Jaa...

Mulla ois lasissa 16 yo Scapaa mutta ostin kyllä just männäviikolla 1978 vintage collection potun. Higland Parkia meinaan.

Tossa on sitä elitismiä. Ja tuossa täytyy jo osata juoda ja maistaa sitä viskiä, jotta se maistuu miltään. Toivottavasti ei mene hukkaan!

Fanitan perus HP12 flindaa.
Tuossa tynnyri ei ole päässyt vielä peittämään Orkenyn turpeen ominta olemusta.
18yr onkin sitten itse täydellisyys...mutta ainakin mulle liian kallis peruskulutukseen.

Mulle...HP=stidi! Kanerva ei maadu pohjoisempana samaan tahtiin joten Orkeneyn turpeessa on ihan helvetisti enemmän "puuta" kuin mantereella.

Lainaus käyttäjältä: Quijote - 29.09.12 - klo:21:37

Mulla pullon kyljessä numerot toisin päin, hyvää on...

^Mutta tuohan on Port wood. Eikö?
Helvetin hienoa kamaa tosin...

21 on juu PortWood. On kyllä hemmetin smoothia tavaraa tämä. Hyvää on, mutta melkeinpä kaipaisin enemmän savua, seuraava pullo mitä hankin on Islayta...

Wagner-olutta, tässä kaikki se hienous ja aistikkuus, mitä suomalainen mies voi kaivata ja tämän rinnalla viinin juominen tuntuu ja näyttää juntilta.

^ Tähän onkin hyvä kertoa, että syön juuri iltapalaksi paistettua parmesaania mustapippurilla ja oliiviöljyllä maustettuna, ja juomaksi menee Wolfbergerin riesling.

Miten paistat parmesaania?

Hankalaahan se on. Mutta: parmesaani noin sentin viipaleiksi. Pannu kuumaksi ja viipaleet siihen. Alenna lämpöä vähän ettei pala kiinni, hyvä pannu (vaikka swiss diamond) auttaa. Ei öljyä paistamiseen. Kun juusto sulaa ja alkaa paistua, sitä voi vähän munakkaan tyyliin koota kasaan. Tulee sellainen "lätty". Se saa paistua aika hyvin että pystyy kääntämään. Sitten toiselta puolelta ihan hetki. Se on vähän siitä kiinni tykkääkö ihan sellaisesta rapean kovasta vai haluaako jättää pehmeämmäksi. Loppuvaihe on kriittinen ettei mene yli se paistaminen. Vaati pari yritystä, täytyy myöntää, ennenkuin hoksasin jujun. Joku sanoo että pecorino toimii paremmin. Hyvää oliviiöjyä loroaus päälle mausteeksi, ja mustapippuria. Ei toiminut tuo riesling kaverina kovin hyvin, ehkä joku punaviini ennemmin, tai gewurtztraminer.

Taytyy kokeilla. Parmesaani on suosikkijuustojani mutta mielestani se ei paistu kovin hyvin, muuttuu helposti liian kovaksi ja kitkeran makuiseksi, ehka en ole tarpeeksi huolella yrittanyt sellaisenaan, enemman kuorrutuksissa jne.

Minttu-hernesosekeittoa rapeaksi paistetun parmankinkun kera. Toimii.

Metsät täynnä suppilovahveroa ja sitä on poimittu ämpäritolkulla, samoin kuin hieman aiemmin esiintyneitä kantarelleja (suurin osa niistä on nyt jo vettynyt Keski-Suomen leveysasteilla piloille). Leijonanosa sienistä on mennyt kuivattavaksi ja pakastimeen talven ja kevään keitoksia ajatellen, mutta täytyy sanoa ettei ole tuoreista metsäsienistä tehdyn muhennoksen, keiton tai piiraan voittanutta. Vahva hyväksyntä myös Wolfin parin sivun takaiselle camembert-fonduelle. Kannattaa kokeilla suolakurkkujen dippaamista siihen, hyvää on!

Paketillinen pilkottua pekonia pannulle hiljaiselle lämmölle, että rasva sulaa. Sekaan iso puna- ja keltasipuli ja muutama valkosipulinkynsi pilkottuna. Kuullotuksen jälkeen pois pannulta ja puoli kiloa paistijauhelihaa parissa erässä pannulle, että liha paistuu eikä keity. Paistettu jauheliha sekoitetaan edellä mainittujen joukkoon ja maustetaan vähän yli suolalla ja mustapippurilla.
Paistelun aikana on keitetty puoli kiloa täysjyvämakaronia, sekoitetaan sekin muiden joukkoon ja viimeiseksi 4 dl kermaa sekaan. Uunivuokaan ja uuniin puoleksi tunniksi ja maailman paras makaronilaatikko on valmis.
Illalla tämmöistä...