Aiheeseen palatakseni täytyy sanoa, että nimenomaan nuorena rahattomana (tai pilttinä) auton kuolaaminen on se, mikä määrittää sen, mistä autoista mikäkin ikäpolvi unelmoi.
Joka ikinen kerta autooni istuessa tulee mieleen, että tässä on nyt se auto, josta unelmoin todella pitkään. Onneksi kovin moni ei unelmoi pappamallisista isokoneisista ässistä (ja tuotantomäärät olivat aikanaan valtavat, puoli miljoonaa autoa!), koska lopputuloksena tämä niche-haave on laadullisesti ja mukavuudeltaan omaan hanskaan paras mahdollinen auto, joka ei äänimaailmansa tai kyytinsä osalta jää tippaakaan 20 kertaa kalliimmista uusista luksusautoista jälkeen. Ja jollaisen voi hankkia muutamalla tonnilla, jos +200tkm ajettu kelpaa.
Mainittakoon, että kirjoitin vuonna 2001 ylioppilaskirjoituksissa vastaavanlaisesta autosta myyntipuhemuotoisen esseen hyvällä menestyksellä.
Veikkaan, että esimerkiksi ekan sukupolven Honda Civic Type-R tulee olemaan klassikko, samoin S 2000. Nyt niitä vielä saisi pikkurahalla. Mistäs autoista te itse haaveilitte 18-kesäisinä? Lamborghini Gallardojenkin hinnat ovat kovaa vauhtia kohoamassa, koska kaikki haluavat sellaisen - riippumatta ajo-ominaisuuksista tai mistään rationaalisesta seikasta.
