaan puolitoista vuotta tehtaalla, hän kiinnostui hiljalleen jalkineiden valmistuksesta ja päätti käyttää yhden päivän työviikostaan opiskellen alaa. Hänen isoisänsä oli aikoinaan töissä nahkatuotannon parissa ja on aina ollut kiinnostunut Chayn vaiheista tehtaalla. Chayn vanhempien ohella myös isoisä on tyytyväinen huomatessaan paikallisen tehtaan menestyvän. “Olen naimisissa, kahden lapsen isä ja uskon kaikkien pitävän kenkäobsessiotani melko outona. Vaimoni oli aiemmin töissä Sargentin tehtaalla, joten hän ainakin ymmärtää jalkineiden valmistusta (ellei minua) ja tyttäreni tulee silloin tällöin käymään tehtaalla, pyörimään toimistotuolissani ja käyttämään vanhanmallista kirjoituskonettamme – tiedän siis mitä hankkia hänelle jouluksi!”

Chay kertoo olevansa hyvin onnekas saadessaan työskennellä alaan intohimoisesti suhtautuvien ihmisten kanssa, joilla on myös huomattava tietämys jalkineiden valmistuksesta. Paul Sargentilla on jatkuva halu parantaa tehtaan tuotteita ja tarttuva innostus, joilla on ollut suuri vaikutus Chayhin ja tehtaan tiimiin. Kasvaessaan aikuiseksi tehtaan opissa Chay pani merkille erityisesti upeat mittatilausjalkineet, joita AS valmisti alihankkijana eri liikkeille. “Minulle on aina tuntunut järkevimmältä valmistaa parhaat jalkineemme omalla logolla, joten tunsin itseni kuin lapseksi karkkikaupassa kun Paul salli minun kehittää AS Handgrade -malliston. Se oli suuri ilo ja todellinen tiimihanke. En usko että siitä olisi tullut puoliakaan niin hyvä kuin nyt, jos en olisi saanut kaikkien tukea.” Malliston herättämä kiinnostus on vaikuttanut Chayn elämään suuresti: mies matkaa jatkuvasti ympäri pallon pitämässä mittatilaustilaisuuksia ja esittelemässä sen tuomia loputtomia mahdollisuuksia. Matkaamisen ohella hän kertoo oppineensa paljon kaikilta tapaamiltaan ihmisiltä.

Kun kysyn Chayn omasta tyylistä, hän vastaa sanalla “huono!” Jos hän näkee irtotakin tai paidan joka näyttää kuvassa hienolta, hän hankkii sen, mutta todellisuudessa se harvoin näyttää yhtä hyvältä hänen päällään. Pukunsa hän hankkii Lontoon Cad and the Dandystä ja paitansa Harvie&Hudsonilta. Chay etsii aina parasta hinta-laatusuhdetta kaikessa, eikä määrittele vaatteiden arvoa pelkän hintalapun avulla. “Tunnen ihmisiä, jotka sanovat minulle etteivät koskaan käyttäisi näin paljon rahaa kenkäpariin ja silti vuoden sisällä käyttävät saman summan useaan pariin, jotka on hinnoiteltu ‘järkevämmin’. Ne eivät kuitenkaan kestä yhä kauan ja ovat samanlaista kuin hehkulamppuhuijaus. Vähän aikaa sitten sain eräältä herrasmieheltä mailin, jossa hän kysyi voisimmeko uudelleenpohjata hänen Alfred Sargent -parinsa, joka oli ostettu 29 vuotta sitten. Tässä on todellista arvoa!” Kenkäfaniuden ohella Chay on Liverpool-fani, joka klubi on hänen mukaansa ainoa seuraamisen arvoinen. Silloin tällöin, kun aika sallii, hän pelailee golfia.

Chayn vinkit vasta hiljan laatujalkineista kiinnostuneelle:

“Neuvoisin valitsemaan konservatiivisen mallin, jota voi käyttää usein. Osta pelkistetty oxford, siipikärjys-brogue, ehkä perinteinen derby myös, ennen kuin siirryt johonkin suureellisempaan, sillä ensimmäisenä hankintanasi haluat kyetä käyttämään sitä usein. Vaikka viimeisin väri tai tyyli voi kiinnostaa ja olla tämän hetken kenkämalli, klassiset tyylit tulevat aina olemaan tyylinmukaisia ja loppujen lopulta saavat enemmän käyttöä. Lepolestit, Saphirin hoitoaineet ja aika, joka jalkineiden hoitamiseen käytetään, pidentävät huomattavasti niiden käyttöikää. Ota myös mittasi ihmiseltä, joka tuntee myymänsä jalkineet. Jokainen, joka aidosti välittää, käyttää aikaansa varmistaakseen valitsemasi jalkineiden sopivan jalkoihisi.”