Joukkuelajien laumasieluttava ideologia oikeastaan jopa hyvin vahvasti hämmentää ja huolettaa, enkä mahdollista tulevaa jälkikasvuani päästä suurin surminkaan tiimilajien pariin.

Anna sentään lapsukaisten itse valita. Ties vaikka muuten alkaisivat pelata pasianssia.

Parempi sekin kuin laumasieluisuus.

Aika kummallista kohkaamista ja vaahtoamista, en oikein tajua. Ns. laumasieluisuuteen taipuvaiset löytävät kyllä aina jonkun jotakuta seurata, ei siihen joukkuepelejä tarvita.

Ja herranjestas, joukkuelajeissahan lapset voivat jopa oppia sosiaalisia taitoja, toisten huomioon ottamista tai vaikkapa ihan tiimissä työskentelemistä. Lapsille voi paskempiakin juttuja opettaa.

(itsehän en ikinä ole jalkapalloa tai muuta harrastanut enkä kauheasti edes seurannut, mikä toki saattaa selittää montakin asiaa)

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

...ja tämä naurettava jalkapalloaiheinen kina jatkukoon tässä uudessa ketjussaan.

Ja herranjestas, joukkuelajeissahan lapset voivat jopa oppia sosiaalisia taitoja, toisten huomioon ottamista tai vaikkapa ihan tiimissä työskentelemistä. Lapsille voi paskempiakin juttuja opettaa.

Voi, mutta itsensä arvostaminen ja kantaminen, yksilöllisyytensä kunnioittaminen ja omilla jaloillaan seisominen ovat noita melkoisesti tärkeämpiä. Vahva yksilö pystyy noihin hitusen harjoittelemalla, mutta laumasieluiseksi kasvatetusta ei tule vahvaa yksilöä millään.

...kirjoista opittu Flusseriaanis-Roetzeliaaninen kaupasta ostettavan 'herrasmiehen' elämäntapaidea.

Allekirjoitusainesta!!!

...ja tämä naurettava jalkapalloaiheinen kina jatkukoon tässä uudessa ketjussaan.

Ei tämä ole jalkapalloaiheinen vaan
"laumasieluisuus vs itsensä arvostaminen ja kantaminen, yksilöllisyytensä kunnioittaminen ja omilla jaloillaan seisominen "- kina.

En osaa lennosta sanoa , minkä brittirykmentin  perinteitä Jussi uudella natohihnallaan ylpeänä kantaa.

En minkään - kontekstistaan ja kotimaastaan ulkona väriyhdistelmä on merkityksetön.

Eikö militaristisessa kellohihnassa rykmenttivärit kuitenkin ole suhteellisen kontekstissaan.

Joukkuelajien laumasieluttava ideologia oikeastaan jopa hyvin vahvasti hämmentää ja huolettaa, enkä mahdollista tulevaa jälkikasvuani päästä suurin surminkaan tiimilajien pariin.

Lapsettomille suosittelen omien kasvatusperiaatteiden kirjaamista hyvissä ajoin paperille. Siitä niitä on kiva yksi kerrallaan ruksia yli jälkikasvun syntymän jälkeen... Noh, lapset kasvattavat vanhempiaan eikä päinvastoin.

Eikä käytä pukeutumisessaan joukkuelajien seuraamisesta periytyviä elementtejä.

Aivan, onneksi natohihnalla on sentään armeijatausta.

Olen kuullut väittämän, että sota on aidointa joukkueurheilua, joten samaan kategoriaan menee :).

Eikä joukkuelajit yksilöllisyyttä välttämättä tapa. Ne ovat usein yksilölajeja mielenkiintoisempia juuri siksi, että siinä on mukana se yhdessä toimimisen elementti, joka on hyvin tyypillistä monellekin inhimilliselle toiminnalle. Eli joukkue voi olla yhdessä enemmän kuin vain osiensa summa. Tarjoavat myös kiinnostavamman valmennuksellisen haasteen, kun taktiset ja strategiset elementit ulottuvat useisiin yksilöihin ja ne tulee useamman yksilön jollain tasolla sisäistää.

Minäkään en tykkää sellaisista asioista, joista joku muu tykkää ja sen takia pidän kaikkia muita tyhminä laumasieluina sekä muutenkin ihan pölöinä. Meiksi on sentään uniikki lumihiutale, perkele!

PS. junttikuula tarkoittaa pesäpalloa.

Soikeamman pallon pelaajien keskuudessa jalkapallosta käytetään yleensä tuota termiä ja ainakin google on sitä mieltä, että sitä enemmän jalkapallosta kuin pesiksestä käytetään.

Alkuperäisestä "kiistasta" vielä sen verran, että joukkuelajien suosio ja tietysti myös lajin kuin lajin seuraaminen perustuu siihen, että yhdessä koetut asiat ja tunteet ovat suurempia. Ne luovat siteitä ihmisten välille ja niihin voidaan yhdessä palata muistellen vuosienkin päästä. Tähän yhteiseen kokemiseen iso osa ihmisten kaikista toiminnoista tähtää.

Kai keskusteluryhmätkin ovat vahvasti joukkuelaji.

Absoluuttinen totuushan on se, että jääkiekko on seurattavien joukkuelajien ykkönen.

Samalla logiikalla pesäpallo on vielä parempi koska jääkendoa huidotaan tosissaan juuri ja juuri viidessä maassa, joiden joukkoon Suomi kuuluu. Pesäpalloa pelataan kahdessa maassa, joten siinä Suomi on kahden parhaan joukossa maailmassa!

Absoluuttinen totuushan on se, että jääkiekko on seurattavien joukkuelajien ykkönen.

Samalla logiikalla pesäpallo on vielä parempi koska jääkendoa huidotaan tosissaan juuri ja juuri viidessä maassa, joiden joukkoon Suomi kuuluu.

Ja silti Suomi on onnistunut voittamaan vaivaisen yhden kerran sen jokavuotisen kevätturnauksen, jota myös mm-kisoiksi jostain syystä kutsutaan. Joten missäköhän se jaron kuuluttama Suomen taso jääkiekossakaan on? :-)

Varovaisen alun jälkeen jalkapallon mm-kisat taas osoittivat, kuinka pirun hieno laji se osaakaan olla. Ja kuten kaikesta urheilusta, myös jalkapallo-otteluista nauttii monin verroin enemmän kun ei ole mitään suosikkijoukkueita.