Keikarin foorumi

Vaan nämä ovat selvästi ohuempia ja voin lyödä vaikka vetoa, etteivät ole edes oikeasti lämpimiä kun pakkasta alkaa olla -10 astetta ja siitä enemmän.

Älähdän tähän koska kalikka kalahti :D Omistan itsekin tuollaisen ja käytän sitä asioillakäyntitakkina talven räntäkeleillä. Oli halpa, tuskin kestää kauhean kauaa, ei erotu hyvässä eikä pahassa pikkukaupungin katukuvasta, mutta en välttämättä ostaisi enää koska en usko että tuo kauhean kauaa kestää ja koetan kouluttaa itseni ostamaan aina kuin mahdollista vain sellaista kamaa jonka oletettu käyttöikä on kaksinumeroinen määrä vuosia. Ainakin tuo yksilö on kuitenkin vähän turhankin lämmin. Eteläisen Suomen talvessa ei ole aina tarvetta maailman lämpimimmälle takille, vaan sellainen takki jossa on nollakelissä mukava kävellä ripeästi on usein tarpeellisempi kuin naparetkeilytakki jolla voi seistä kuusi tuntia paikallaan. Edes talvivaatteita ei siis ole järkeä arvottaa logiikalla lämpimämpi=parempi.

Sitten kun pitää välttää palelemista vedän päälle untuvaisen alustakin ja kuoritakin, päähän karvalakin ja jalkaan aivan syntisen rumat vaahtomuovisaappaat. Ja nimittäin tarkenee. Tätä ei kuitenkaan kaupunkiolosuhteissa tapahdu, kun en vietä tuntikausia seisten kadulla kovimmilla pakkasilla.

Hevostarvikkeet ovat oma lukunsa, koska niissä tietynlainen napakkuus (kovuus ja sopiva joustavuus) ovat useimmiten toivottuja ominaisuuksia. Liiallisuuksiin menevä rasvaaminen ja öljyäminen voivat pehmittää nahkaa niin, että se menettää ryhdikkyytensä.

Jos käyt hevostarvikeliikkeessä, niin siellä on hyllyssä pitkät rivit nahkarasvoja ja -öljyjä. Hinnat ovat sen verran edullisia ja pakkauskoot isoja, että itse käyn hakemassa sieltä nahanhoitotuotteita.

https://www.puuilo.fi/horse-power-valjasrasva-0-8l

Oliver Jacobsonin Delon-housut, koko 50.
Kevyttä Lyocell/Pellava sekoitetta. Hyvät kesähousut korkealla vyötäröllä.
HP: 40€






Briglia 1949 tummanharmaat Wimbledon flanellihousut naruvyötäröllä, koko 50.
100% villaa, hyvässä kunnossa
HP: 50€

Vanha ketju naftaliinista. Muutama talvi on mennyt niin että ykköskenkinä on (uskokaa tai älkää) ihan fiksun näköiset mokkanahkaiset Eccot, mutta niistä mureni nyt sitten polyuretaanipohja rikki ja jotain pitäisi saada tilalle. Mihin tässä kannattaa suunnata, jos haluaisi suhteellisen klassista tyyliä olevat laadukkaat kengät joita ei joudu heittämään roskiin muutaman vuoden kuluttua? Käyttö on perus toimihenkilöelämää kaupungissa eli näillä ajetaan autoa, istutaan toimistolla, kannetaan ostoksia lähikaupasta loskassa ja haetaan lapsia päiväkodista. Eli mitään liian herkkiä ei kannata suositella, vaan jos Eccot pysyivät suht siistinä tuossa käytössä vuosia niin samaa edellyttäisin seuraajiltakin.

Hintaluokka max muutama satanen, sanotaan nyt että yli 400 en ihan mielelläni mene ellen oikeasti tiedä saavani sille vastinetta.

Boot Factoryltä löytyy pari mallia jotka saattaisivat toimia eli lähinnä Cobra Wings, mutta laatuun ja materiaaleihin en vielä perehtynyt. Muoto ei ole ihan spot on, mutta sinänsä hankinnan helppous ja kotimaisuus viehättävät...

Herring Shoes ainakin tarjoaisi monenlaista potentiaalista, mutta sovittamatta tuo nyt on aina vähän arvailua.

Mistäs Helsingistä löytyisi jotain mikä sopisi budjettiin, tyyliin ja laatutietoisuuteen?

EDIT: Loppuratkaisuksi päätyivät Boot Factoryn Cobra Wings Dingot. Eiköhän noilla taas muutaman talven loskassa kahlaa. Made in Finland, jytkyä saksalaista nahkaa, istuivat jalkaan oikein mukavasti ja sai tukea suomalaista käsityöläistä. Toivottavasti kestävät ja ikääntyvät hyvin. Ei ole Goodyear Welt -rakenne vaan ymmärtääkseni Blake/rapid, eli ns 270 asteen reunos joka on ommeltu sisäpohjan läpi kiinni ja johon on ommeltu kumipohja, ja kumipohja on vaihdettavissa ja ommeltavissa taas reunokseen kiinni aivan samoin kuin Goodyear Welt -kengissä. Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen hankintaan ja tuntuu että tällaisethan sitä olisi pitänyt ostaa jo kauan sitten.

Kelpaako ainoastaan parhaista parhain? Riittääkö kyllin hyvä vai pitääkö aina mennä terävimmälle huipulle?

Ymmärrän hyvin tuoksusnobbailun, ei eroa millään tavalla mistään muusta hifistelystä johon lankeamisesta lähes poikkeuksetta seuraa mopon karkaaminen käsistä ainakin jossain muodossa.

Joskus vuosia sitten kaukaisen maan lentokentän myymälästä univelkaisena impulssiostoksena hankittu ja hartaasti aarteena vaalittu pullo tyhjeni. Uuden pullon hinta vaivutti syviin mietteisiin uushankinnan mielekkyydestä. Ja yleisestikin luksustuotteiden olemuksesta, tuotteiden joiden hinnassa on rehellisesti sanottuna suurin osa pelkkää ilmaa.

Havahduin näistä pohdinnoista kun tyttäreni pyysi tuomaan itselleen tietyn, alle 10€ hintaisen parfyymin halpa-halpa-halpakaupasta. Utelias luonteeni pisti penkomaan miksi tämä parfyymi on saavuttanut suuren suosion nuorten naisten keskuudessa.

Paljastui, että kyseinen halpis on toisinto tunnetusta ja suositusta design parfyymista. Ja hyvä sellainen: Tuoksuprofiili ja tuoksun kestävyys yms 1:1 esikuvaansa, hinta kymmenesosan.

Tästä innostuneena aloin tutkia, löytyykö miesten tuoksuista samaa. Pienellä penkomisella alkoi tulla vastaan ainakin itselleni tuntemattomia tuoksupajoja: Maison Alhambra, Afnan, Lattafa, Rasasi, Fragrance World, La Rive...

Japanilaisesta Selvedge Denimistä tehdyt farkut ovat varmasti mahtavat. Samoin tilaustyönä teetetyt Oxfordit. Tai sveitsiläisen kellosepän vuoden työtunnit vaatinut rannekello. Jos joku kokee jonkin näiden kaltaisen huippujutun sijoitetun rahan arvoiseksi, niin mukava juttu jos ne tuottavat kantajalleen mielihyvää. Mutta haluaako niitä käyttää arjen keskellä?

Miksi käytämme tuoksuja? Koska haluamme esittää itsemme parhaassa valossa muiden silmissä (tai siis nenissä). Koska haluamme jättää muiden mieleen miellyttävän tuoksumielikuvan.

Onko mielekästä maksaa 300-400€ 100 ml EdT tai EdP pullosta, jos alle satasella saa tuoksun, jota tarkkanenäisin asiantuntijakaan ei välttämättä erota esikuvastaan?