21
Asut ja pukineet / Vs: Satunnaisia kysymyksiä
« Uusin viesti kirjoittanut Kolibri 02.05.24 - klo:10:15 »Solmiotta tai muuta kaula-asustetta olo on oikeasti oma taitolajinsa ja väitän sen jopa haastavammaksi kuin solmion kanssa olon. Itse käytän tätä nykyä enää harvakseltaan solmiota tai rusettia, mutta kokonaisuuden pitää aina olla selkeästi hyvin erilainen kuten täällä on oikein huomautettu.
Ilman kaula-asustetta pääntien vaaka-akseli pitää siirtää tai romuttaa. Tällöin pikkutakin kanssa mainittu poolokauluspaita tilalle (päällekkäisten vaaka-akselien välttäminen) tai sitten avaa rohkeasti vielä sen toisenkin napin kaulupaidasta auki (selkeän v-akselin luominen). Jos taas kaksi nappia avaa ja paidan kangasta näkyy vielä hyvin reippaasti, niin uusi näkymä täytyy sekin pitää mielenkiintoisena esim. jonkin näkyvän korun tai hyvin selkeästi kuviollisen/poikkeavan värisen kauluspaidan kanssa. Kauluskäänteiden tyyli harvemmin ratkaisee, koska avonaisena kauluskäänteet haluavat piiloutua hieman takin alle.
Eli kaiken kaikkiaan "jätin vain solmion pois, mutta menen muuten bisneskokonaisuudessa"-sudenkuopan välttäminen vaatii oikeasti oman vaatekaappityylin ja siksi vaatii enemmän investointeja, koska pelkästään solmion vaihtamisen sijaan varianssi luodaan kokonaan erilaisten paitojen tai takki+alaosa -muunnelmilla. Laurentiuksen kuva on oikein hyvä esimerkki siitä, että irrottelu ei ole edes lähtöviivalla ja siksi tönkköys pysyy läsnä. Olisipa jotain John Bercow'n kaltaista ikonia Suomessakin, joka uskaltaa rikkoa jähmeää solmiokulttuuria.
Ilman kaula-asustetta pääntien vaaka-akseli pitää siirtää tai romuttaa. Tällöin pikkutakin kanssa mainittu poolokauluspaita tilalle (päällekkäisten vaaka-akselien välttäminen) tai sitten avaa rohkeasti vielä sen toisenkin napin kaulupaidasta auki (selkeän v-akselin luominen). Jos taas kaksi nappia avaa ja paidan kangasta näkyy vielä hyvin reippaasti, niin uusi näkymä täytyy sekin pitää mielenkiintoisena esim. jonkin näkyvän korun tai hyvin selkeästi kuviollisen/poikkeavan värisen kauluspaidan kanssa. Kauluskäänteiden tyyli harvemmin ratkaisee, koska avonaisena kauluskäänteet haluavat piiloutua hieman takin alle.
Eli kaiken kaikkiaan "jätin vain solmion pois, mutta menen muuten bisneskokonaisuudessa"-sudenkuopan välttäminen vaatii oikeasti oman vaatekaappityylin ja siksi vaatii enemmän investointeja, koska pelkästään solmion vaihtamisen sijaan varianssi luodaan kokonaan erilaisten paitojen tai takki+alaosa -muunnelmilla. Laurentiuksen kuva on oikein hyvä esimerkki siitä, että irrottelu ei ole edes lähtöviivalla ja siksi tönkköys pysyy läsnä. Olisipa jotain John Bercow'n kaltaista ikonia Suomessakin, joka uskaltaa rikkoa jähmeää solmiokulttuuria.