Savolainen rantakala: Kilo kalaa ja kilo voita. Jos tuntuu heikolta niin lisää voita.
Tämän kesän vapaat meni sitten syvimmässä Savossa uistinta vedellessä ja katiskaa uittaessa sekä saalista kokkaillen periaatteella you eat what you catch. Ja täytyy sanoa että kun kalan tie järvestä pannulle lasketaan minuuteissa niin safkasta tulee parhaimmillaan jumalaista. Ja kaikki kalat ovat syötäviä.
Tänä kesänä tuli kokeiltua särkeä. On muuten tosi mainio savukalana; Särjista sisukset ja pää pois, sitten kolmeksi vartiksi savustuspönttöön minkä jälkeen vartiksi suolautumaan väkevään suolaveteen. Puoli litraa vettä ja neljä teelusikallista suolaa toimii hyvin.
Säynäväkin oli yllättävän hyvää, täysin lahnan veroista savustettuna. Ja hauskin kokeilu oli hauen savustaminen. Parikiloinen torpedo sisuksistaan perattuna reiluksi tunniksi savustumaan päineen, suomuineen, nahkoineen. Nahan alle uitetulla veitsellä vähän avittaen lihat esiin ja sitten vaan nostamaan sormin fileet lautaselle. Ruodot irtoavat kuin itsestään ja selkäpuolen hankalat y-ruodot nousevat esiin helposti nypittäviksi. Päälle sormisuolaa ja sitruunaa niin kyllähän kelpaa.
Mutta ahvenet ovat parhautta: Pikku ahvenet saa filetin ja saksien yhteiskäytöllä näppärästi peerhosleikkeiksi, eli viilsin niskasta pyrstöön selkäruodon viereen viillon jolla ahven aukeni levyksi jonka paistoin öljy-voiseoksessa rapeiksi ja sitten suolaus kuumassa suolavedessä.
Tuoretta kalaa, uusia pottuja, savua, suolaa ja voita sekä ryytimaasta poimittuja yrttejä. Mikäpä olisi parempaa?
